Muut lehdet maanantaina 17.1.2000

Pohjalaisen mukaan Kokoomuksen kannattajat ovat presidentintekijöitä

Esko Aho ja Tarja Halonen saivat presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella yhteensä kolme neljäsosaa kaikista annetuista äänistä.

Kun viisi nyt kilvasta pudonnutta ehdokasta saivat yhteensä vain neljänneksen, voittoon tarvitaan toisella kierroksella periaatteessa melko pieni lisäpotti ääniä.

Tässä toisen kierroksen asetelma poikkeaa kuuden vuoden takaisesta. Silloin Martti Ahtisaaren ja Elisabeth Rehnin yhteenlaskettu ääniosuus oli vain vajaat 48 prosenttia.

Mutta tälläkin kerralla voittoon riittää vain periaatteessa pieni lisäpotti. Käytännössä Halonen ja Aho joutuvat aloittamaan ääntenkeruun nollasta.

Niillä, jotka äänestivät heitä jo kerran, on kuitenkin matala kynnys äänestää samaa ehdokasta toistamiseen. Tämä tietää Tarja Haloselle etulyöntiasemaa, koska hän sai koko maassa runsaat satatuhatta ääntä enemmän kuin Aho.

Se että Aho sai Vaasan vaalipiirissä puolet äänistä, on hänelle hyvä tulos mutta ei varsinaisesti yllätys. Saihan keskusta eduskuntavaaleissakin vaalipirissä melkein 32 prosentin kannatuksen.

Ahon saavutuksena voi pitää reilun viidenneksen osuutta Vaasan kaupungissa, jossa Riitta Uosukainen ylti vain noin kahteentoista prosenttiin.

Mutta asetelma on nyt sellainen, että ehdokkaiden on koetettava pitää entiset äänestäjänsä ja yritettävä saada kannattajikseen muita ehdokkaita äänestäneestä neljänneksestä voittoon riittävän osan.

Kyseisestä neljänneksestä puolet on Riitta Uosukaisen äänestäjiä, valtaosin siis perinteisesti kokoomuksen kannattajia. Uosukaisen äänimäärä jäi niin runsaasti alle kokoomuksen tavanomaisen suosion, että se todistaa osan kokoomuslaisista jakaantuneen jo ensikierroksella muille ehdokkaille. Nyt kokoomuslaiset ovat Halosen, Ahon ja heidän taustavoimiensa silmissä entistäkin kiinnostavampia.

Kokoomuksen puoluejohto ei anna äänestyssuositusta. Se onkin oikea ratkaisu. Eihän edes tiedetä, minkälaisen kampanjan ehdokkaat nyt käyvät ja mitä esittävät. Ennakoida tosin voidaan.

Keskusta olisi hallitusyhteistyössä mieluummin sdp:n kuin kokoomuksen kanssa. Tämä on pitkä perinne, josta 90-luvun alku oli poikkeus olosuhteiden pakosta.

Sosiaalidemokraatteihin kohdistuvan mieltymyksensä takia keskusta ampuu oppositiosta eniten kokoomusta. Maakunnissa kokoomuslaiset ovat usein joutuneet ottamaan vastaan halventaviakin nimittelyjä, joskin ne politiikan tervehdyttyä 80- ja 90-luvulla ovat käyneet entistä harvinaisemmiksi.

Loputkin kielteiset arviot kokoomuslaisista taukoavat nyt, kun heitä tarvitaan nostamaan keskustalainen Aho presidentiksi. Menneisyys on keskustalaisissa kosiomenoissa rasite, mutta äänestäjät toki katsovat ensisijassa tulevaisuutta ja arvioivat presidenttiehdokkaita henkilöinä.

Esko Aho ja Tarja Halonen kävivät kaikin tavoin hyvän kampanjan ensikierroksen edellä. Ahon imagossa viritys vaaleja varten oli kuitenkin näkyvämpi. Halosen kannatuksen nousu kampanjan edetessä johtui myös siitä, että hän säilytti loppuun saakka aitoutensa, jonka tv-katsojatkin aistivat.

