Muut lehdet maanantaina 10.1.2000

Demarin mukaan vaaleissa ovat vastakkain moniarvoisuus ja "kepulaki"

Maan suurin sanomalehti tiesi kertoa sunnuntaina, että Keskustan presidenttiehdokas Esko Aho täyttää saleja eri puolilla maata.

Tietoa ei ole syytä epäillä, mutta esimerkinomaisesti voi todeta, että samoin tekevät SDP:n Tarja Halonen ja Kokoomuksen Riitta Uosukainen. Kansa on liikkeellä, ja käynnissä ovat ilmeisesti todella aktiivisen osallistumisen presidentinvaalit.

Vaaleissa on tärkeätä, kuka täyttää saleja, mutta vielä merkittävämpää on, kenellä on kyvyt ja ominaisuudet päästä myönteisesti ihmisten mieliin. Halosen puolesta voimakasta vaalityötä tekevä pääministeri Paavo Lipponen (sd.) muistutti lauantaina Kotkassa, että kyseessä ovat henkilövaalit, joissa punnitaan laajoja yhteiskunnallisia näkemyksiä ja arvoja.

Lipposen mukaan vastakkain ovat holhoava yhteiskuntanäkemys, joka pyrkii määrittelemään, millaista elämää ihmisten pitäisi elää, sekä toisaalla suvaitsevaisuus, moniarvoisuus, laaja yhteistyö ja kansakunnan eheys.

Ei tuota vaikeuksia havaita, että Lipposen analyysissä Esko Aho on holhoavan yhteiskuntanäkemyksen edustaja ja Tarja Halonen moniarvoisuuden presidenttiehdokas. Vastakkain ovat kiteytetysti ottaen suvaitsevaisuus ja Suomen Keskustan monilla paikkakunnilla käytännössä toteuttama vallantäyteinen "kepulaki".

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho on yrittänyt vimmalla ottaa ja osittain onnistunutkin tekemään pesäeroa edustamaansa puolueeseen. Mutta mihinpä seepra raidoistaan pääsisi. Vähänkin tiukemmassa keskustelutilanteessa ns. koko kansan presidenttiehdokkaalle pursotettu kuorrutus häipyy taustalle ja esiin työntyy kivenkova poliitikko, nimenomaan keskustapoliitikko.

Ei ole häpeä olla keskustalainen - onhan kysymys yhdestä Suomen merkittävimmistä poliittisista liikkeistä. Mutta se on noloa, että presidenttiehdokkaan olemusta ja poliittista historiaa rakennetaan kuin pahimmissa henkilöpalvonnan poliittisissa järjestelmissä. Jokaisen presidenttiehdokkaan täytyy vastata huutonsa eli aiemmista sanomisistaan - myös Esko Ahon.

Pääministeri Paavo Lipponen muisteli Kotkassa vuoden 1982 "vara-Manu" -aikojaan ja arveli, että nyt on maakunnissa samantapainen kutina käynnissä Tarja Halosen puolesta. Lipponen voi olla varsin oikeassa, etenkin jos suomalaiset ovat päättäneet jyräyttää näissä vaaleissa poliittista historiaa ja äänestää viimeinkin naisen Suomen presidentiksi.

Hämeen Sanomien mukaan Ruotsi potee natsikammoa

Satojen ruotsalaisvapaaehtoisten natsiyhteydet hiertävät ruotsalaismieliä. Naapurimaassamme julkistettiin viikko sitten kirja Hitlerin puolesta taistelleista ruotsalaisista. Teoksen mukaan SS-joukoissa oli satoja vapaaehtoisia, joista useita kymmeniä on edelleen elossa.

Kenellekään historiaa tuntevalle ja siitä kiinnostuneelle ruotsalaisten natsimenneisyys ei taatusti tullut yllätyksenä. Hitlerin joukoissahan palveli paljon muitakin kansallisuuksia kuin vain saksalaisia.

