Muut lehdet keskiviikkona 12.1.2000

Aamulehti vertaa Lipposta lasikaupassa tallustelevaan norsuun

Vaalitaistelu on sujunut kaikin puolin mallikkaasti, ellei oteta huomioon norsun lailla posliinikaupassa tallustavaa pääministeri Paavo Lipposta.

Lipponen on puolueensa puheenjohtajana aivan legitiimisti ajamassa ulkoministeri Tarja Halosta presidentiksi. Siinä ei ole mitään moitittavaa; päinvastoin. Se kuuluu puheenjohtajan velvollisuuksiin.

Lipposen aseet sen sijaan hämmästyttävät. Jostakin - kai vanhan keskustakaunansa peruina - Lipponen on keksinyt että porvarillisella kärkiehdokkaalla eli Esko Aholla on vanhakantainen käsitys siitä millainen perhe kansalaisella pitää olla ja pitääkö hänen kuulua kirkkoon. Lipposen mukaan Aho pyrkii ''mahtipontiseen imagonrakennukseen'' kuin Kremlissä aikoinaan.

Tarja Halonen sen sijaan edustaa Lipposen mielestä 2000-luvun kehittynyttä yhteiskuntaa, jossa ihmiset osaavat itse valita oman elämäntapansa ja jossa ymmärretään erilaisia ajatustapoja.

Lipponen katselee maailmaa silmälaput päässään tai yksiväristen silmälasien läpi. Perhe ja isyys ja kirkkoon kuuluminen eivät tee ehdokkaasta yhtään sen suvaitsemattomampaa ja vähemmän moniarvoista kuin eläminen avoliitossa ja kirkon ulkopuolella.

Koko kampanjan aikana ei yksikään avioliitossa oleva ehdokas ole kehottanut avoliittolaista naimisiin eikä avoliittolainen naimisissa olevia eroamaan. Koko asialla ei ole ollut minkäänmoista merkitystä. Myös kirkon asiat ovat pysyneet vaalitaistelun ulkopuolella. Kaikki ovat myös ''hyödyntäneet'' perheitään samalla tavalla eli puolisot ovat mukana, lapset eivät.

Lipponen päättää TS:n kolumninsa mahtipontisesti: moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus on nykymaailmassa kansakunnan menestyksen ehto.

Niin ovat. Niitä soisi pääministerillekin.

Demarin mukaan keskusta nylkee kaatamatonta karhua

Keskustan puoluekone ja puoluetta lähellä oleva lehdistö pyrkivät vimmatusti markkinoimaan puheenjohtaja Esko Ahoa maan seuraavana presidenttinä, vaikka vaalien ensimmäinen kierroskin on vielä kesken. Galluplukemat - jotka muuten ovat koko ajan liikkeessä - ovat nostaneet esiin isäntämäisen uhon, jolla Keskusta on perinteisesti pyrkinyt ohjastamaan mielipideilmastoa hallitsemillaan alueilla.

Ahon kampanjaa on jo pitempään leimannut pahanlaisesti tunnelma kaatamattoman karhun nylkemisestä. Pienten Keskustan hallitsemien maalaiskuntien äänestäjät ovat olleet alusta alkaen vilkkaasti liikkeellä ennakkoäänestyksessä, ja tätä on pyritty vääntämään hyödyksi myös etelän suurissa asutuskeskuksissa, joissa Keskustan kannatus on aina ollut suhteellisen vähäinen.

Saattaa olla hyvinkin niin, että Keskustan ja Ahon kampanjaorganisaation vyörytysyritys on jo saanut aikaan vastavaikutuksen suurissa kunnissa ja kaupungeissa. Sen merkitys on voinut olla huomattava ennakkoäänestyksen loppuvaiheissa, ja se voi vahvistua entisestään edettäessä kohti ensimmäisen kierroksen varsinaista vaalipäivää.

Kaatamattoman karhun nylkeminen näkyy myös siten, että Keskustan aina kärkäs varapuheenjohtaja, kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila on ilmoittautunut Ilkka -lehdessä kilpaan Keskustan puheenjohtajuudesta. Tällä yritetään tietenkin luoda vaikutelmaa, että Ahon valinta presidentiksi olisi jo itsestään selvä asia, ja uuden puheenjohtajan valinta ajankohtaistuu tämän vuoksi.

Toisaalta Anttilan tapoihin on aina kuulunut olla ensimmäisten joukossa liikkeellä, kun paikkoja on jaossa, joten mukana on epäilemättä myös aimo annos henkilökohtaista aktiivisuutta.

Joka tapauksessa Anttilan ilmoitus saa entistä selvemmin pilkistämään Ahon takaa esiin umpikeskustalaisen politiikan kasvot, joita Ahon kampanjassa on pyritty keinolla jos toisella häivyttämään taustalle.