Ehdokkaiden takana on raskas kampanja, edessä uusi vielä vaativampi. Osaamisen lisäksi kestävyys joutuu kokeeseen.

Demarin mukaan Halonen on jo lähes presidentti

Presidentinvaalin ensimmäisen äänestyskierroksen kannatuksen jakautuminen pääosin SDP:n Tarja Haloselle ja Keskustan Esko Aholle osoitti, että mielipidemittaukset pitivät varsin hyvin paikkansa ja että ihmisillä oli selkeää tahtoa ratkaista valinta yhdellä kerralla.

Niin moni halusi kuitenkin pitää kiinni alkuperäisestä ehdokkaastaan, että edessä on toinen äänestyskierros helmikuun 6. päivänä.

Neljän pääehdokkaan joukossa olleet Kokoomuksen Riitta Uosukainen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen Elisabeth Rehn tekivät kunniallisen vaalituloksen, vaikka heidän kannatuksensa tuntuvat epäilemättä monen mielestä yllättävän alhaisilta. Todelliset kannatukset olivat varmaankin nyt esille tullutta suurempia, mutta ihmisten hakeutuminen kahden pääehdokkaan taakse vaikutti tilanteeseen.

Ehdokkaista vihreiden Heidi Hautala on ollut varsinainen keskustelun suola eikä hänenkään alhainen kannatusprosenttinsa tietenkään vastaa sitä, mitä ihmiset alunperin ajattelivat. Aivan ilmeisesti Halosen taakse tuli jo ensimmäisellä kierroksella vihreiden kannattajien ääniä.

Remonttiryhmän Risto Kuisma ja perussuomalaisten ehdokkaana ollut Ilkka Hakalehto jäivät marginaaliehdokkaiksi, mutta mitään syytä ei ole halveksua heidänkään osuuttaan presidentinvaalitaistelun keskusteluissa.

Ehdokkaathan lopulta tekivät vaalin ja heidän kannanotoistaan riippui paljon, mistä keskusteltiin. Jos keskustelu ei kaikin osin ollut jonkun mielestä riittävän korkeatasoista, se ei välttämättä johdu ehdokkaista, vaan keskustelun johdattelijoista.

Tarja Halosella on hyvät edellytykset koota laaja rintama taakseen presidentinvaalin toisella kierroksella. Luontainen tuki ei rajoitu Vasemmistoliittoon ja vihreisiin, sillä hänellä on vielä pitkäaikaisempi kokemus hallitusyhteistyöstä Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa.

Sosialidemokraattien lisäksi kaikissa nykyisen hallitusyhteistyön puolueissa on paljon ihmisiä, joiden ihanteina ovat pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ja turvallisuus sekä ympäristönsuojelu ja ihmisoikeudet.

Nyt ei käydä eduskunta- tai kunnallisvaaleja, joissa puolueiden välillä löytyy kosolti eroja tärkeiden asiakokonaisuuksien yksityiskohdissa. Nyt haetaan tasavallan korkeimpaan tehtävään henkilöä, jolla on kyky ja pätevyys yhdistää suomalaisia. Jo ensimmäinen äänestyskierros osoitti, että Halosella ovat nämä ominaisuudet.

Aamulehti arvioi vaalien ensimmäistä kierrosta

Tasavallan presidentin vaalien ensimmäinen kierros lässähti alkuunsa: sdp:n Tarja Halosen ja keskustan Esko Ahon ylivoimaisuus gallupeissa ja ennakkoäänestyksessä säilyi myös sunnuntaina varsinaisen vaalipäivän ääniä laskettaessa. Muille ehdokkaille jäi näyteltäväksi ainoastaan statistin osia.

Vaalien ainoan varsinaisen yllätyksen tarjosi Ahon jääminen selvästi peräti 40 prosentin kannatuksen keränneen Halosen taakse - tosin toisella kierroksella haastajan asema voi olla voittajaa helpompi.

