Oppisopimus halutaan myös korkeakoulutukseen

TT:n Purhonen: Akateeminen oppisopimus vastaus työelämän tarpeisiin

Purhonen sanoo akateemisen oppisopimuksen sopivan hyvin elinikäisen oppimisen strategiaan.
- Lähtökohtana on pula ammattilaisista tietyillä aloilla. Esimerkiksi informaatioteknologian ala kärsii työvoimapulasta.

- Opetusministeriön taholtakin on painotettu elinikäistä oppimista. Mielestäni akateeminen oppisopimus toteuttaisi osaltaan tätä ideaa, Purhonen sanoo.

Purhosen mukaan hankkeessa sovellettaisiin perinteisen oppisopimuksen mallia.
- Perusajatus olisi normaali oppisopimustyyppi. Koulutettaisiin esimerkiksi teknikoita AMK-insinööreiksi ja insinöörejä muuntokoulutuksena pullonkaula-aloille, joissa työvoiman kysyntä on kova.

- Julkinen valta huolehtisi tietopuolisesta opetuksesta, jota täydentäisi koulutus työpaikoilla. Näin yritykset osallistuisivat myös koulutuskustannuksiin, Purhonen toteaa.

Hänen mukaansa akateemisen oppisopimuksen mallia on hyvällä menestyksellä toteutettu ulkomailla.
- Muualla maailmassa on järjestelmästä hyviä kokemuksia. Muun muassa Ranskassa ja Saksassa ideaa on sovellettu käytäntöön jo vuosia.

Purhosen mukaan yksi ongelma korkeakoulutuksen osalta on nihkeä suhtautuminen oppisopimukseen, jonka koetaan yleisesti kuuluvan toisen asteen koulutukseen.

- Jotkut ammattikorkeakoulut ovat vastustaneet hanketta. Oppisopimus-nimike häiritsee joitakuita.

- Tulisi kuitenkin luopua ajatuksesta, että oppisopimus kuuluu vain ammattikouluihin. Tässä hankkeessa painotetaan nimenomaan oppisopimusta korkeakoulutukseen, ja käytännössä on ajateltu lähinnä ammattikorkeakouluja, joiden perusideaan kiinteistä työelämäsuhteista akateemisen oppisopimuksen pitäisi soveltua, Purhonen toteaa.

- AMK-puoli olisi oppisopimuksen toteuttamisessa luonnollisin vaihtoehto, mutta myös esimerkiksi Tampereen yliopistossa ollaan kiinnostuttu hankkeesta, hän sanoo.

Opetusministeriön kanta avoin

Akateemisen oppisopimuksen takana olevat tahot ovat toimineet aktiivisesti asian edistämiseksi, mutta opetusministeriön suhteen hanke ei ole edennyt.

- Katsotaan, tapahtuuko opetusministeriössä mitään. Keinot vaikuttaa ovat rajalliset, mutta tärkeää on vahva usko asiaan ja siihen liittyvät visiot. Kun tarpeeksi jankutetaan, tuloksia voi syntyä.
- Koulutettavia kyllä löytyy, Purhonen toteaa.

Oppisopimusjärjestelmän suhteuttaminen korkeakoulutukseen vaatisi voimassaolevan oppisopimuksen lainsäädännön muutoksen. Purhosen mukaan asia ei kuitenkaan ole kovin yksiselitteinen.

- Nykyisen lain suhteen akateemisen oppisopimuksen soveltaminen käytäntöön on vähän tulkintakysymys.

Tasokas koulutus tärkeää

Purhosen mukaan koulutuksen toteutuksessa on Suomessa suuria eroja. Hänen mielestään uusia koulutusmuotoja kehitettäessä koulutuksen laadukkuus on ensisijaista.

- Joka tapauksessa on tärkeintä, että taso pidetään vaativana. Peruslähtökohta akateemisessa oppisopimuksessa on, että ihmiset saavuttavat kiinteämuotoisen koulutuksen tason.