Ruotsalaisille toiseen maailmansotaan liittyvä lähihistoria taitaa olla edelleen arka aihe. Sodasta liittoutumattomana pysytelleen maan maineelle jotkut näkevät natsisympatioiden olevan melkoinenkin tahra.

Syy, miksi toisen maailmansodan SS-yhteydet halutaan ottaa Ruotsissa kovin näkyvästi esille, lienee maassa päätään nostanut muukalaisviha ja uusnatsisympatiat. Ruotsalaisen kansankodin rauha - jos sitä ylipäätään on viime aikoina ollut - järkkyi viime vuonna poliittisiksi leimattuihin henkirikoksiin.

Vaikka Ruotsin poliittisella johdolla olisikin vilpitön mieli muistuttaa toisen maailmansodan kauhuista, on muutaman sadan ruotsalaisen hairahdus kovin pieni yksityiskohta länsinaapurin historiassa.

Kainuun Sanomien mukaan CDU:n rahoitusskandaali paisuu katastrofiksi

Saksan puoluerahoitusskandaali näyttää paisuvan. Entisen liittokanslerin Helmut Kohlin lisäksi syytettyjen penkille on joutumassa myös hänen CDU-puolueensa uusi johtaja Wolfgang Schäuble.

Schäuble jakoi vielä viime viikolla lausuntoja, joilla hän yritti tyynnytellä vihaisia saksalaisia: Helmut Kohl selviää kunnialla syytteistä. Nyt Schäuble saa huolehtia myös omasta kunniastaan. Laitonta puoluerahaa valui parlamenttiryhmältä CDU:n päämajaan vielä silloinkin, kun Schäuble oli saanut puolueen eduskuntaryhmän johdettavakseen.

Skandaali ravisuttaa perusteellisesti saksalaista yhteiskuntaa. Luterilainen maa on halunnut esiintyä poliittisen moraalin esitaistelijana. Saksassa on naureskeltu niin Ranskan kuin Britanniankin korruptiosotkuille - Venäjästä puhumattakaan. Nyt maa on itse vajonnut samaan suohon.

Lähiaikoina Saksa kiehuu, mutta lopulta tapaus voi osoittautua siunaukseksi demokratialle. Kohlin kokoinen varoittava esimerkki panee poliitikot miettimään, kannattaako mainetta tärvätä.

Kohl tekee puolueensa olon hankalaksi sillä, ettei hän suostu julkisuudessa kertomaan, mistä yli kuuden miljoonan Suomen markan arvoiset lahjoitukset ovat peräisin. Hän on tyytynyt vain vakuuttelemaan, ettei ole pistänyt rahaa omaan liiviinsä.

CDU:lle tilanne on sangen kiusallinen. Saksan puoluerahoituslaki määrää, että kaikki vähänkin suuremmat lahjoitukset ja niiden antajat on julkistettava. Nyt Kohlia ja konservatiivipuoluetta epäillään myös rahanpesusta ja veronkierrosta.

Kohlille tilanne on äärimmäisen nolo. Hänet olisi vuosisadan vaihteessa kirjattu maailman suurimpien vaikuttajien joukkoon. Nyt kunnian säilyminen on epävarmaa. Saksalaisten suhtautumista kuvaa hyvin se, että arvovaltainen Der Spiegel -lehti vaihtoi viime tingassa vuodenvaihteen etusivunsa ja kuvasi siihen murenevan Kohlin muistomerkin. Kohl ist kaputt (Kohl on palasina), lehti julisti.

Aika näyttää palautetaanko Kohlin kunnia. Historiasta löytyy toki esimerkkejä sellaisestakin. Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon joutui aikanaan eroamaan häpeällisen Watergate-skandaalin vuoksi. Sittemmin häntä on ylistetty taitavaksi ulkopoliitikoksi.