Toiselle kierrokselle lähtee kaksi poliitikkoa, jotka tarjoavat suorastaan herkullisen vastakohta-asetelman: toinen on vasemmistolainen, toinen porvari, toinen edustaa hallitusta, toinen oppositiota, toinen on nainen, toinen mies, toinen edustaa ns. nykyaikaista perhemallia, toinen perinteistä, toinen on eteläsuomalainen, toinen edustaa muodollisesta helsinkiläisyydestään huolimatta niinsanottuja maakuntia.

Halosta ja Ahoa äänesti yhteensä kolme neljäsosaa äänestäjistä, jotka asettuivat jo valmiiksi voittajien vankkureihin. Vain neljänneksen täytyy vaihtaa ehdokastaan. Yhtään ääntä ei kummallakaan kuitenkaan ole valmiina ''plakkarissa'', vaan äänet on kolmessa viikossa ansaittava uudelleen ja lisää on houkuteltava.

Uutena jaettavana on kokoomuksen kannalta todella kehnon vaalin tehneen Riitta Uosukaisen ja edellisistä vaaleista romahtaneen Elisabeth Rehnin parikymmentä prosenttia. Niille apajille, jotka sijaitsevat Halosta suosien pääasiassa Etelä-Suomessa, on sekä Halosen että Ahon lähdettävä. Vihreiden voi olettaa jo valmiiksi olevan Halosen leirissä.

Kokoomus ei puheenjohtajansa Sauli Niinistön mukaan aio testamentata Uosukaisen ääniä kummallekaan ehdokkaalle, vaan kokoomuslaiset ''saavat'' äänestää tavallisina äänestäjinä.

Puolueiden suosituksista tuskin olisi mitään hyötyäkään; kansalaiset äänestivät nyt henkilöä ja persoonallisuutta eivätkä puoluekantojensa mukaan kuten eduskuntavaaleissa. Sekä Halonen että Aho ylsivät puolueitaan huomattavasti parempiin tuloksiin.

Ensimmäinen kierros kulki suorastaan hämmästyttävän siisteissä ja puhtaissa merkeissä eikä toisestakaan ole odotettavissa veristä, jos ehdokkaiden taustajoukot pysyvät nahoissaan.

Ensimmäisellä kierroksella ei kärkikaksikko onnistunut asiakysymyksissä tekemään juuri minkäänlaista eroa toisiinsa. Nyt eroja olisi saatava syntymään - ja toisaalta ei olisi. Äänestäjien silmissä on erottauduttava kilpakumppanista, mutta äänestäjiä ei saa ärsyttää kärjekkäillä mielipiteillä.

Toisen kampanjakierroksen käynnistyessä heti tänään on varmaa ainoastaan se, ettei seuraavan tasavallan presidentin nimi ole vielä selvillä.

Suomenmaan mukaan toisesta kierroksesta tulee kova kilpa

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros sujui monessa mielessä ennakkoarvelujen mukaan. Toisen kierroksen ehdokkaiksi kansalaiset äänestivät Esko Ahon ja Tarja Halosen, kuten mielipidetiedustelut ovat moneen kertaan kertoneet.

Muut kaksi alun perin vahvoiksi veikattua ehdokasta, Elisabeth Rehn ja Riitta Uosukainen, saivat tyytyä paljon vähäisempään suosioon, kuin mistä he alun perin ehdokaskilpaan lähtivät. Varsinainen ratkaisu jäi siis selvästi toiselle kierrokselle.

Silloin kyseessä on aivan uusi vaali. Sillä ei ole merkitystä, oliko ykkönen ensi kierroksella Aho vai Halonen. Jompaa kumpaa on äänestettävä toisella kierroksella. Sekä Aholla että Halosella oli toiselle kierrokselle pääsy myös tavoitteena.