- Esimerkiksi matemaattis-luonnontieteellisen perusosaamisen tulee olla vahvaa.

Purhonen painottaa yleisesti työelämäyhteyksien merkitystä nykyaikaisessa koulutuksessa.
- Työelämäyhteyden tulee olla kiinteänä osana opetusta. Akateeminen oppisopimus ei olisi millään tavoin harjoittelun kanssa ristiriidassa.

- Kehitys menee väistämättä yhä tiiviimpiin työelämäyhteyksiin, joita olisi edelleen lisättävä.

- Uudenlainen opiskelukulttuuri edellyttää työelämän ja koulutuksen kiinteää vuorovaikutusta. Tavoitteena on molemminpuolinen hyöty, Purhonen toteaa.

Akateeminen oppisopimus palvelisi työelämää

Ammattikorkeakouluissa on panostettu työelämäyhteyksien kehittämiseen, ja tulokset alkavat pikku hiljaa näkyä. Muun muassa oppimisyritykset ovat hyvänä esimerkkinä toimivasta yhteydestä liike-elämään ja jopa tuottavasta bisneksestä.

Ensimmäinen ammattikorkeakoulujen oppimisyritys oli jyväskyläläinen Ideapolis. Tällä hetkellä oppimisyrityksiä toimii vajaa kymmenen ja määrä todennäköisesti kasvaa nopeasti. Oppimisyrityksissä opiskelijat johtavat liiketoimintaa toimialan ollessa esimerkiksi markkinointitutkimukset- ja suunnittelu, kuten Kajaanissa toimivassa Kajability OY:ssä.

Osakkeenomistajia yrityksissä ovat opiskelijoiden ohella opettajat ja paikalliset yritykset. Opiskelijat tekevät oppimisyritysten nimissä erityyppisiä projekteja saaden niistä työkokemusta, opintoviikkoja ja myös rahaa.

Kun oppimisyritykset ovat opiskelijoiden omaehtoista siirtymistä liike-elämään, vastaavasti jo työssä olevilla olisi monilla aloilla tarvetta jatkokoulutukseen työtehtävien vaatimusten kasvaessa.

Oppimisyrityksiin verrattuna toisenlaista työelämäyhteyttä toteuttaisi akateeminen oppisopimus, jota ovat suomalaiseen korkeakoulutukseen ajaneet Helsingin kauppakamari, Helsingin kaupungin opetusviraston oppimiskeskus, Mercuria Business School, ICL-Data, Leonia, Merita, Sanoma Oy ja TT.

Akateemisen oppisopimuksen perusideana olisi toteuttaa työelämässä toimivien jatkokoulutusta ammattikorkeakoulujen puitteissa. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi koulutusta teknikosta insinööriksi ja merkonomista tradenomiksi aloilla, joilla työvoiman tarve on suuri, kuten tietotekniikassa, elektroniikassa ja tietoliikennetekniikassa.

Oppisopimuksen kannattajat uskovat hankkeesta olevan hyötyä niin työnantajille kuin opiskelijoille ja koko yhteiskunnalle.

Akateemista oppisopimusta ajavien tahojen harmiksi opetusministeriö ei ainakaan toistaiseksi ole lämmennyt ajatukselle. Hanke vaatisi toteutuessaan lakimuutoksen, mutta se ei käytännössä muodostaisi ongelmaa, jos ministeriöstä löytyisi tarvittava tuki.

Myös ammattikorkeakouluissa idea akateemisesta oppisopimuksesta on otettu vastaan varauksella, mutta poikkeuksiakin on. Espoo-Vantaan ammattikorkeakoulussa, EVTEK:ssa kokeiluun oltaisiin valmiita teemalla "Työpaikoilla teknikosta insinööriksi."

MIKKO LAITINEN
7.4.2000

Politiikka -sivulle