Kohlin lähtölaskenta historian hämärään oli kuitenkin alkanut jo ennen rahoitusskandaalia. Suhtautumisessa oli jotain samaa kuin Urho Kekkosen ajan pyykinpesussa. Yhtäkkiä Saksan yhdistäjä ja Euroopan laajentaja olikin tuonut maalleen onnettomuuden: länsisaksalaisia kismitti yhdistymisen kalleus, itäsaksalaisia se, ettei heidän tilanteensa kohentunut odotetusti.

Kohlia, Saksan pitkäaikaisinta liittokansleria ja neljännesvuosisadan puoluettaan johtanutta miestä, on ennenkin syytetty itsevaltaisuudesta ja demokratian rajojen venyttämisestä. Rahoitusskandaali on herättänyt lisää ivallisia kommentteja.

Turun Sanomat arvioi Tshetshenian sotaa

Venäjän hyökkäys Tshetshenian pääkaupunkiin Groznyihin keskeytyi perjantaina, kun maan sotilasjohto ilmoitti siirtävänsä taistelujen painopisteen Tshetshenian eteläosan vuorille, jotka Groznyin tavoin ovat edelleen pääosin tshetsheenisissien hallussa. Samaan aikaan kaksi venäläiskenraalia siirrettiin syrjään Tshetshenian operaation johtotehtävistä.

Syitä taktiikanmuutokseen Venäjällä on esitetty useampiakin. Toinen syrjäytetyistä kenraaleista kertoi Groznyin hyökkäyksen keskeyttämisellä olevan tarkoitus säästää siviilien henkiä, joiden käyttämisestä ihmiskilpinä Venäjä on syyttänyt sissejä jo pitempään. Virkaa tekevä presidentti Vladimir Putin taas viittasi Venäjän haluun kunnioittaa kahta uskonnollista juhlaa, venäläisortodoksien joulua ja muslimien pyhän ramadan-kuun päätösjuhlaa.

Useimmat tarkkailijat kuitenkin arvioivat suunnanvaihdoksen todelliseksi syyksi tshetsheenisissien venäläishyökkääjille ennen muuta Groznyissa aiheuttamia kasvavia miestappioita, joiden Venäjän sotilasjohtokin on viime päivinä myöntänyt olleen tähän asti virallisesti ilmoitettuja huomattavasti suurempia. Etenkään joulunvieton aikana Venäjän johto tuskin haluaakaan huomattavaa lisäystä kaatuneiden määrään.

Lauantaina Venäjä kuitenkin vakuutti Groznyin valtauksen pysyvän edelleen tavoitteena ja ilmoitti, ettei Tshetshenian operaatiota ole tarkoitus lopettaa, ennen kuin sissit on tuhottu.

Osoittautuipa hyökkäyksen keskeytys Groznyissa pelkäksi välinäytökseksi tai jo lopun aluksi Venäjän Tshetshenia-operaatiolle, selvää on, että eräänlaiseen taitekohtaan sota on poliittisesti tullut uudenvuoden vallanvaihdoksen jälkeen Kremlissä. Koko syksyn sotaa käytiin paitsi tshetsheenien kurittamiseksi myös pääministeri Putinin suosion nostamiseksi.

Kun Putin on nyt jo vankantuntuisen kannatuksen turvin ennakkosuosikki Boris Jeltsinin seuraajaksi maaliskuun presidentinvaaleissa, saattaa olla, että sotainto Kremlissä alkaa olla jo hiipumaan päin.

Puhtaasti presidenttipelin kannalta laskien Putin voi lähiviikkoina ainoastaan hukata gallup-johtonsa Tshetsheniassa, ei enää juurikaan lisätä sitä. Sikäli eräänlainen säästöliekki sodankäynnissä saattaa hyvinkin houkutella Kremlin päätöksentekijöitä lähiaikoina - etenkin jos, kuten näyttää, omat miestappiot ovat kasvaneet uhkaavasti.