Ahon voitto on siinä mielessä suurempi, että hänen alkuperäinen taustaryhmänsä Suomen Keskusta edustaa vain noin 22 prosentin osuutta, Halosen taustaryhmät SDP ja vasemmistoliito puolestaan yhteensä noin 34:ää prosenttia tämän hetken poliittisesta maantieteestä.

Näilläkään lukemilla ei ole toista kierrosta ajatellen merkitystä. Kaikki toisessa vaalissa annetut äänet jakautuvat vain kahden ehdokkaan kesken. Suurin osa nyt Ahoa ja Halosta äänestäneistä säilyttää tietysti kantansa ja ehdokkaansa, mutta senkään vaihtaminen ei ole kiellettyä. Neljännes nyt äänestäneistä joutuu ajattelemaan asian kokonaan uudestaan.

Ennen toisen kierroksen vaalipäivää käydään epäilemättä ankara vaalitaistelu, varmastikin vielä kovempi kuin mitä tähän asti on nähty. Mielipidetiedustelut ennakoivat ensimmäisen kierroksen tuloksen jo niin selkeästi ja varhaisessa vaiheessa, että tilanne säilyi rauhallisena loppuun asti.

Ankarassakaan vaalitaistelussa ei ole pahaa sanottavaa, jos pysytään asiassa.

Ensimmäisen kierroksen vaalitaistelu oli tässä suhteessa hyvä. Ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä tekivät töitä hartiavoimin. He kiersivät ahkerasti maata, olivat kansalaisten tavattavissa, antoivat haastatteluja ja esiintyvät tv-ohjelmissa.

Kamppailu säilyi korrektina ja asiallisena. Kun ehdokkaat kunnioittivat toisiaan ja esiintyivät presidentin tehtävän arvon mukaisesti ja kun myös ehdokkaiden tukijoukot säilyttivät malttinsa, politiikka sai hyvää mainosta. Myös julkinen sana oli kiitettävällä tavalla mukana antamassa suoralle kansanvaalille välttämätöntä tietoa kansalaisille.

Jo ennen vaalipäivää käytiin hieman kitkerääkin keskustelua siitä, oliko sopivaa, että mielipidetiedusteluja tehtiin niin usein ja säännöllisesti, että vaalin tulos tuntui olevan selvä jo ennen aikojaan. Keskustelussa on oltu sitä mieltä, että gallupnumerot ovat vaikuttaneet liikaa kansalaisten mielipiteenmuodostukseen. Onpa vaadittu jopa mielipidetiedustelujen teon rajoittamista tai jopa kieltämistäkin.

Mielipidetiedustelut tuskin kuitenkaan ratkaisivat. Kaikilla neljällä pääehdokkaalla on ollut jossain vaiheessa vaalikamppailua vähintään 30 prosentin kannatus. Jos galluplukemat ruokkisivat itseään, nämä lukemat eivät olisi pudonneet.

Tärkein syy vaalitulokseen onkin epäilemättä se, minkälaisen kuvan kansalaiset ovat ehdokkaista ja heidän arvomaailmastaan saaneet. Selkeä enemmistö kansalaisista oli sitä mieltä, että Esko Aho ja Tarja Halonen olivat sopivampia toisen kierroksen kaksinkamppailuun kuin muut ehdokkaat.

Toisella kierroksella korostuu henkilövaalin luonne. Jo nyt hyvin moni kansalainen äänesti eri puoluetta kuin tavallisesti. Niin käy vielä useammalle toisessa vaalissa. Kummatkin toisen kierroksen ehdokkaat selviävät presidentin ulkopoliittisista haasteista - vaikka tässä suhteessakin eroja ehdokkaiden näkemyksissä on.

Niinpä toisella kierroksella tulevat varmasti korostumaan ehdokkaiden henkilökohtaiset ominaisuudet, heidän arvomaailmansa ja näkemyksensä koko Suomen tulevaisuudesta. Puoluepolitiikka ei nousse merkittävään asemaan seuraavien kolmen viikon aikana.

