Ryhmäkeskustelulla käsiksi arjen ongelmiin
Työpaikoilla voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin vuorovaikutteista oppimista. Näin jokaisen asiantuntemus tulisi koko ryhmän käyttöön ja tuottaisi uutta tietoa.Erityisen hyvin keskusteleva oppiminen soveltuu tiimityöhön ja käytännönläheiseen aikuisopiskeluun, osoittaa perjantaina tarkastettava väitöstutkimus.
- Ryhmäkeskustelu avaa asioihin uusia näkökulmia, joiden pohjalta vanhat työtavat voidaan laittaa kokonaan uusiksi. Se edellyttää kuitenkin olemassaolevien käytäntöjen kyseenalaistamista, dialogioppimista tutkinut kasvatustieteiden maisteri Anneli Sarja sanoo.
Keskustelun kautta etenevässä oppimisessa kukaan ei toimi ryhmän vetäjänä, vaan kaikki osallistujat ovat tasaveroisia oppijoita.
Keskustelussa ryhmän jäsenet tuovat perustellen esiin erilaisia, usein ristiriitaisia näkökulmia, joita kehitellään yhteisessä väittelyssä.
- Keskustelussa ei pidä mennä henkilökohtaisuuksiin, vaan keskittyä nimenomaan yhteiseen ongelmaan. Sen vuoksi aihe on rajattava heti alkuun tarkasti, Sarja muistuttaa.
Keskustelun onnistumiseen vaikuttaa myös se, missä vaiheessa eri näkökulmat tuodaan esiin ja pysytäänkö asiakokonaisuutta lopulta hahmottamaan uudesta näkökulmasta.
Väitöstutkimuksessaan Sarja tarkasteli pienryhmien tiimioppimista vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta. Tutkimuskohteena oli ryhmä yliopistollisen terveydenhuollon opettajankoulutuksen aikuisopiskelijoita.
Erilaiset näkökulmat esiin
Tutkimuksessa löytyi kaksi dialogioppimisen tapaa: kriittinen ja reflektiivinen. Yhteistä molemmille on se, että oppimisen kohteeksi rajataan jokin käytännön ongelmatilanne.
- Kriittinen dialogi on näistä vaativampi tapa. Siinä osallistujat paljastavat avoimesti omat näkökulmansa, eikä näitä edes pyritä sulauttamaan toisiinsa vaan käytetään hyväksi ongelman tarkastelemiseen monista lähtökohdista. Näin syntyy kokonaan uutta tietoa, Sarja kertoo.
Reflektiivisen dialogin kohteena sen sijaan ovat yksilölliset toimintakäytänteet. Keskustelussa pyritään yhdistämään ryhmän jäsenten erilaisia näkemyksiä ja siten tuottamaan yhteistä tietämystä.
Anneli Sarja myöntää, että vaikka keskinäisissä ryhmissään aikuisopiskelijat pystyivät korkeatasoiseen keskusteluun, ei sama välttämättä suju yhtä hyvin uusia arkisia ongelmia ratkottaessa.
- Ihmiset ovat joka tapauksessa moniäänisiä. Samaan tilanteeseen sitoutuvilla ihmisillä on erilaista tietoa ja kiinnostuksen kohteita.
- Keskustelun onnistumiseksi jokaisen olisi hyväksyttävä ajatus siitä, että erilaisuus on rikkaus eikä kaikkien tarvitse taipua yhteiseen muottiin, Sarja huomauttaa.
Väitöskirjassaan hän tutki pienryhmän dialogioppimista opetusharjoitteluvaiheessa.
Tutkimuksessa selvitettiin, miten opettajaksi opiskelevien ryhmä muodostaa uutta tietoa erilaisissa oppimistilanteissa, oppikurssin suunnittelussa, opetustilanteissa sekä ohjaus- ja palautetilanteissa. Opiskelijoiden tavoitteena oli ryhmäkeskustelun avulla suunnitella ja toteuttaa kokonainen oppikurssi kuolevan potilaan hoidosta.
Kasvatustieteiden maisteri Anneli Sarjan kasvatustieteen väitöskirja Dialogioppiminen pienryhmässä. Opettajaksi opiskelevien harjoitteluprosessi terveydenhuollon opettajankoulutuksessa tarkastettiin Jyväskylän yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa.
STT-MH
25.2.2000