Mitä tulee Ahon asemaan Keskustan puheenjohtajana, se on aivan ilmeisesti katkolla, onnistuu pyrkimys presidentiksi tai ei. Epäonnistuminen kävisi niin paljon keskusta-aktiivien kunnian päälle kaiken nähdyn ja kuullun uhon jälkeen.

Lalli uskoo jo kahden puolueen järjestelmään

Nyt näyttäisi vahvasti siltä, että presidentinvaalien toisella kierroksella ovat vastakkain vasemmistopuolueiden yhteinen ehdokas Tarja Halonen sekä keskustan ehdokas Esko Aho.

Vaikka asetelma koskeekin vain tämänkertaista henkilövaalia, saattaa vaaleissa piillä myös Suomen totuttua poliittista järjestelmää myllertävän muutoksen siemen.

Yhä useampi politiikan tarkkailija on jo tullut vakuuttuneeksi siitä, ettei Paavo Lipposen hallituksien kaltainen poliittisen kentän äärilaitoja yhdistävä yhteistyöakseli voi tulevaisuudessa kestää.

Presidentinvaaliasetelma on omiaan siunaamaan jo viime kevään eduskuntavaalien jälkeen havaitun tosiasian, ettei perinteiseen SDP:n ja keskustan punamultayhteistyöhönkään näytä enää olevan edellytyksiä.

Hallitusyhteistyö ja yhteisen presidenttiehdokkaan taakse ryhmittyminen ovat jo nyt käytännössä häivyttäneet vasemmistopuolueiden väliset erot. SDP:n ja Vasemmistoliiton lopullinen sulautuminen on enää muodollisuus. Senkin aika koittanee viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.

Presidentinvaaleissa syntymässä oleva asetelma on mitä ilmeisemmin yhdistämässä myös porvarillista puoluekenttää. Vaalin ensimmäisellä kierroksella Riitta Uosukaista tai Elisabeth Rehniä äänestäneiden valtaenemmistölle lienee paljon helpompaa tukea Esko Ahoa kuin vasemmistodemarina uransa luonutta Tarja Halosta.

Aho muistetaan vaikeana aikana maata johtaneen porvarihallituksen pääministerinä. Juuri tämä hallitus myös luotsasi Suomen mukaan tiivistyvään länsieurooppalaiseen integraation. Aho on uuden sukupolven keskustajohtaja, joka ei enää kanna päällään Urho Kekkosen varjoa, joka edelleenkin kummittelee vanhemman polven perinteisten oikeistolaisten mielissä.

Tämä asetelma on omiaan lähentämään kokoomusta ja keskustaa, vaikka Lipposen hallitus vielä tämän eduskuntakauden nykykokoonpanollaan jatkaisikin.

Jo pitkään on ollut nähtävissä, ettei jako poliittisiin puolueisiin enää nyky-Suomessa perustu aitoihin ideologisiin eroihin. Ideologisia eroja kyllä politiikassa toimijoiden välillä esiintyy, mutta erot esiintyvät pikemminkin puolueiden sisällä kuin niiden välillä.

Siksi eurooppalainen kahden suuren puolueen malliin nojaava poliittinen asetelma voi olla Suomessa lopulta matalamman kynnyksen takana kuin moni vielä nyt uskookaan.

Omalta osaltaan tämän suuntaista kehitystä tukee myös ilmeinen tarve uudistaa vaalijärjestelmäämme myös eduskuntavaaleissa. Uudistukset vaalijärjestelmässä johtavat myös poliittisiin muutoksiin.

Presidentinvaaleissa nyt syntyvä tilanne on hyvä esimerkki myös tästä. Perinteinen valitsijamiesvaali ei heilauttaisi poliittista asetelmaa mihinkään. Suorassa kansanvaalissa äänestäjät tallovat puolueiden raja-aidat jalkoihinsa.

Kaleva kannattaa alueellisia verohelpotuksia

Hieman yli kaksi miljoonaa kansalaista vaihtoi asuinkuntaa päättyneen vuosikymmenen aikana. Muutamissa maakunnissa vain kasvukeskukset nostavat muuttoluvut voitollisiksi. Uudelle vuosituhannelle siirtynyt Suomi on jyrkästi polarisoitunut.

Maaseutu uhkaa autioitua. Kasvukeskuksissa muuttajat tarvitsevat asuntoja ja palveluja. Kun kysyntää ei ennätetä tyydyttää, seurauksena hinnat karkaavat pilviin. Jotain siis pitäisi tehdä muuttoliikkeen hillitsemiseksi ja maaseudun elinvoiman pelastamiseksi.

