Keskiaikapidoissa nautitaan Wiipurin linnan parhaita herkkuja
"Aterian aluksi siivotaan sormet ja kädet", alkaa Wiipurin linnan ruokalista. Sitten päästäänkin jo itse asiaan: ruokaa ja juomaa tarjotaan niin Knut Possen, linnanrouva Gunilla Bjelken kuin linnanherra Kaarle Knuutinpoika Bonden tapaan.Keskiaikaisiin herkkuihin ja linnanpitojen tunnelmaan voi tutustua suurilla karjalaisilla kesäjuhlilla, jotka järjestetään 16.-18. kesäkuuta Helsingissä.
- Yläluokan pidot olivat 1300- ja 1400-luvuilla todella suuria, kertoo englantilaista ja italialaista keskiajan ruoka- ja tapakulttuuria tutkinut Anne Mäkipelto.
Hoveissa pitopaikkana oli linnan keskuspiha. Vieraita oli tuhansia ja tarjolla saattoi olla 30-40 ruokalajia. Ranskalaisissa pidoissa tiedetään olleen jopa 80 ruokalajia.
Vieraita viihdytettiin musiikilla, tarinoilla, ilveilyllä ja muilla tempuilla. Pidot kestivät pari kolme päivää.
Sokeroituja tammenterhoja ja höyhenpukuisia haikaroita
Alkupalaksi tarjottiin vaikkapa siirappia, salaattia tai kuivia hedelmiä. Keskiajan makumieltymyksiä kuvaavat sokeroidut tammenterhot ja ruusut, paahdetut kurjet, höyhenpukuiset haikarat sekä muut lintu- ja riistaruoat.
Erityisen hienoa jälkiruokaa olivat sokerin kanssa tarjotut ylelliset mausteet. Leivonnaiset ja lasillinen mausteviiniä voivat myös tuolloin päättää aterian.
Vaikka ruokaa oli tarjolla yllin kyllin, ei jokaisen vieraan ollut tarkoitus syödä kaikkea. Runsaista antimista valittiin suupaloja mieltymysten mukaan. Ruokapitoihin kuului olennaisena tapa jakaa osa ruoasta köyhille.
Suomessa vietettiin harvoin suurpitoja
Suomessa keskiajaksi kutsutaan ajanjaksoa noin 1150-1550. Keski-Euroopasta tunnettuja suurpitoja vietettiin maassamme harvoin; eihän ylhäisöä ja varakkaita juuri ollut.
Juhana herttuan Turun linnassa järjestämät pidot eivät toki olleet kovin vaatimattomia. Ruokalistasta vuodelta 1563 ilmenee, että tarjolla oli erilaisia vehnäleipiä, herneitä, kananmunia, kinkkua, kylkisilavaa, naudanselkää, sisäelimiä, jänistä, hirveä ja metsäkaurista.
Myös kalaruokia nautittiin runsaasti. Ruoan makua höystettiin hunajalla, etikalla, suolalla, aniksella, kuminalla ja pippurilla. Palan painikkeeksi tarjottiin olutta.
Sormet olivat paras apuväline ruokailussa
Tavallisen kansan elanto oli keskiajalla niukkaa. Ruoka oli varastoitava talveksi suolaamalla ja kuivaamalla. Säilömiseen hyödynnettiin myös pakkasia. Ruokaan suhtauduttiin suurella kunnioituksella.
Ruoka-astiana oli arkisin yhteinen pata, josta noukittiin sattumia lusikalla, puukolla tai leipää kastamalla. Paras apuväline ruokailussa olivat kuitenkin sormet. Juhlassa toimitti puulevy tai päre lautasen virkaa. Levyn päälle pantiin leipä, jolle annos koottiin.
Rahvaan ruokaa olivat ohra- ja ruisleipä, puuro, kuivattu ja tuore kala sekä suolaliha. Kostukkeeksi hörpättiin vedellä jatkettua piimää tai kaljaa.
Myös karjalanpiirakka tunnettiin jo keskiajalla muodossa tai toisessa. Marjat toivat monipuolisuutta ruokavalioon. Juureksista olivat käytössä lanttu, nauris, kaali, papu ja sipulit.
Knut Possen taikalientä ja mausteista rinkeliä
Keskiaikapidot järjestetään Helsingin jäähallissa. Tapahtumassa selviää myös, miten keskiaikana pukeuduttiin ja millaista ohjelmaa vieraille linnassa tarjottiin.
Nälän kiihottajaksi lupaillaan Viipurin pamauksesta kuuluisaksi tulleen Knut Possen taikalientä. Linnanrouva Gunilla Bjelken alkupaloihin kuuluu mm. ohraisia piiraita ja leipää, maalaismunia, Viipurinlahden suolakalaa, hapankaalia ja juustoa.
Pääruokana ovat puolestaan linnanherra Kaarle Knuutinpoika Bonden parhaat herkut: rukiisella pedillä kalaa kultakastikkeella, porisevassa padassa mureaa lihaa sekä hunajaisia juureksia ja tuhteja ryynejä.
Jälkiruoaksi tarjotaan kuuluisaa Viipurin rinkeliä, joka on tehty alkuperäisen mustainveljesten reseptin mukaan. Mausteisen ja makean rinkelin kanssa juodaan tummaa keskiaikaista mallasta tai metsäistä mehua.
STT-MH
25.2.2000
