Muut lehdet keskiviikkona 19.1.2000

Aamulehti arvioi Kokoomuksen asemaa

Riitta Uosukaisen kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi taivutellut kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuori esiintyi televisiossa korostetun dramaattisena: hän epäili koko puolueen hajoavan, jos tai kun kokoomuslaisia menee sekä Tarja Halosen että Esko Ahon leiriin.

Höpö höpö. Ei kokoomus mihinkään hajoa sen takia, että oma ehdokas ei päässyt finaaliin. Sinne ei mahdu kuin kaksi ehdokasta kerrallaan ja sillä siisti.

Kokoomus ei puolueena ota kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta. Miten se voisikaan? Pääministeri Paavo Lipponen vetäisi kokoomuksen puheenjohtajan Sauli Niinistön suoraan nahkurin orsille, jos tämä liputtaisi Ahon puolesta.

Toisaalta kokoomus ei voi sulkea porvarioveakaan, jonka puolesta Jarmo Virmavirta voimallisesti kirjoitti Nykypäivässä.

Tämänkertaiset presidentinvaalit ovat kohta ohi, hallitus jatkaa työtään ja syksyllä ovat edessä kunnallisvaalit. Kokoomuksen kannattajat äänestävät silloin tykkänään toisin perustein kuin nyt.

Etelä-Saimaan mukaan maltillinen linja on pitänyt

Päänavaajien sopima linja näyttää pitävän liittokohtaisella tupokierroksella. Kierroksen avasivat sunnuntaina metalli- ja rakennusteollisuus. Sopimusten kokonaisvaikutus on 3,1 prosenttia. Samansisältöisen sopimuksen ovat ehtineet maanantaina ja tiistain aikana solmia useat muut SAK:n ja STTK:n jäsenliitot.

Tutkimuslaitosten taloustutkijat ovat arvioineet ensimmäisissä kommenteissaan jo solmittujen sopimusten vaikutuksia kansantalouden kannalta neutraaleiksi. Toki palkankorotusten taso ylittää työnantajien arvion korkeintaan kahden prosentin korotusvarasta, mutta jää selvästi alle eräiden ammattiyhdistysjohtajien puheissa vilahtaneista viiden prosentin vaatimuksista.

Palkojen yleiskorotus on solmituissa sopimuksissa 2,5 prosenttia. Alimpia taulukkopalkkoja ja erilaisia lisiä korotetaan sopimuksissa niin, että sovittujen tuposopimusten kokonaisvaikutus on reilut kolme prosenttia. Työnantajien kannalta ehkä merkittävin asia solmituissa sopimuksissaan se, että työaikaa ei lyhennetä nykyisestä.

Korotuslinja mahtuu juuri ja juuri yhteisvaluutan asettamiin reunaehtoihin. Suuret SAK:laiset ammattiliitot ovat siten sopeutuneet yllättävät hyvin talouden uusiin realiteetteihin, vaikka kentällä on varmasti ollut paineita saada läpi huomattavasti toteutuneita suurempia nimelliskorotuksia.

Vetoapua suomalainen ammattiyhdistysliike on saanut ehkä tahtomattaankin Keski-Euroopasta. Esimerkiksi Saksan metallityöläisten ammattiliitto on vaatinut yli viiden prosentin palkankorotuksia. Toteutuessaan näin suuret korotukset Euroopan rahaliiton suurissa maissa pakottavat myös Euroopan keskuspankin kiristämään rahapolitiikkaansa.

Uusimmissa ennusteissa talouden arvellaan kasvavan tänä vuonna Suomessa yli neljällä prosentilla. Se on huomattavasti enemmän kuin Euroopan rahaliiton maissa keskimäärin. Inflaatio-odotusten on ennustettu Suomessa pysyvän lähellä EKP:n asettamaa kahden prosentin tavoitetta. Euroopan unionin sisämarkkinoilla suomalaisten yritysten kilpailukyky säilyy siten hyvänä. Itse euron arvoon suomalaisten palkkaratkaisuilla ei tietenkään ole mitään vaikutusta.

