Muut lehdet tiistaina 18.1.2000

Demari uskoo, että äänestäjä ohittaa bunkkerit

Presidentinvaalin ensimmäisen äänestyskierroksen tuloksen selvittyä alkoi välittömästi pohdinta siitä, miten SDP:n ehdokas, ulkoministeri Tarja Halonen ja Keskustan Esko Aho onnistuvat saamaan tuekseen muita ehdokkaita kannattaneita.

Kumpikin tarvitsee toisella kierroksella runsaasti lisä-ääniä voidakseen tulla valituksi presidentiksi. Pelkästään ensimmäisen kierroksen perusteella on jaossa pudonneilta ehdokkailta lähes kahdeksansataatuhatta ääntä, mutta tällainen laskentatapa on tietenkin hyvin teoreettinen.

Vaaliuurnat ovat jälleen tyhjinä, ja ehdokkaiden on ansaittava äänet toisella kierroksella alusta alkaen uudelleen.

On täysin mahdollista, että äänestysprosentti nousee toisella kierroksella ensimmäistä korkeammalle. Ratkaisun paikka kiinnostaa ja saa ihmiset ottamaan kantaa.

Vihreiden ääniä näyttää siirtyneen jo ensimmäisellä kierroksella Halosen tueksi, mutta Heidi Hautalan takana pysyneiden tuki on luonnollisesti tärkeää Haloselle. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, minne kanavoituvat Kokoomuksen Riitta Uosukaista ja RKP:n Elisabeth Rehniä kannattaneiden äänet.

On aikamoista asioiden yksinkertaistamista ja äänestäjien aliarvioimista päätellä, että Uosukaisen ja Rehnin äänet menevät tuosta vain Ahon hyväksi. Äänestäjät ovat täysivaltaisia ratkaisijoita, ja he ohittavat puolueideologiset bunkkerit, joista heitä yritetään ohjastaa ja opastaa.

Uosukaisen ja Rehnin kaupunkilaisäänestäjiä siirtynee runsain joukoin Halosen taakse. Kokoomusväen mielenliikkeitä hyvin tunteva puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz arvioi tuoreeltaan maanantaina MTV3:n aamuohjelmassa, että Halonen saa tukea Uosukaisen äänestäjiltä.

Presidentti on ennen muuta ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaja sekä erittäin merkittävä mielipidevaikuttaja. Viidettä vuotta ulkoministerin tehtävää hoitava Tarja Halonen on vakuuttanut laajoja kansalaispiirejä pätevyydellään ja asiantuntemuksellaan.

Suomenmaa uskoo, että ei-sosialistiset äänestäjät valitsevat Ahon

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros oli monessakin mielessä rohkaisevan onnistunut. Päällimmäinen helpotuksen aihe on, että maa on joka tapauksessa saamassa hyvän presidentin.

Parhaan ehdokkaan läpimenomahdollisuudet ovat myös erittäin hyvät. Keskustalaisesta näkökulmasta paras ehdokas on tietenkin Esko Aho. Kun vaalitulosten värikarttaa katsoo, Aho on myös koko Suomen ehdokas. Hän sai eniten kannatusta ylivoimaisesti suurimmassa osassa maata.

Onnistuneen vaalista teki myös asiallinen kamppailu ja suhteellisen vilkas äänestysaktiivisuus. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros oli myös poliittisen demokratian itsepuolustusnäytös.

Politiikka, jonka perustekijöitä ovat poliittiset puolueet, toimii sittenkin. Sieltä kouliintuu päteviä ehdokkaita myös valtionpäämiehen tehtävään. Presidentinvaalin ei tarvitse suorassa kansanvaalissa olla pelkkä julkkiskarnevaali, kuten vielä jokin aika sitten pelättiin.

Lopullinen presidentinvaali on oma tapahtumansa, jossa ei ole mitään muuta itsestäänselvää kuin kaksi ehdokasta. Siihen lähdetään alusta, kuten muun muassa Esko Aho on vaalikommenteissaan korostanut. Ehdokkaiden on voitettava ensimmäisen kierroksen äänestäjät uudelleen puolelleen.

