Muut lehdet torstaina 13.1.2000

Aamulehden mukaan hallitus yllättää verohelpotuksella

Pääministeri Paavo Lipponen läväytti keskiviikkona moneen kertaan vatkattuun verokeskusteluun uuden valttikortin: hallitus päättää kuin päättääkin verohelpotuksista ennen kuin työmarkkinaneuvotteluissa on päästy minkäänmoisiin sopimuksiin.

Tähän asti Lipponen on selvästi antanut ymmärtää, ettei mitään tietoa hallituksen veroratkaisuista tipu ennen kuin tiedetään, pysyykö liittotupo maltillisena vai ei. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö ja moni muu ministeri ovat kannattaneet ''veroväliintuloa''.

Liekö hallituksessa keskusteltu isoilla kirjaimilla, mutta joka tapauksessa se tekee veropäätöksensä jo tällä viikolla eli reilusti ennen kuin työmarkkinaneuvottelut edes jatkuvat ensi sunnuntaina.

Suuria ei veroratkaisusta kuitenkaan kannata odottaa varsinkaan, kun kevennys aiotaan painottaa pienituloisia suosivaksi. Kysymys on pikemminkin palkkaverotuksen kiristymisen ehkäisemisestä kuin varsinaisista verohelpotuksista. Nykynäkymin veroaste nousisi tänä vuonna 46,7 prosentista 46,8 prosenttiin ja markkoina verotus kiristyisi ilman lisätoimia 2,1 miljardia markkaa.

Varaa reilumpiinkin kevennyksiin olisi: valtion kassaan on viime vuodelta kertymässä neljä miljardia markkaa enemmän veroja kuin tämän vuoden budjettia laadittaessa arvioitiin. Verokertymää on aliarvioitu aikaisempinakin vuosina.

Neljän miljardin markan ''veronpalautuksista'' veronmaksajien on kuitenkin turha edes haaveilla. Lipponen korosti korostamasta päästyään, että suhdannetilanne edellyttää kaikilta osin tiukkaa finanssipolitiikkaa eli suomeksi sanoen kansalaisille ei tahdota antaa liikaa rahaa kulutettavaksi.

Hallitusohjelmassa puhutaan 10-11 miljardin markan kevennyksistä vaalikauden aikana. Lipponen vakuutti hallituksen olevan sitoutunut ohjelmaansa tältäkin osin. Tasaista jakoa eli noin 2,5 miljardin markan kevennystä vuotta kohti ei tule, joten vaalikauden loppupuolella lienee odotettavissa suurempiakin kevennyksiä, mikäli hallitusohjelmasta halutaan pitää kiinni.

Se voi olla finanssipoliittisesti viisasta, jos kasvua on silloin vauhditettava, mutta ainakin se on eduskuntavaalien lähestyessä hallituspuolueiden kannalta poliittisesti viisasta.

Tiukan finanssipolitiikan välttämättömyydestä Lipponen puhui samoin sanankääntein kuin Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala päivää aikaisemmin. Emu-oloissa niin hallituksen kuin työmarkkinaosapuolten on kannettava vastuunsa kansantalouden tasapainoisesta kehityksestä ja työllisyydestä. Työttömyys on edelleen korkealla, 10 prosentissa.

Jahka hallitus on tehnyt veroratkaisunsa, on seuraava siirto yksiselitteisesti työmarkkinajärjestöillä.

Pääministeri uskoi että ay-liikkeen ensimmäisten palkkavaatimusten ja työnantajien vastatarjousten - ne asettuvat 4 ja 1,7-1,8 prosentin välille - perusteella voidaan päästä jotenkin siedettävään lopputulokseen.

Haarukka ei ole mahdoton kurottavaksi umpeen. Siihen tarvitaan vain neuvotteluja, kompromissintekotahtoa ja tahtoa kantaa vastuuta.

Iltalehden mukaan hallituksen verovastaantulo oli pieni askel oikealla tiellä

Palkansaajille on luvassa pientä lohtua, kun hallitus aikoo sittenkin keventää tämän vuoden tuloverotusta. Kyse on hyvin vaatimattomasta, reilun miljardin markan luokan alennuksesta, mutta veropoliittisesti erittäin välttämättömästä päätöksestä.

Veropaketilla hallitus haluaa ennen muuta varmistaa palkkamaltin säilymisen tuloneuvotteluissa, joissa on ajauduttu lähes umpikujaan. Työntekijäpuoli on vaatinut suuria korotusprosentteja, koska se ei ole luottanut hallituksen epämääräisiin lupauksiin veronkevennyksistä. Lyömällä verotaso lukkoon tässä vaiheessa ennen viikonlopun tärkeitä neuvotteluja hallitus yrittää vauhdittaa maltillisten tulosopimusten syntyä.