Silti Tshetshenian sodalle ei voi vielä ennustaa pikaista loppua. Sissien katkeruus venäläisiä kohtaan ja venäläisten antamat vakuutukset sissien lopullisesta tuhoamisesta sitonevat osapuolet vielä viikoiksi, ellei kuukausiksi, katkeraan taisteluun siitä, kenelle kuuluu ylin valta itsenäisyyteen pitkään pyrkineessä tasavallassa.

Satakunnan Kansa kirjoittaa huumeongelmasta

Keskustelu huumeista ryöpsähtelee sen mukaan, millaisia "signaaleja" media saa. Merkittävimpiin kuuluvat Kotkan huumeliigalle tehty yli 200 kilon huumetakavarikko ja presidenttiehdokas Heidi Hautalan (vihr.) ajatus aloittaa huumeiden myynti apteekeissa.

Edellinen osoitti, että viranomaisillakin on mahdollisuutensa, mutta siitä voi myös päätellä, että huumeita tulee maahan yhä enemmän. Takavarikot ovat kolminkertaistuneet tänä vuonna. Poliisin oikeus salaostoihin ja soluttautumiseen ei tule liian aikaisin.

Ongelman ratkaisu jakautuu kolmeen haaraan. Yksi on määrätietoinen suhtautuminen huumeiden tuontiin ja kauppaan, joka sinänsä poikii runsaasti muuta rikollisuutta, huumeiden vastainen valistustyö ja muu suojaaminen sekä huumeisiin sortuneiden hoitaminen.

Mikään sektori ei ole valmis ottamaan vastaan väistämätöntä hyökyaaltoa, johon jatkuvasti ylöspäin sojottavat tilastokäyrät siis viittaavat. Kuitenkin esimerkiksi alkoholin käyttöä valvotaan paljon systemaattisemmin niin liikenteessä kuin työpaikoillakin. Alkopuhallus tehtaan portilla ei ole suuri harvinaisuus.

Ehkäiseväksi huumetyöksi pitäisi laskea myös eriasteisissa kouluissa tehtävät huumetestit, varsinkin jos epäilyksiin on aihetta.

Mutta ennen muuta vanhempien on aika tiedostaa, ettei yksikään koululainen ole täysin suojassa huumekokeilulta. Riski koukkuun tarttumisesta on liian suuri. Kun vahinko on tapahtunut, on myöhäistä syyllistää yhteiskuntaa ja vaatia siltä hoitovelvollisuutta, jos oma valvonta- ja kasvatusvastuu on päässyt unohtumaan. Nuorimmat kokeilijat ja käyttäjät ovat iältään 10 vuoden kieppeillä.

Ns. narkkarien hoitotulokset hitaasti paranevat, ja rahaakin on käytettävissä entistä enemmän, mutta hoidettavien määrä kasvaa. Tässä niin kuin kaikessa muussakin huumeisiin liittyvässä meillä kuljetaan lainsäädännöllisessä jälkijunassa.

Huumeisiin pitää nyt soveltaa 14 vuotta vanhaa päihdehuoltolakia, joka tehtiin alkoholistihuollon tarpeisiin. Laki poisti lähes kokonaan pakkohoitoon määräämisen, joka huumeongelmaisen kohdalla on lähes ainoa mahdollisuus katkaista huumehoureet ja saada asianomainen ehkä tajuamaan oma tilanteensa.

Tarpeellista olisikin säätää erityinen huumelaki, joka antaisi viranomaisille täsmälliset ja tiukat toimintaohjeet sekä -mahdollisuudet.

Mutta aina on pidettävä mielessä, että huumeisiin sortuneiden hoito on vain jälkien paikkaamista ja yhteiskunnalle erittäin kallista. Kaikki ennalta ehkäisevä toiminta sekä huumerikollisuuden vastainen taistelu ovat monin verroin tehokkaampaa sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta katsottuna.

Koonnut: TK
10.1.2000

Muut lehdet -sivulle