Kalevan mukaan Kokoomus kompuroi presidenttikisassa

Kokoomus kompuroi presidentinvaaliasiassa jatkuvasti. Jälkipyykkiä ei haluta, mutta siihen ajaudutaan, jos kahden leirin kokoomuslaiset käynnistävät puolueriidan.

Presidentinvaalit ovat olleet puolueille melkoinen oppitunti: kansakin osaa laskelmoida. Kokoomuksen järkyttävälle vaalitulokselle voidaan etsiä syitä ajan hengestä, mutta myös puolueen johdosta.

Kun presidenttiehdokkaan löytämiseksi jouduttiin kääntämään kivetkin maasta, Riitta Uosukaiselta puuttui alunalkaen uskottavuus. Tästä Sauli Niinistö voi syyttää itseään; hän olisi voinut tehdä oman ratkaisunsa huomattavasti aikaisemmin.

Puolueen vahvat miesvaikuttajat ovat kuitenkin Niinistöä suurempia "syyllisiä". He aktivoituivat tukemaan omaa ehdokastaan aivan liian myöhään. Pitkä hiljaisuus riitti kertomaan puolueen kannattajille kaiken. Kun tasavallan kakkosesta tehtiin julkisuudessa vähä-älyinen bimbo, kokoomuslaiset menivät toisen ehdokkaan taakse jo ensimmäisellä kierroksella.

Myös ylimmäisten pyykkärien - kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuori kumppaneineen - pitää ottaa vastuu katastrofista. Oliko oma ehdokas puolueen tulevaisuuden kannalta tosiaan elintärkeä? Ulkopuolisesta olisi tuntunut luontevalta, että kokoomus olisi ryhtynyt tukemaan Elisabeth Rehniä sen jälkeen, kun Niinistö ilmoitti omasta ratkaisustaan.

Kokoomuslaisetkin varmaan ymmärsivät jo tuolloin, että kaksi vahvaa porvarillista naisehdokasta syövät toistensa kannatusta. Kun gallupalamäki käynnistyi, sitä ei enää pysäyttänyt mikään.

Politiikassa suuri ei kuitenkaan tue pientä. Nyt sitten ollaan tosiasioiden edessä: kokoomuslaisilla äänestäjillä on valittavana vain hankalia vaihtoehtoja. Kokoomus tekee aivan oikein, ettei puolueena asetu sen enempää Tarja Halosen kuin Esko Ahonkaan taakse, eihän suorassa kansanvaalissa kansalaisia edes kyetä ohjailemaan. Kokoomus tietää tämän erinomaisen hyvin. Samaa malttia olisi odottanut myös kristilliseltä liitolta.

Puheet poliittisista kassakaappisopimuksista on syytä unohtaa eikä niitä kannata kokoomukselle edes tarjota. Niinistö ei ryhdy keikuttamaan hallitusyhteistyötä.

Tulevalla presidentillä ei edes ole niin paljon valtaa, että kykenisi vaikuttamaan pääministerin valintaan tai hallituksen kokoonpanoon. Jos presidentti ei nimitä eduskunnan valitsemaa pääministeriä, syntyy perustuslaillinen kriisi, jonka presidentti aivan varmasti häviää.

Kokoomuksen vaalitulos on suurelle puolueelle hurja: oma ehdokas sai taakseen kannattajista hädin tuskin puolet. Tämän luulisi jo merkitsevän johdon lähtölaskennan käynnistymistä. Niinistön asema puolueessa on kuitenkin niin vankka, ettei tällaista edes ajatella.

Vaikka sisäistä pyykinpesua ei toivota, siltä tuskin vältytään, jos näkyvien kokoomuslaisten julkiset uskontunnustukset käynnistävät puolueriidan. Juuri tämän Niinistö halunnee välttää, onhan hän puheenjohtajana vastuussa nimenomaan kokoomuksen menestyksestä.