Mielenkiintoista on se, että vielä viikonloppuna pääministeri Paavo Lipponen kehotti liittoja ensin neuvottelemaan. Vasta sen jälkeen olisi tiedossa veroporkkanoita. Huolestuneet uutiset tuloneuvotteluista ja poliittiset paineet - syksyllä käydään tärkeät kunnallisvaalit - saivat pääministerin mitä ilmeisemmin kiirehtimään ratkaisuja.

Tosiasiallisesti ei voida puhua varsinaisesta veronkevennyksestä, sillä nyt tehtävä veroale riittää korkeintaan ehkäisemään tämän vuoden veronkiristykset. Käytännössä palkansaajien tulovero ei kevene viime vuoteen verrattuna.

Syy hallituksen nuukaan verolinjaan löytyy "vaikeasta" suhdannetilanteesta. Talous kasvaa tällä hetkellä erittäin voimakkaasti, ja tulevat palkankorotukset yhdistettynä suureen veroaleen saattaisivat ylikuumentaa kotimarkkinat.

Valtiovarainministeriön virkamiehiltä toivoisi vastauksia, milloin sitten olisi "oikea" suhdanneajankohta laskea veroja? Korkeasta verotuksesta on tullut vakava rakenteellinen ongelma, koska joka kerta myös taantumissa on kiristetty verotusta, erityisesti viime laman aikana 90-luvun alussa.

Kaikista rohkaisevinta on kuitenkin se, että hallitus on selvin sanoin sitoutunut mittavan vero-ohjelmansa läpiviemiseen.

Sekä pääministeri Lipponen omassa tiedotustilaisuudessaan että valtiovarainministeri Sauli Niinistö eilisessä Iltalehdessä vakuuttivat pitävänsä kiinni hallitusohjelmasta, jonka mukaan tuloveroja ja välillisiä työvoimakustannuksia kevennetään 10-11 miljardia markkaa vuoteen 2003 mennessä. Nyt on täysi syy uskoa, että näin myös tapahtuu.

Kainuun Sanomien mukaan hallitus tekee viisaasti vilauttaessaan verokorttiaan

Hallitus aikoo ratkaista verolinjansa vielä tällä viikolla. Päätös on oikea, koska tuloneuvottelut uhkaavat muuten jumiutua.

Vielä viime viikonvaihteessa pääministeri Paavo Lipponen julisti, että työmarkkinaosapuolet saavat ratkaista palkkaneuvottelunsa itse. Hallitukselta ei olisi vetoapua odotettavissa enää sen jälkeen, kun keskitetty tulopoliittinen ratkaisu kaatui.

Linjaa ryhdyttiin kuitenkin kiireesti viilaamaan sen jälkeen, kun päänavaajiksi kaavailtujen metalli- ja rakennusalan neuvottelut kariutuivat alkuunsa. Ratkaisuun tuli myös hieman lisää dramatiikkaa, kun selvisi, että uusia sopimuksia ei ole odotettavissa ennen nykyisten umpeutumista. Metalliliitto väläyttikin jo lakonuhkaa.

Suurin osa kaksivuotisen tupon sopimuksista päättyy ensi lauantaina. Neuvottelut jatkuvat sunnuntaina, ja silloin ollaan jo sopimuksettomassa tilassa.

Pääministeri ei täsmentänyt, mitä hallituksen tällä viikolla paljastama "kanta tuloveron kevennyksiin" käytännössä tarkoittaa. Tuskinpa täsmällisiä prosentteja, sillä hallituksen on mahdotonta lyödä linjaansa lukkoon, ennen kuin valtaosa sopimuksista on saatu aikaan.

Metallin ja rakennusalan perässä on tulossa joukko ammattiliittoja, jotka ovat vaatineet noin neljän prosentin korotuksia. Parhaassa tapauksessa mukana saattaa olla jo lähes puolet palkansaajista. Vaikka puhutaankin ryppäästä tai minituposta, jokainen liitto ratkaisee itse, millä ehdoin se päänavaajaliittojen linjoille tulee vai tuleeko ollenkaan.

Lipponen paljasti eilen, että hänen käsityksensä mukaan nykyisen neuvotteluhaarukan puitteissa voidaan vielä saada aikaan siedettävä sopimus, jos molemmat osapuolet joustavat. Työnantajat ovat tähän mennessä tarjonneet hieman alle kahden prosentin korotuslinjaa.

Haarukka ei ole takavuosiin verrattuna suuri, mutta Emu-oloissa liikutaankin uudenlaisella kentällä. Jo muutamien prosenttien henkilöstökulujen nousu voi heikentää merkittävästi yritysten kilpailukykyä.

