Muut lehdet tiistaina 11.1.2000

Aamulehti kirjoittaa suoran kansanvaalin luonteesta

Suomalaiset ovat näyttämässä, ettei äänestämistä kaikissa vaaleissa pidetä sen paremmin turhana kuin turhauttavanakaan toimintana.

Tänään päättyvässä presidentinvaalien ennakkoäänestyksessä on käyty niin reippaasti, että ensi sunnuntaina varsinaisella ensimmäisellä kierroksella voidaan rikkoa 80 prosentin raja. Kuusi vuotta sitten molemmilla kierroksilla ylitettiin 82 prosenttia.

Ollaan siis aivan toisissa numeroissa kuin kesäkuun surkeaan äänestysprosenttiin päättyneissä Euroopan unionin parlamentin vaaleissa.

Ehdokkaita myös käydään henkilökohtaisesti katselemassa ja kuuntelemassa ja hakemassa vaaleihin tuntumaa: kaikkien ehdokkaiden vaalijuhlissa seinät pullistelevat kuulijoiden paljoutta.

Kysymys ei ole äkillisestä kiinnostuksesta politiikan sisältöön, toteaa politiikan tutkija Sami Borg Aamulehdessä, vaan siitä että vahvojen ja persoonallisten ihmisten välillä on helpompi valita kuin vaikkapa etäisiksi koettujen EU-asioiden ollessa kysymyksessä.

Totta kai se on helpompaa - ja paljon vetävämpää. Presidentinvaali on suorana kansanvaalina korostetusti henkilövaali, jossa ehdokkaat ovat mukana paitsi puolueittensa ja taustaryhmiensä ehdokkaina, myös ja ennen kaikkea ihmisinä vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Se on kansanvaalin suuri vahvuus ja houkutus. Voi vain kuvitella millaiseksi kansalaisten kiinnostus romahtaisi, jos palattaisiin valitsijamiesvaaleihin taikka eduskunnan suorittamaan valintaan, kuten jotkut suurella yksimielisyydellä hyväksyttyä suoraa kansanvaalia katuvat poliitikot ovat esittäneet.

Katumiseen ei ole minkäänmoista syytä. Äänestäjät osoittivat edellisellä kerralla ja ovat osoittamassa tälläkin kerralla, että presidentin valintaan suhtaudutaan innostuneesti, mutta asiallisesti. Äänestäjät ovat valitsemassa presidentiksi yhtä ihmistä, mutta valinnassa painottuvat persoonallisuuden lisäksi asiat.

Presidentinvaalikampanjat ovat sitä paitsi - ainakin tähän asti - sujuneet suorastaan esimerkillisen puhtaasti ja säädyllisesti, mikä ei ole vähentänyt vaali-innostusta. Ehkä on jopa käynyt päinvastoin? Äänestäjät eivät taida kaivata maan korkeimpaan virkaan ehdolla olevien ihmisten roskapussien kuvainnollista ja konkreettista tonkimista.

Mutapainista ja toisten mollaamisesta ei ole tietoakaan: niitä eivät ole harjoittaneet sen paremmin ehdokkaat itse kuin heidän usein yli-innokkaat taustajoukkonsakaan.

Ehdokkaat eivät ole puuttuneet toistensa persooniin, persoonallisuuteen, perheisiin, sukupuoleen, uskonnolliseen vakaumukseen, hallitus- oppositioasemaan, eivät ylipäätään mihinkään, millä ei ole välitöntä tekemistä tasavallan presidentin tehtävien kanssa.

Kaikki ehdokkaita yhdistävät ja erottavat asiat ovat kuitenkin tulleet esille aivan riittävästi. Jokainen kiinnostunut kansalainen on helposti saanut selville ehdokkaiden kannat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, sisäpolitiikan pääkysymyksiin - ja myös heidän perhesuhteensa ja vakaumuksensa, jopa mielitaulunsa, kengännumeronsa ja suhtautumisensa tv:n viihdeohjelmiin.

Demari on toiveikas Tshetshenian sodan lopettamisesta

Sotatiedot Tshetsheniasta ovat ristiriitaisia ja vaihtelevat jopa yhden vuorokauden kuluessa, mutta näyttää yhä ilmeisemmältä, että Venäjä on juuttunut kaavailemaansa pitempiaikaiseen taistelutilanteeseen tshetsheenikapinallisten kanssa.

Tilanteen jumiutumista on itse asiassa uumoiltu tämänkertaisen sotaretken alusta alkaen, vaikka venäläisten ensimmäiset operaatiot sujuivatkin näyttävästi Tshetshenian alavissa osissa, missä mies- ja kalustoylivoima vaikuttivat tehokkaasti. Sittemmin kapinalliset ovat pystyneet ottamaan aloitetta käsiinsä ja taistelemaan joitain alueita ainakin väliaikaisesti takaisin.

Venäjän sodanjohdon on täytynyt varautua siihen, että tshetsheenit pureutuvat tiukasti pääkaupunki Groznyin kellareihin ja maanalaisiin käytäviin sekä eteläisen Tshetshenian vuoristoon. Vastarinnan tiukkuus on ollut kuitenkin selvästi yllätys, mistä kertovat venäläiskomentajien uhoavat ja ylitoiveikkaat lausunnot verrattuna siihen, mitä sekavissa taisteluolosuhteissa todella tapahtuu.

