Putinismi - vallitseva venäläinen aate

Venäjän suuruudenajat on palautettava ja sen pystyy tekemään vain politiikan yläpuolella oleva tsaarimainen vahva johtaja. Sellainen johtaja on Vladimir Putin, joka tähän ajattelutapaan hyvin sopien julkaisee varsinaisen tavoiteohjelmansa vasta presidentinvaalien jälkeen. Näin ohjelma ei joudu likaisen poliittisen pelin välineeksi.

Putinismi on isovenäläinen aate. "Jo riittää Venäjän Federaation pirstoutuminen", sopii hyvin putinistien tunnuslauseeksi. Tämän mukaisesti "tshetsheeniterroristeja" on kohdeltava sen mukaisesti, että Tshetshenian operaatio osoittaa muille separatistisia aikeita hautoville ryhmille, että Venäjä kykenee vastaamaan irtaantumispyrkimyksiin aikailematta ja riittävällä voimalla.

Putinismille on Venäjällä vahva tilaus. Neuvostoliiton hajoamista seuranneella Boris Jeltsinin kaudella Venäjälle kuului pääasiassa huonoa.

Talous ajautui kaaokseen, poliittinen elämä pirstoutui omituiseksi svabodaksi, uusrikkaat ryöstivät yhteisen omaisuuden yksityistämisen varjolla ja Venäjän kantava voima armeija ajettiin ahdinkoon. Omaa avaruusasemaakaan ei voida taloudellisista syistä ylläpitää ilman ulkomaista taloudellista tukea.

Nämä nöyryytyksen ajat putinismi poistaa.

Putinismille ei löydy maasta haastajaa. Yksi toisensa jälkeen potentiaaliset presidenttiehdokkaat havaitsevat asemansa toivottomaksi ja luopuvat kilpailemasta Putinin kanssa. Viimeksi julkaistut mielipidemittaukset osoittavat, etteivät ehdokkaiden mahdolliset ideologiset erot edes kiinnosta äänestäjiä. Niinpä niitä ei kannata myöskään painottaa.

Putinismin propagandakoneisto on hyvä. Päämedia eli televiso on ratkaisevilta osiltaan Putinia tukevien tahojen hallinnassa. Tätä tiedonvälitysväylää Putin käyttää edukseen hyvin harkitulla ja toimivalla tavalla. Kun hänet vielä duuman vaalien aikoihin esiteltiin hyväkuntoisena mustan vyön judokana, on uusputin puolestaan mitä inhimillisin.

Sama mies joka kieltäytyi vahvistamasta lakia, joka olisi kieltänyt paiskomasta kissoja ikkunasta kadulle, esiintyy televisiossa nyt seurassaan perheen pieni valkoinen villakoira. Pääosassa ei tietenkään ole Putin, vaan tilannetta hallitseva koira.

Putinismin pahin vihollinen on väärää propagandaa harjoittava harhaanjohdettu media. Niinpä toimittajien tiedonsaantioikeuksia rajoitetaan ja heidät rankataan sen mukaisesti, kuinka he suhtautuvat viralliseen totuuteen.

Yksi Tshetshenian sodan tappioluvuista virallista tietoja suurempia arvioita esittänyt toimittaja yritettiin muiluttaa mielisairaalaan. Toinen ei-toivottuja tietoja välittänyt vaihdettiin tshetsheeniseparatistien kanssa kahteen vangiksi jääneeseen venäläiseen sotilaaseen.

Vapaan tiedonvälityksen vaarat ymmärretään hyvin. Niinpä Tshetsheniassa vallitsee sotasensuuri ja laki Venäjän Internet-yhteyksien saattamisesta turvallisuusviranomaisten valvontaan operaattoreiden itsensä kustannuksella on jo allekirjoitettu.

Raakaa kapitalismia?

Aatteen talousopit ovat sellaiset, että eräs analyytikko on sanonut putinismin olevan raainta kapitalismia, mitä Venäjällä on koskaan nähty. Tämä sopii hyvin niille, jotka Putinia ovat tukeneet.

Avustaja puolestaan ilmaisee asian niin, että markkinatalous istutetaan vallitsevan kaaoksen tilalle. Kukaan ei tiedä millainen markkinatalous Venäjälle tulee, mutta tuskinpa se on sellainen, josta nyt eläkkeitään turhaan odottelevat köyhät tai Venäjän suuruudenaikoja eli neuvostoaikoja kaihoavat unelmoivat.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on varmaankin tyytyväinen tulevasta uudesta venäläisestä markkinataloudesta, mutta mitä tämä puhdasoppinen markkinatalous merkitsee maassa, jossa ei ole skandinaavistyyppistä hyvinvointiyhteiskuntaa, joka pitää huolen myös niistä, jotka eivät itse siihen kykene?

IMF:n lainojen lisäksi putinismi rahoittaa menonsa lisäämällä Venäjän raaka-aineiden vientiä ulkomaille. Ensimmäiset päätökset Tshetshenian raaka-ainevarojen tulevasta hyödyntämisestä on jo tehty, vaikka alue ei edes ole venäläisten hallinnassa. Toinen putinistien rahanlähde on asevienti, joka tulee jo tehtyjen päätöstenkin mukaan lisääntymään.

Länsimaat suhtautuvat tapahtuvaan kehitykseen myötämielisesti, koska se vakauttaa Venäjää eli tekee sen käyttäytymisestä ennustettavampaa. Samasta syystä ja erityisesti naapurimaana Suomen intressissä on, että Putinin johtama hahmoton rintama Venäjällä voittaa.

Venäjän menettely Tshetsheniassa voidaan kyllä tuomita, mutta todellisuudessa Venäjän vakaus ja sen käyttäytymisen ennustettavuus on Jeltsinin haparoivan siirtymävaiheen jälkeen aivan olennaisesti tärkeämpi asia, kuin kansalaisvapaudet tai muut ihmisoikeudet ja niiden toteuttaminen.

Epätyydyttävä menettely voidaan kyllä tuomita, mutta kuten Falun gong -uskonlahkoon liittyvät tapaukset Kiinasta osoittavat. Niiden vuoksi ei todellisuudessa riskeerata mitään.

TIMO KERVINEN
25.2.2000

Ulkomaat -sivulle