Pohjalainen kirjoittaa Ahon vaalityöstä Pohjanmaalla

Presidentinvaalien finaali käydään runsaan kahden viikon kuluttua, joten ehdokkaiden taustajoukot aloittivat välittömästi uuden kampanjan. Tärkeätä on saada mahdollisimman paljon uusia kannattajia sitoutumaan oman ehdokkaan taakse. Luotetaan esimerkin voimaan ja uskotaan, että äänestäjien joukossa syntyy imua liittyä mukaan.

Takamatkalta lähtevän Ahon taustajoukot eivät jääneet Pohjanmaalla odottamaan, vaan lähtivät liikkeelle heti maanantaina. Nimien kerääjät kulkevat ja vetoavat Ahon ei-sosialistisiin perusarvoihin, joiden takia kokoomuslaisten odotetaan ryhmittyvän keskustan ehdokkaan taakse.

Lausunnoilla annetaan ymmärtää, että vastaehdokkaan Tarja Halosen yksinhuoltajuus, omintakeinen avoliitto ja se, ettei hän kuulu kirkkoon, ovat ominaisuuksia, joita esiintyy ainoastaan sosialistien joukoissa.

Maailma ei ole niin yksioikoinen. Suomalaisista 90 prosenttia kuuluu kirkkoon, joten heidän joukossaan täytyy olla ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista ja poliittisista suuntauksista. Avioerot, avo- ja kännykkäliitot ylittävät vastaavasti poliittiset luokkarajat. Painotuseroja löytyy, mutta äänestäjiä ei nyky-Suomessa yksinkertaisesti voi jakaa jyrkkiin karsinoihin perusarvojen perusteella.

Yhtä huonosti jakajaksi sopii suhtautuminen talouselämään. Sateenkaarihallitus, jonka ulkoministeri Tarja Halonen on, noudattaa tinkimättä markkinataloutta. Hallitus on ollut valmis menemään sillä tiellä pidemmällekin kuin keskusta ja sen puheenjohtaja Aho, joka ei vieläkään ole antanut hallitukselle tunnustusta siitä, että Suomi liittyi Euroopan talous- ja rahaliiton Emun jäseneksi.

Pohjalainen ei epäile, etteikö Ahosta tulisi hyvä presidentti. Entinen pääministeri on sellaisissa liemissä keitetty, ettei tarvitsisi jännittää, kun hän hoitaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä hallituksen kanssa.

Kakkoskierroksella ei kuitenkaan menestytä vain hokemalla Ahon olevan ainoa ei-sosialistinen ehdokas. Äänestäjät osaavat ajatella omilla aivoillaan ja käyttävät hyväksi demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvaa oikeutta valita vapaasti.

Presidentinvaalien toisen kierroksen alkutahdit jo osoittavat, että oman ehdokkaan menettäneet kokoomus ja rkp tekevät oikein, kun eivät patista kannattajiaan kummankaan jäljelle jääneen ehdokkaan taakse. Perusporvarien joukosta löytyy runsaasti myös niitä, jotka äänestävät mieluummin Halosta kuin Ahoa.

Halosen kannattajiin on vedonnut hänen asiallisuutensa ja se kiihkottomuus, jolla hän on selvitellyt elämänsä ratkaisuja. Haloseen pätevät Pohjalaisen mielestä samat sanat kuin Ahoonkin: mustiin ei tarvitse pukeutua, valitaan presidentiksi kumpi tahansa.

Vaalien toisesta kierroksesta tulee jännittävä ja tasainen. Toivottavasti äänestäjien mielenkiinto säilyy vähintäänkin samana kuin karsintakierroksella, sillä itsenäisen tasavallan presidentti-instituutio ansaitsee korkean äänestysprosentin.