Vaikka metalli- ja rakennusala neuvotteluissaan onnistuisivatkin, työmarkkinatalven vaikeimmat karikot ovat vielä edessä. Esimerkiksi Paperiliiton neuvotteluista ennustetaan vaikeita. Sen arvellaan hakevan huomattavasti muita tuntuvampia korotuksia. Lisäksi kierrokselle on periytynyt runsaasti vanhoja tekstikiistoja muun muassa ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Periaatteessa hallitus ei istu työmarkkinaneuvottelijoiden pöydässä, koska tupoa ei tullut. Tässä tilanteessa se tekee kuitenkin viisaasti vilauttaessaan verokorttiaan jo ennen neuvottelujen jatkumista. Pää on tärkeä saada avatuksi, sillä joka tapauksessa menee pitkälle kevääseen ennen kuin viimeisetkin liitot ovat sopimuksensa tehneet.

Toinen kysymys on, miten hallitus veroporkkanansa ajoittaa. Kiusaus saattaa olla suuri siirtää se syksyyn, kunnallisvaalien alle.

Kaleva tahtoo EU:n elintarvikeviraston Suomeen

Suomi on kiistatta paras sijoituspaikka EU:n elintarvikevirastolle, ovathan ruokaturvallisuus, alan tieteellinen tutkimus ja voimavarat huippuluokkaa.

Hallitus on ryhtynyt voimallisesti kampanjoimaan, jotta EU:n tuleva elintarviketurvallisuusvirasto sijoitettaisiin Suomeen. Asiasta varmasti käydään vielä melkoista kädenvääntöä, sillä yleensä suuret jäsenmaat rohmuavat virastot itselleen. Jokin kohtuus sijoituspolitiikassa kuitenkin pitää olla. Suomella ei ole vielä yhtään EU:n virastoa eikä muutakaan merkittävää YK:n tai muiden järjestöjen toimintaa.

Puutteen korjaaminen on tietenkin oiva peruste, jotta EU:n uusi virasto sijoitettaisiin maahamme. Tätäkin tärkeämpää kuitenkin on korostaa kansallisen elintarviketurvallisuutemme tasoa. Se on maailman parasta, kuten pääministeri Paavo Lipponen on todennut. Myös tieteellinen tutkimus ja voimavarat ovat huippuluokkaa.

EU:n jäsenenä emme ole tinkineet omasta kansallisesta valvonnasta. Yleensä elintarvikkeissa havaitut puutteet ovat pääsääntoisesti johtuneet siitä, että kansallinen valvonta on pettänyt muissa EU-maissa.

EU:n elintarvikevirasto on valvontaviranomainen, joka pyrkii vähentämään ruuan turvallisuuteen liittyviä riskejä. Se myös kokoaa tietoja ja toimii alan yhteyselimenä.

Lisäksi se pitää yllä hälytysjärjestelmää eläinten ruokintaan liittyvissä ongelmissa. Sen tehtävänä on jo ennakolta estää hullun lehmän taudin kaltaiset katastrofit, jotka hiertävät pahoin Ranskan ja Britannian välejä. Ranska ei kuitenkaan ole pekkaa pahempi, sillä siellä on syötetty eläimille rehua, jossa on mukana jätevesiä eli ihmisten ulosteita.

Suomen etäisyys Brysseliin ei myöskään voi olla sijoittamisen este. Helsinki on yhtä lähellä komissiota kuin Lontoo tai Pariisi, kun otetaan huomioon suurkaupunkien liikennevaikeudet. Tietoverkkojen käytössä Suomi on Euroopassa ehdoton ykkönen. Niiden avulla virasto voi hoitaa tehtäviään reaaliajassa.

Suomella täytyy olla hyvät mahdollisuudet viraston saamiseksi, olivathan puheenjohtajuuskautemme kokousjärjestelyt erinomaiset. Kovin paljon valittamista ei myöskään ole kauden tuloksissa, vaikka kaikkia tavoitteita ei saavutettu. Suomen vika ei voi olla se, että Britannia ja Luxemburg kieltäytyivät hyväksymästä veroharmonisointia.

Omat kiitokset ovat tietenkin paikallaan, mutta kehumisessa on pidettävä jalat maassa. Suuret EU-maat säveltävät, puheenjohtajamaa piirtää nuotit. Esimerkiksi pohjoista ulottuvuutta Suomi ei kyennyt edistämään, kun asia ei suuria kiinnostanut.

Komission oli määrä saada aikaan Suomen puheenjohtajuuden aikana esitys EU:n avoimuusasetukseksi. Näin ei tapahtunut. Ennakkotietojen mukaan komission linja on hyvin tiukka, joka uhkaa huonontaa nykyistä käytäntöä. Komissio ei kuitenkaan asiasta päätä, vaan jäsenmaat. Suomen on käynnistettävä voimallinen kampanja avoimuuden puolesta. Se on elintarvikeviraston saamistakin tärkeämpi asia.

Koonnut: TK
13.1.2000

Muut lehdet -sivulle