Lisäksi on saatava luottamusta niiltä, joiden oma ehdokas ei päässyt ratkaisevalle vaalikierrokselle. Kolmas ryhmä on äänestämättä jättäneet, joista moni turhautui ehdokasasetelman ja galluppien edessä, ja jäi kotiin. Nyt voi syntyä uudenlainen motivaatio äänestämiselle.

Esko Aho sai vahvat pohjat "omilta" alueiltaan maakunnista, mutta tukevan kannatuksen myös etelän keskuksista. Molemmissa on jäljellä mahdollista lisäkannatusta.

Kokoomuksen, ruotsalaisten ja vihreiden omille ehdokkailleen uskolliset äänestäjät joutuvat nyt valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta. He ovat enimmäkseen poliittisesti aktiivista ydinjoukkoa, joka oli ensimmäisellä kierroksella lojaali omalle ehdokkaalleen ja joka tekee uudessa tilanteessa ratkaisunsa rationaalisen harkinnan perusteella.

Esko Ahon arvot ja teemat ovat vahva valtti toisella vaalikierroksella. Valtaosa kansalaisista ei kannata vasemmistolaista tai kuten maailmalla sanotaan sosialistista arvomaailmaa.

Yhtyneen vasemmiston ehdokas Tarja Halonen sai eniten ääniä ensimmäisellä kierroksella. Ahon ohella kaikki toiselta kierrokselta pudonneet ehdokkaat edustavat ei-sosialistista ajattelutapaa. Tämän historiallisen realiteetin merkitystä ei edes suora henkilövaali kokonaan poista.

Esko Ahon valinta on ainoa mahdollisuus katkaista sosialidemokraattisen ylivallan värisuora: ulkoministeri, pääministeri, tasavallan presidentti ja EU-komissaari. Koko tämä valtaketju on nykyisin aukottoman sosialidemokraattinen.

Se että istuva ministeri esiintyy hyvinvointivaltion alasajon kriitikkona, ei ole uskottavaa eikä sitä koukkua ole syytä niellä. Lipposen hallitukset ovat purkaneet estottomasti hyvinvointivaltion turvarakenteita nopean talouskasvun oloissa. Vastuusta ei pääse yrittämällä hypätä syyttäjän paikalle.

Suora henkilövaali on kahden ehdokkaan persoonakohtainen mittelö, ja ratkaisu on äänestäjillä. Avainasemassa ovat kuitenkin tukijoukot eli asiaansa uskovat ihmiset, jotka tekevät työtä ehdokkaansa puolesta eri tasoilla ja mitä erilaisimmissa tilanteissa. Nyt tarvitaan vielä kolmen viikon uhrautuva työ.

Esko Aholla on ensimmäisen kierroksen perusteella hiukan pitempi matka enemmistön saamiseen kuin Tarja Halosella. Lopullinen vaali alkaa kuitenkin nollatilanteesta ja kaikki äänet on voitettava. Sekä Aholla että Halosella on omat kynnyksensä ja omat kattonsa, joiden ylittäminen on työlästä, mutta mahdollisuudet ovat avoimet. Aho lähtee haastajan paikalta ja hänellä on enemmän mahdollista reserviä.

Kansan Uutisten mukaan Halonen on ehdokkaana Ahoa aidompi

Vanha ärisijä J.K. Paasikivi oli väärässä; suomalaiset eivät ole suinkaan poliittisesti tyhmää, vaan erittäin viisasta kansaa. Äänestäjät nostivat presidentinvaalien toiselle kierrokselle kaksi ylivoimaisesti pätevintä ehdokasta, Tarja Halosen (sd.) ja Esko Ahon (kesk.) ja pudottivat armotta menneiden kuukausien gallupkuningattaret Elisabeth Rehnin (r.) ja Riitta Uosukaisen (kok.), koska havaitsivat ajoissa, ettei ilmiön sisällä ollut muuta kuin ilmaa.

Ensimmäisen kierroksen ainoa merkittävä yllätys oli, että Halonen voitti niin selvästi Ahon, peräti 5,6 prosenttiyksiköllä. Aivan vaalien aattona oli tapahtunut käänne, joka saattaa ratkaista toisen kierroksen: Halosen kannatus on nopeassa nousussa, mutta Ahon kannatus laskussa.

