Muut lehdet perjantaina 14.1.2000

Aamulehti uskoo, että naisten halu äänestää naista nostaa Tarja Halosta

Kahden tuoreimman mielipidemittauksen mukaan kansalaiset äänestävät sunnuntain presidentinvaaleissa kohti toista kierrosta tasavahvan kaksikon, joka on kuin Nummisuutareista: Eskotarja tai Tarjaesko, keskustan Esko Aho ja sdp:n Tarja Halonen.

Tilanne kutkuttaa hermoja. Helsingin Sanomain gallupissa kaksikko oli täysin tasoissa, Ylen eilisiltana julkistamassa Taloustutkimuksen tekemässä mittauksessa niinikään; Aho vain prosenttiyksikön edellä. Ahon nousu on jatkunut, mutta aikaisempaa loivempana. Halonen sen sijaan etenee tahmean alun jälkeen lujaa.

Ennakkoon äänensä on antanut 1,3 miljoonaa kansalaista, mutta suurin osa menee äänestämään vasta sunnuntaina. Heistä on epävarmoja vielä paljon, noin 30 prosenttia, joten eilisillan ja tämän illan suuret televisiotentit ja muut mahdolliset tapahtumat, myös gallupit, ehtivät vaikuttaa heidän päätökseensä.

Gallupit ovat gallupeja ja mielipidemittaukset mielipidemittauksia, mutta Ahon ja Halosen etumatkan kiinnikurominen tuntuu kutakuinkin mahdottomalta tehtävältä.

Viime presidentinvaaleissa Elisabeth Rehn tosin kasvatti kannatustaan ennakkoäänestyksestä varsinaiseen äänestykseen yli 10 prosenttiyksiköllä, mutta nyt ero johtokaksikon ja Riitta Uosukaisen ja Rehnin välillä on venähtänyt jo 30 prosenttiyksikköön.

Ahon ja Halosen (gallup)ylivoima kertoo paitsi kahdesta pätevästä ehdokkaasta, myös kahden vanhan ja kokeneen presidenttipuolueen vahvuudesta ja kyvystä ajaa omaa ehdokasta. Aho on kerännyt käytännöllisesti katsoen kaikki keskustalaiset taakseen ja hitaanpuoleinen demarikenttäkin alkaa olla Halosen tukena, joskin vasemmistoliittolaiset ovat vielä innokkaammin liikkeellä.

Aho ja Halonen ovat jo niin korkealla gallupeissa, että sinne ei ole selviytynyt ilman muistakin ryhmistä tulevia ääniä. Vihreät esimerkiksi ovat jo valmiiksi Halosen eivätkä oman Heidi Hautalansa takana.

Aho haravoi perinteisesti muiden kuin kaupunkilaisten ja muiden kuin eteläsuomalaisten ääniä. Halonen taas on niissä vahva.

Ahon ja Halosen lopullisen paremmuuden toisella kierroksella ratkaisevat naiset ja porvariäänestäjät. Valtio-opin emeritusprofessori Jaakko Nousiainen pitää naisten halua äänestää naista Halosen suurimpana valttina (Kansan Uutiset). Myös Aho arvelee Reutersin haastattelussa, että ne naiset, jotka kauan sitten ovat päättäneet äänestää naista, ovat nyt valinneet Halosen.

Toisaalta Ahonkin sukupuoli voi muodostua hänen valtikseen.

Porvarilliset äänestäjät joutuvat, jos Aho ja Halonen menevät toiselle kierrokselle, valitsemaan joko oppositiosta peräisin olevan miehen taikka porvarien ja vasemmiston yhteishallituksessa toista vaalikautta istuvan vasemmistolaisen naisen välillä.

Voisi olettaa, että porvarilliset äänestäjät tukisivat mieluummin porvaripuolelle luettavaa keskustalaista kuin sosiaalidemokraattia, mutta asia ei ole välttämättä näin: hallitusyhteistyö on tasinut ennakkoluuloja.

Esikuvakin on: monet kokoomuslaiset äänestivät vuonna 1956 mieluummin kirkkoon kuulumatonta sosialistia eli K.A. Fagerholmia kuin maalaisliiton Urho Kekkosta.

Ilta-Sanomien mukaan vaalitaistelu on sujunut reilun pelin hengessä

Yhden huipentumansa TV1:n eilisessä vaalikeskustelussa saanut presidentinvaalitaistelu on sujunut asiallisissa ja kiihkottomissa merkeissä. Se on silti jaksanut kiinnostaa ihmisiä, mitä osoittaa mm. ennakkoäänestyksen ennätyksellinen vilkkaus.

Suorasta vaalitavasta varoittajat - heidän ajatuksensa ovat saaneet paljon julkisuutta tässäkin lehdessä - pelkäsivät vaalitaistelun juuttuvan toisarvoisiin elämyskysymyksiin. Heidän pelkonsa ovat toteutuneet vain pieneltä osin, sillä asia- eli poliittiset kysymykset ovat saaneet kampanjassa koko ajan kasvavan painon.

Huomionarvoista on ollut ehdokkaiden korrektius kilpailijoita kohtaan. Kaikki ovat tuoneet esiin omia vahvuuksiaan ja jättäneet toisten sättimisen pois keinovalikoimasta. Myöskään ehdokkaiden taustavoimat eivät ole kaivaneet kilpailevien leirien ehdokkaista törkyjuttuja.