Perinteiseen aluepolitiikkaan eli yritysten luomiseen tukiaisten voimalla ei enää voida palata. Siihen ei velkaisella valtiolla ole varaa. Sen sijaan EU:n rakennerahastoista on tulossa Suomen alueille miljardien markkojen potti vuoteen 2006 saakka. Kunnollisten ohjelmien ja projektien turvin rakennerahastovaroilla voidaan luoda kymmeniä tuhansia työpaikkoja ja vahvistaa elinkeinorakennetta. Jos maakunnat epäonnistuvat EU-rahan imuroimisessa, se on niiden oma vika.

Suomessa on jo pari vuosikymmentä vaadittu ns. Norjan mallin toteuttamista eli sosiaaliturvamaksujen ja verojen porrastamista alueellisesti. 24 vaikuttajan vaatimus alueellisista verohelpotuksista tuleekin luvattoman myöhään.

Esimerkiksi Tauno Matomäki olisi voinut vaikuttaa asiaan jo aktiivivuosinaan, samoin kuin muutkin vetoomuksen allekirjoittaneet. Jos heidän edustamansa yritykset olisivat toimineet toisin, muuttoliike ei ehkä olisi kasvanut nykyisiin mittoihin.

Alueministeri Martti Korhonen on kuitenkin ottanut alueelliset verohelpotukset niin vakavasti, että niistä on hallituksessa sentään keskusteltu. Tähän saakka kaikki alueporrastukset on tyrmätty toteuttamiskelvottomina. Ideaa kuitenkin kannattaa kokeilla.

Ihmisen tukeminen yritysten sijasta voi olla yllättävän tehokasta. Moni voi jättää muuttoauton tilaamatta, jos saa alennusta ennätyksellisen tiukkaan tuloveroon siitä hyvästä, ettei muuta kalliiden palvelujen käyttäjäksi.

Ilkan mukaan Halonen aikailee romanien turvapaikka-asiassa

Slovakian romanien lisääntynyt into hakea turvapaikkaa Suomesta johtaa viisumipakon palauttamiseen Suomen ja Slovakian välille. Sisäministeri Häkämies suosittaa sitä ulkoministeriölle. Tuskin Tarja Halonen aikailee esityksen tekemistä valtioneuvostolle, koska perustelut ovat aivan selvät. Perusteettomasti turvapaikkaa hakevien romanien virta Slovakiasta on jatkunut siitä lähtien, kun viisumipakko marraskuussa lopetettiin.

Viisumipakko on tepsivä tapa lopettaa viranomaisia työllistävä ja veronmaksajien rahaa vievä "etnoturismi", kuten Slovakian suurlähettiläs romanien turvapaikkamatkailua luonnehti. Parempikin keino olisi kuitenkin olemassa. Sitä esittivät sekä suurlähettiläs Kuchar että Mauri Pekkarinen, entinen sisäministeri.

Se olisi siirtyminen eurooppalaiseen käytäntöön hakemusten tutkinnassa. On kummallista, miksi Suomessa täytyy ilmiselviäkin tapauksia tutkia kuukausikaupalla, kun se vaikkapa Saksassa ja Ruotsissa käy vuorokaudessa. Ei kukaan epäile, etteivätkö Saksa ja Ruotsi olisi oikeusvaltioita.

Tieto siitä, että Suomessa on mahdollista saada pitkäkin ylläpito valtion kustannuksella, houkuttelee ymmärrettävästi tulijoita köyhistä maista. Muutama sata perhettä kiertää maasta toiseen kokeilemassa onneaan, sanoi Slovakian suurlähettiläs.

Slovakiassa, kuten monessa muussakin maassa, varmastikin syrjitään romaneja - eihän Suomikaan ole siitä vapaa. Köyhyys ja syrjintä ovat kuitenkin eri asioita kuin sellainen vaino, jota varten turvapaikkakäytäntö on luotu. Sellaista ei Slovakian romaneihin kohdistu, kuten tutkimuksissa on kerran toisensa jälkeen osoitettu. Myönteisiä päätöksiä ei ole tehty ainuttakaan.

Viisumipakko haittaa valtioiden normaalia kanssakäymistä. Väliaikaisena ratkaisuna se menettelee, mutta ei pysyvänä. Pysyvästi Suomi suojautuu hyväksikäytöltä ja verorahojensa tuhlaukselta järkevöittämällä nopeasti turvapaikkahakemusten tutkintaa siten, että selvät tapaukset voidaan palauttaa heti rajalta.

Samalla Suomen on syytä painostaa romanien lähtömaita korjaamaan asiansa. Ei ihmisiä sortaa saa.

Koonnut: TK
12.1.2000

Muut lehdet -sivulle