Aholle saattaisi olla hyötyä, jos hän olisi päässyt toiselle kierrokselle Halosen takaa, mutta vain prosenttiyksikön parin päästä. Nyt ero on kuitenkin niin suuri, että se toimii Halosen eikä Ahon hyväksi. Ahon täytyy voittaakseen saada ratkaisevasti enemmän lisä-ääniä kuin kilpailijansa, ja hänelle ne ovat sitä paitsi lujemmassa.

Aho keräsi keskustan vahvoilla tukialueilla jo nyt likimain kaikki saatavissa olevat äänet, mutta menestyi huonosti mm. Etelä-Suomen suurissa asutuskeskuksissa, joissa vaalit ratkaistaan. Niissä taas Halosen voitto oli ylivoimainen. Toisen kierroksen ratkaisevat Uosukaista, Rehniä ja Heidi Hautalaa (vihr.) äänestäneet. Heitä on vähän Ahon ja paljon Halosen vahvoilla tukialueilla.

Halosella on kotikenttäetu. Se lienee vahvempi tekijä kuin se, että Aho on porvari ja Halonen sosialidemokraatti. Halonen pitää vahvasti esillä pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvoja, kuten Martti Ahtisaari kuusi vuotta siten. Ne ovat useimpien suomalaisten arvoja. Juuri tästä johtuu, ettei vasemmistolaisuudella pelottelu juuri pure muualla kuin pimeimmällä Pohjanmaalla.

Aholla ja hänen kampanjakoneistollaan lienee suuri houkutus nostaa entistä enemmän esiin oikeistolaisia teemoja - kotia, uskontoa, isänmaata, kansallista itsekkyyttä, muukalaispelkoa, arvokonservatismia... Nämäkin teemat voivat kääntyä kuitenkin Ahoa itseään vastaan. Siitä oli jo pieniä merkkejä ensimmäisen kierroksen tuloksessa.

Varsinkin kaupunkilaisten nuorten nenässä Ahon teemat haiskahtavat ummehtuneelta, muinaiselta maalaismaailmalta. Esimerkiksi ydinperheen yletön korostus saattaa tuntua jopa loukkaavalta niistä, jotka elävät yksin, yksinhuoltajina ja uusperheissä. Heitä on kaupunkilaisäänestäjistä noin puolet.

Halonen on ennen kaikkea pätevä ehdokas ja vasta sen jälkeen nainen. Tämä tekee miehillekin helpoksi äänestää häntä. Mutta nyt on myös historiallinen tilaisuus saada Suomen presidentiksi ensimmäistä kertaa nainen. Tämä voi ratkaista vaalin.

Molemmat jatkoon päässeet ehdokkaat ovat niin kokeneita poliitikkoja, että he tuskin tekevät suuria virheitä ennen toista kierrosta. Vaalitaisteluun on tuskin tulossa myöskään uusia teemoja. Ehdokkaiden näkemykset eivät paljoakaan eroa esimerkiksi ulkopoliittisissa asioissa.

Ratkaisevaa onkin, kumpi luo aidomman ja luotettavamman vaikutelman. Siinä Halonen on selvästi Ahoa parempi. Aho on puhemylly, mutta Halonen asiat hallitseva oma itsensä. Asetelmaa korostaa, että Halosen kokemus on tuoreempaa sekä sisä- että ulkopolitiikasta.

Kymen Sanomien mukaan palkkakierroksen pääavaus on siedettävä

Metallin ja rakennusalan työmarkkinaosapuolet ansaitsevat tunnustuksen vaalipäivänä viimeistellyistä työehtosopimuskierroksen ensimmäisistä palkkaratkaisuista. Kaikesta päätellen kustannusvaikutuksiltaan 3,1 prosentin palkankorotuslinja on sillä lailla siedettävä, että sitä voidaan suositella noudatettavaksi muillakin teollisuudenaloilla.

Tähän viittaa mm. se, että pääministeri Paavo Lipponen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistökin kiirehtivät tuoreeltaan varoittamaan, ettei tulevissa ratkaisuissa pidä mennä metallissa ja rakennusalalla sovitun tason yli.

Työntekijäpuolella uutta työehtosopimusta voidaan pitää tyydyttävänä, jos se sekä turvaa reaaliansioiden myönteisen kehityksen että takaa sopimusalan työllisyyden ja kilpailukyvyn. Metallityöväen liiton puheenjohtajan Per-Erik Lundhin mukaan sunnuntaina tehty sopimus täyttää nämä vaatimukset.