Ehkä siitä joku huomauttaa, onko tarpeellista, että yhdellä puolueella, sosiaalidemokraateilla, on hallussaan jatkuvasti ja pysyväisluontoiselta näyttävällä tavalla koko ulkopolitiikan hoitamisen värisuora: presidentti, pääministeri, ulkoministeri, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus ja EU-komissaari.

Turun Sanomien mukaan suora kansanvaali suosii taktista äänestämistä

Presidentinvaalin ensimmäinen kierros vahvisti mielipidetiedustelujen tulokset: toiselle kierrokselle jatkavat Sdp:n Tarja Halonen ja keskustan Esko Aho.

Vaali osoitti myös sen, että suora kansanvaali on suomalaisten mieleen. Äänestysvilkkaus nousi jälleen korkealle, vaikka jäikin kuuden vuoden takaisesta tasosta.

Nyt toista kertaa käytössä ollut vaalitapa antaa epäilemättä miettimistä myös puolueille. Ensimmäisen kierroksen tulos pohjustettiin jo ehdokasasettelussa. Kokoomus suorastaan petasi Aholle mahdollisuuden toisen kierroksen äänikynnyksen ylitykseen.

Suora kaksivaiheinen kansanvaali mahdollistaa taktisen äänestämisen. Sitä tukee ja siihen provosoivat mielipidemittaukset, jotka nopeasti erottavat menestyjät ja vahvistavat heidän asemiaan.

Jos käytyä vaalia verrataan kuuden vuoden takaiseen, ero on melkoinen. Silloin Martti Ahtisaaren gallupmenestys puolittui vaalipäivään tultaessa. Toisesta paikasta kilpailivat Paavo Väyrynen ja Raimo Ilaskivi.

Vaalien yllättäjä oli Elisabeth Rehn, jonka gallupkannatus kääntyi nousuun juuri vaalien alla. Äänestäjät näkivät Rehnissä mahdollisuuden estää Väyrysen läpimeno, osin näin kävi myös Ilaskivelle. Rehn sattui olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Tarja Halosen voittokulku perustuu paitsi henkilöön hyvin tehtyyn kampanjaan. Ammattiyhdistysliike, joka loppurutistuksellaan vei viime kerralla Ahtisaaren Mäntyniemeen, on työskennellyt tehokkaasti Halosen puolesta ja Ahoa vastaan.

Esko Ahon menestys nojaa pitkälti maan jakautumiseen, syrjäytyviin alueisiin ja ihmisiin. Maatalousministeri Kalevi Hemilä tiivisti pitkäaikaisen kehityksen sunnuntain lehdessämme sanoihin: "Helsinki ja sen seutu eivät ole valmiita luopumaan mistään."

Unohtaa ei tietenkään voi sitäkään, että vaikka presidentinvaali ei olekaan puoluevaali, se ei ole puhdas politiikasta. Halonen edustaa vasemmistoa, Aho kokoaa taakseen porvareita. Sukupuolellakin on merkitystä.

Ehdokkaiden vaalikampanjat olivat erittäin siivoja, lokaa ei juuri heitelty. Nyt peli kiristyy, se polarisoituu. Voittoon tarvitaan selvästi enemmän ääniä kuin jatkoon pääsyyn riitti. Jaossa ovat Uosukaisen, Rehnin, Hautalan, Hakalehdon ja Kuisman äänet.

Mahdollisuudet ovat molemmilla yhtä hyvät. Kummatkin ovat kokeneita politiikan ammattilaisia. He eivät vaalikeskusteluissa töpeksi. Ratkaisevaa onkin, miten he saavat houkuteltua jakoon jääneitä ääniä itselleen.

Merkitystä on silläkin, säilyykö kansalaisten vaali-into yhtä korkeana. Todennäköisesti säilyy, koska toisen kierroksen tilanne on kihelmöivän tiukka.

Koonnut: TK
17.1.2000

Muut lehdet -sivulle