Venäjän presidentin tehtäviä hoitavan ja maaliskuun presidentinvaaleihin valmistautuvan Vladimir Putinin painajainen on, että sotilaallinen tilanne Tshetsheniassa pysyy ratkaisemattomana, poliittista ratkaisua ei saada näköpiiriin ja venäläisten tappiot kasvavat. Se söisi ilman muuta sodan alkumenestyksellä suosion huipulle kivunneen presidentinvaalien ennakkosuosikin kannatusta.

Mutta on vaikea nähdä, kuka olisi se maan johtaja, joka irrottaa Venäjän Tshetshenian sodasta ja rauhoittaa koko pohjoista Kaukasusta, ellei Putin. Hänen edelleen korkea uskottavuutensa kotimaassa sekä äskettäinen rakentava vastauskirje Euroopan unionille antavat toivoa, että sotatoimista voitaisiin Putinin johdolla päästä poliittiseen ratkaisuun, mitä ulkomaailma haluaa.

Joulukuussa EU:n silloisen puheenjohtajamaan pääministeri Paavo Lipponen ja EU:n ulkopoliittinen edustaja Javier Solana lähettivät tiukkasävyisen kirjeen Venäjälle Tshetshenian tilanteen johdosta. Putin korosti nyt vastauskirjeessään Venäjän pyrkimystä ottaa huomioon humanitaarisuuden asettamat vaatimukset.

Putinin vastaus oli rakentava ja toiveita herättävä, joskin sen mukaisesti eläminen Tshetshenian sekavissa taisteluolosuhteissa edellyttää sitä, että Venäjän poliittinen johto kykenee kontrolloimaan asevoimiaan. Sodan komentajatehtävien uudelleenjärjestely viittaisi siihen, että johtosuhteet pidetään selkeinä.

Kansan Uutiset pitää työnantajien palkkatarjouksia vaatimattomina

Työehtosopimusneuvotteluissa on nyt siirrytty tosissaan sanoista tekoihin laajalla rintamalla. Tällä viikolla pitäisi jotakin tapahtuakin, sillä vanhat sopimukset päättyvät kuun puolivälissä.

Neuvottelujen vetovastuu on metalli- ja rakennusaloilla. Omille teilleen jo varhain lähteneet alat, paperi kärjessä, tuskin pitävät mitään kiirettä.

Sekä rakennus- että metallialan työnantajat avasivat pelin viime perjantaina niin vaatimattomilla tarjouksilla, että alojen suuret ammattiliitot ymmärrettävästi hylkäsivät ne siltä samalta istumalta.

Työnantajien ensimmäisen liikahduksen jälkeen varmistui kuitenkin ns. perinteinen neuvotteluhaarukka, jonka sisältä lopullinen linja löytyy. Jos riita pantaisiin niin sanotusti puoliksi, niin palkkojen korotuslinja olisi lähellä kolmea prosenttia. Ihan näin helppoa sopimusten syntyminen ei kuitenkaan ole.

Työnantajat perustelivat alle kahden prosentin tarjouksiaan sillä, että niissä on otettu huomioon hallituksen veroporkkanat. Omituista onkin, että työnantajapuoli, viimeksi eilen palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala, sysää vastuuta verohelpotuksista työntekijäpuolelle.

Varsin erikummalliselta muutoinkin tuntuu keskustelu verohelpotuksista, ikään kuin eri osapuolet eivät laisinkaan olisi tehneet pohjatyötä, ennen kuin neuvottelut tosissaan alkavat. Se ei tunnu uskottavalta.

Veroporkkanoista käytiin kiistaa jo syksyllä, jolloin niin pääministeri Paavo Lipponen kuin valtiovarainministeri Sauli Niinistökin lopettivat keskustelun aiheesta, kun laaja keskitetty tulopoliittinen ratkaisu kaatui. Samaa toistaa Lipponen nytkin. Hänen mielestään hallituksen avoimeksi jättämän veroratkaisun ei tule sotkea alkaneita palkkaneuvotteluja.

Vaikka hallituksen onkin vaikea määritellä tarkkaa verolinjaansa nykyisessä avoimessa tilanteessa, niin joka tapauksessa jonkinlaisen, vaikka väljänkin raamin hahmottelu olisi varmasti eduksi neuvotteluprosessille. Ehkä niin onkin tehty kulissien takana?

Jo varhain kävi nimittäin selväksi, että varsin suuri joukko ammattiliittoja etenee yhtä jalkaa mahdollisten suurten päänavaajaliittojen kanssa. Pitkään on puhuttu ns. ryväsratkaisusta, jota voisi kuvailla vaikka mini-tupoksi, sillä niin paljon palkansaajia on lähtemässä mukaan.