Kansan Uutisten mukaan palkankorotusten korotuslinjaa vaikea ylittää

Metalliliiton ja Rakennusliiton avaama työehtosopimuslinja on saamassa nopeasti seuraajia. Eilen sopimusten piirissä oli yli 200 000 palkansaajaa, viikon kuluttua heitä lienee jo yli miljoona. Alkuun ehkä epärealistiseltakin vaikuttanut niin sanottu rypäsratkaisu on sittenkin toteutumassa.

Palkankorotusten yleiseksi tasoksi mutta myös katoksi on tulossa metallin ja rakennuksen 3,1 prosenttia. Sen ylittäminen on erittäin vaikeaa niille liitoille, jotka jäävät ryväsratkaisun ulkopuolelle.

Työnantajat ovat moittineet myös 3,1 prosentin korotuksia liian korkeiksi. Mm. johtaja Seppo Riski Teollisuuden ja työnantajien keskusliitosta väittää korotusten ylittävän selvästi muiden euromaiden ja Suomen kannalta tärkeiden EU:n ulkopuolisten maiden tason. Todellisuudessa syntynyt linja on hyvin maltillinen ja kestää vertailun kilpailijamaihin.

Työantajien moitteet onkin esitetty viran puolesta ja tavan vuoksi. Kehut rohkaisisivat muita aloja yrittämään nyt syntyneen korotuslinjan ylittämistä. Hiljaa mielessään työnantajatkin lienevät melko tyytyväisiä. Korotukset vastaavat tasoa, johon he olivat alun alkaenkin varautuneet. Ainakaan vientiteollisuudessa eivät korotukset missään tapauksessa ylitä tuottavuuden kasvua.

Palkansaajien kannalta 3,1 prosentin korotukset tuntuvat vaatimattomilta aikana, jolloin talous ja yritysten voitot kasvavat ennätysvauhtia - yritysjohtajien optiovoitoista puhumattakaan. Kahden viime tupokauden kokemus kertoo kuitenkin, että palkansaajien reaaliansiot voivat kehittyä hyvin, vaikka nimelliskorotukset olisivatkin melko pieniä. 3,1 prosentin palkankorotukset ja valtion päättämät veronkevennykset nostavat palkkoja yhteensä noin neljä prosenttia.

Suostuessaan maltilliseen palkankorotuslinjaan ammattiliitot osoittavat kantavansa vastuuta paitsi omien jäsentensä välittömistä eduista myös koko kansantaloudesta ja ennen muuta työllisyyden kehityksestä. Työllisten määrä kasvoi viime vuonna noin 70 000 eli nopeammin kuin koskaan, vaikka talouden kasvu jäi noin 3,5 prosenttiin.

Alkaneen vuoden kasvu noussee jopa viiteen prosenttiin. Myös teollisuuden investointien ja kulutuskysynnän odotetaan tänä vuonna piristyvän selvästi. Järkevä palkkalinja takaa näissä oloissa entistäkin paremman työllisyyskehityksen.

Työehtosopimusten päänavaus tapahtui avoimella sektorilla, kuten parasta onkin. Rypäsratkaisun kohtalo riippuu nyt kuitenkin siitä, onnistutaanko julkisella sektorilla pääsemään sopimuksiin samalta linjalta. Sopimusten piirissä olevien määrä kasvaa yli miljoonan, jos palvelualoilla, kunta-alalla ja valtiosektorilla päästään sopimuksiin.

Silloin sopimusten piirissä on jo 55-60 prosenttia palkansaajista. Takavuosina tällainen kattavuus likimain riitti tulopoliittisissa kokonaisratkaisuissakin.

Rypäleratkaisun ulkopuolelle jäävät liitot pyrkinevät pitämään nyt syntynyttä palkkalinjaa pohjana, joka heidän on ylitettävä. Se lienee olla kuitenkin erittäin vaikeaa ja raskaiden työtaisteluiden takana. Ainakin tässä vaiheessa työnantajat ovat ilmeisen tosissaan vakuuttaessaan, ettei nyt syntyneen linjan yli ole menemistä.

Koonnut: TK
19.1.2000

Muut lehdet -sivulle