Metalliteollisuuden keskusliiton toimitusjohtaja Harri Malmberg on toista mieltä. Hän mukaansa ratkaisu on liian kallis; oikea kustannustaso työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta olisi ollut työnantajain esittämä 1,8 %. Työnantajaliiton hallituksen työvaliokunta hyväksyi sopimuksen työselkkauksia välttääkseen, ja sitä seuraten on elettävä ensi vuoden tammikuun loppuun asti.

Sopimustasoa paljoksuessaan toimitusjohtaja Malmberg ennakoi, että yhteiskunta herää aikanaan havaitsemaan, millä tasolla Euroopan rahaliiton oloissa on liikuttava tai pysyteltävä, mikäli työn ei sallita karkaavan Emu-alueen ulkopuolelle. Malmberg on todennäköisesti hyvin oikeassa.

Toivottavasti tupon kaataneet SAK:laiset teollisuus- ja kuljetusliitot ottavat nyt neuvoista vaarin ja tyytyvät päänavaajien palkankorotustasoon. Jos ne päätyvät Emu-aikaan vasta kantapään kautta kokemuksia hankittuaan, opintie saattaa osoittautua kalliiksi työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta.

Ilkan mukaan Metalli avasi vastuullisesti

Presidentinvaalien varjossa tehtiin myös työmarkkinapolitiikkaa, kun ensimmäiset palkkasopimukset syntyivät sunnuntaina. Päänavaajana toimi SAK-lainen Metalliliitto, kuten monta kertaa aiemminkin. Metalli sai välittömästi seuraajia saman keskusjärjestön Rakennusliitosta sekä parista pienestä STTK-laisesta ja akavalaisesta liitosta.

Metallin avauksen työvoimakustannuksia nostava vaikutus on hieman yli kolme prosenttia, joka selvästi ylittää maltillisen ratkaisun tason, jona ekonomistit ovat pitäneet kahta prosenttia. Vaikka Metallin ratkaisu kansantalouden raameihin mahtuukin, työllisyyden myönteisen kehityksen kannalta taso saattaa olla liian korkea.

Työnantajapuoli pitää sopimuksia tietenkin liian kalliina, mutta katsoo sopimalla vältytyn suuremmilta vahingoilta. Metalli väläytti jo lakkoasettakin ennen sovun löytymistä. Suureen valittamiseen optio- ja osinkopolitiikallaan viime vuosina röyhistelleillä työnantajilla ei kuitenkaan ole aihetta.

Metalliliitolle ja sen piakkoin eläkkeelle jäävälle puheenjohtajalle Per-Erik Lundhille on annettava tunnustus vastuullisuudesta, jolla liitto perinteilleen uskollisena palkkakierrokseen suhtautui. Päänavaajan osa ei ole aina ollut kiitollinen, sillä peesaajat pyrkivät pitämään ensimmäisiä sopimuksia astinlautana omille korkeammille sopimuksilleen.

Vastuu jatkosta on nyt ennen muuta työnantajapuolella, sen "rintaman" kestävyydestä. Olisi osoitus huonosta työmarkkinamoraalista, jos esimerkiksi paperiteollisuus suostuisi metallityönantajia merkittävästi korkeampiin sopimuksiin.

Sopimusten vertailtavuus tosin vaikeutuu, jos Paperiliitto päätyy vuotta pitempään sopimukseen. Metallin sopimus on yksivuotinen, jolla on haluttu alleviivata toivetta palata ensi talvena keskitettyyn tulopolitiikkaan.

Aivan oma lukunsa on julkinen sektori, sillä niin valtion kuin kuntapuolen palkansaajajärjestöillä ovat palkkatoiveet paljon korkeammalla kuin teollisuudessa tai yksityisissä palveluissa.

Vaatimuksia perustellaan jälkeenjääneisyydellä. Tilastollisesti jälkeenjääneisyys on helppo todistaa, mutta julkisen sektorin palkanmaksukyky on laman jäljiltä yhä paljon heikompi kuin yksityisellä puolella. Verotus on jo nyt sietämättömän korkea. Jos kuntien ja valtion palkkamenot ryöstäytyvät käsistä, paineet

Koonnut: TK
18.1.2000

Muut lehdet -sivulle