Paperialalla ja muutamilla muilla aloilla sitä vastoin edessä lienee varsin kova vääntö, joka ei ratkea ilman ratkaisujen etsimistä myös alojen sisäisiin ongelmiin. Esimerkiksi Paperiliitto ei ole vielä esittänyt palkankorotustavoitteitaan, vaikka se jätti tekstitavoitteensa jo marraskuussa.

Aika vaikea on kuvitella sitäkään, että palkansaajapuoli tinkisi kovinkaan paljon tavoitetasostaan, jos veroihin ei lainkaan kosketa.

Voimakkaan talouskasvun myötä yrityskentällä on varaa kunnon palkankorotuksiinkin. Ainakin niillä on varaa jakaa optio- ja muita voittoja osakkeenomistajilleen, miksi ei sitten kunnon palkkaa niille, joiden ansiosta pitkälti viivan alle jää uutta jaettavaa.

Pohjolan Sanomat kannattaa viisumipakkoa romaneille

Sisäministeriö teki maanantaina ulkoministeriölle esityksen Slovakian kansalaisten viisumipakon palauttamiseksi. Viisumipakolla halutaan padota turvapaikkaa hakevien Slovakian romanien tulo Suomeen.

Viimeisen reilun kahden kuukauden aikana maahan on tullut nelisenkymmentä Slovakian romania, joten mistään kansainvaelluksesta ei ole kysymys. Sisäministeriö ilmeisesti haluaa lähettää lähtöpäähän mahdollisimman varhaisessa vaiheessa viestin, että Suomeen ei ilman viisumia pääse.

Slovakian romanien virta Suomeen käynnistyi viime kesänä ja johti silloin neljä kuukautta kestäneeseen viisumipakkoon. Kun se päättyi, romanien tulo alkoi uudestaan.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Slovakian romanien asema kotimaassaan ole huono. He joutuvat kokemaan rasismia ja sortoa, kuten heimolaisensa monessa muussakin maassa. Slovakiasta päin katsottuna Suomen romanien asema on aivan eri tasolla, joten kiinnostus tulla Suomeen on ymmärrettävää.

Suomalaisesta näkökulmasta viisumipakon asettaminen on perusteltu joskin asian suuruusluokkaan verrattuna järeähkö toimi. Se seuloo hakijat tavalla, joka edesauttaa mahdollisesti jätettävien turvapaikkahakemusten asianmukaista käsittelyä.

On huomioitava sekin realiteetti, että tulijoiden joukossa on niitäkin, joilla turvapaikkaan oikeuttavat kriteerit täyttyvät.

Romanien lähtö Slovakiasta on noloa lähinnä maalle itselleen. EU:n porteille koputtelevan maan pitäisi pystyä hoitamaan kansallisen vähemmistönsä muulla tavalla kuin tarjoamalla matkalippua esimerkiksi Suomeen.

Jos vähemmistöjen koulutus-, sosiaalipalvelut ovat huonommin järjestetyt kuin pääväestöllä ja työpaikka kiven alla, tällaisella maalla ei pidä Euroopan unioniin olla mitään asiaa. Slovakian tilanteeseen unionin on otettava romanien ihmisoikeuksien kannalta entistä tiukempi ote.

On todennäköistä, että kansallisuusasiat nousevat esille vielä moneen otteeseen uutta Eurooppaa rakennettaessa. Neuvostoliiton ja Balkanin pirstoutumisen jälkeen maanosan kartta on hajanainen ja olosuhteet hyvin otolliset uusimuotoisille kansainvaelluksille.

Turvapaikkakäytäntö on perusteltu niille, jotka joutuvat kotimaassaan systemaattisen sorron ja väkivallan kohteeksi. Päälähtökohta kuitenkin on, että kansainvälisten yhteisöjen painostuksella häirikkömaat saadaan noudattaman kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien periaatteita.

Suomenmaan mukaan Helsingin Sanomat kampittaa Ahoa

Helsingin Sanomat keitti Lahden MM-kisoista sopan, joka tuoksahtaa vahvasti vaalikeitokselta. Lehti itse on varonut elämöimästä asialla. Sanoma-konsernin työnjako näyttää olevan sellainen, että lähinnä Ilta-Sanomat huolehtii sopan hämmentämisestä ja lämpimänä pitämisestä.

Kukaan ei ole väittänytkään, että Hiihtoliiton puheenjohtaja tai ylipäänsä Hiihtoliitto olisi syyllistynyt lahjusrahan käyttöön Lahden MM-kisojen hakuprosessissa. Turhat ja tuomittavat matka-apurahat parille pienelle ja köyhälle hiihtomaalle olivat selvitysten mukaan hakijakaupungin Lahden operaatio.

Poliittisen lyömäaseen kehittämiseen ei aina tarvita siteeksikään tosiasioita. Tässä tapauksessa yhteiseksi nimittäjäksi näyttää riittävän hiihtäminen. On hyvä, että asia selvitetään, mutta presidentinvaaliaseena se olisi ilmiselvät faktat huomioon ottaen syytä unohtaa.

Asiasta ei kannata liiemmin provosoitua. Kampitusyritykset, paremman puutteessa avuttomatkin, kuuluvat presidenttipeliin.

Koonnut: TK
11.1.2000

Muut lehdet -sivulle