Ehdokkaat eivät ole joutuneet kuluttamaan energiaansa hyökkäyksiltä suojautumiseen, vaan he ovat pystyneet kampanjoimaan suunnitelmiensa mukaan. Peli on ollut rehtiä ja vakavat erimielisyydet nykysuomalaiseen tapaan vähäisiä.

Tietenkin jotkut ehdokkaat ovat kajonneet moniin sellaisiin asioihin, jotka eivät edes laveasti tulkiten kuulu uuden perustuslain kaventamaan presidentin toimenkuvaan. Nippelijuttuihin puuttumisenkin voidaan kuitenkin katsoa palvelleen kansalaisia, sillä kaikki poliitikon esiin tuomat teemat viestittävät epäsuorasti hänen periaatteistaan.

Presidentin roolin suurentelu kohti taakse jääneen myllykirjekauden kaikkivoipaisuutta on kampanjan aikana anteeksiannettavaa. Kukaan ei ehdoin tahdoin lähde heikentämään kannatustaan suomalaisten melkoisen osan kaivatessa vanhasta muistista niin vahvaa presidenttiä, ettei laki sellaista enää salli.

Sirkustelun ja tingeltangelin jäätyä pelättyä vähemmälle kampanja on tehnyt tilaa politiikan paluulle. Poliitikkojen halveksiminen on viime aikoina ollut suurta muotia, mutta nyt suomalaiset näyttävät mielipidemittausten mukaan haluavan toisen kierroksen "loppuotteluun" ne kaksi ehdokasta, joilla poliitikon ammatti on eniten verissä.

Kannatusmittausten kärkeen nousseet Esko Aho (kesk) ja Tarja Halonen (sd) ovat monissa liemissä keitettyjä ammattilaisia. Asetelma keskusta vastaan sosiaalidemokraatit olisi suomalainen klassikko, jonka loppuratkaisun moderneissa oloissa määräisi pitkälle se, kumpaa ehdokasta vähemmän vastustetaan.

Hämeen Sanomien mukaan palkkaneuvotteluissa on edelleen sijaa järjelle

Palkkaneuvotteluissa otettiin kyseenalainen askel eteenpäin, kun Metalliliiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh (sd.) ilmoitti liiton olevan valmis antamaan lakkovaroituksen, jos tuloneuvottelut eivät edisty.

Metalli- ja rakennusala hylkäsivät tiistaina työantajapuolen tarjouksen. Seuraavan kerran ne punnitsevat tilannetta sunnuntaina. Jos neuvottelut eivät nytkähdä piiruakaan eteenpäin, Metalliliiton liittotoimikunta päättänee viikonvaihteessa lakkovaroituksesta.

Metallin ja rakennusalan vetämän ryppään ja toisaalta työnantajapuolen näkemysten esteenä ei esitysten valossa pitäisi olla raha. Jos osapuolten esityksiä punnittaisiin viileän rauhallisesti, sovinnon rutistaminen ei pitäisi olla alkuunkaan ylivoimaista. Nyt pitäisi päästä irti poteroista kohti palkkaratkaisua, joka on siedettävä kummallekin osapuolelle.

Mikä on jälleen kerran laihan sovinnon vaihtoehto? Lakko, jonka kesto - ja näin myös hinta sekä yrityksille että koko kansantaloudelle - on aina arvoitus. Edelleenkin pätee kuitenkin sääntö, jonka mukaan työtaistelun aloittaminen on huomattavastikin helpompaa kuin sen päättäminen.

Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhala ei anna työmarkkinajärjestöille paljon pelivaraa. Jos maltti ei ole palkkaneuvotteluja ohjaava hyve, lasku liian suurista palkankorotuksista maksetaan jälkikäteen muun muassa työllisyyskehityksen heikentymisenä. Vanhalan muistutus on paikallaan: työmarkkinoiden päättäjät kantavat väistämättä vastuuta myös työllisyydestä.

Verohelpotuksilla on yhä roolinsa palkkaneuvotteluissa. Teollisuuden ja työantajien keskusliiton TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma vaatii veroalen irrottamista kokonaan tuloneuvotteluista. Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) puolestaan pitää veronkevennysten ehtona maltillisia palkkaratkaisuja. Koroman ja Niinistön näkemykset ovat tällä kertaa merkillepantavan kaukana toisistaan.

Koroma vaatii aivan perustellusti, että hallituksen on pidettävä kiinni verotuksen kevennystä koskevista sitoumuksista. Kireä verotus on rasite niin koko kansantalouden kuin myös yksittäisten yritysten kehitykselle.

Tästä huolimatta Koroman malli ei istu talouden todellisuuteen. Jos palkkoja nostetaan hurjasti liikaa ja ostovoimaa paisutetaan vielä verohelpotuksilla, hallitus harjoittaisi huonoa talouspolitiikkaa. Jokainen tietää, mitä ylisuuresta loikasta seuraa!

Työmarkkinoilla ei ole mitään menetetty. Raimo Sailas osui kuitenkin oikeaa siinä, että tuporatkaisun hautaamisen myötä Suomessa menetettiin kansantaloutta parhaiten palveleva palkankorotusten ratkaisumalli.

Kainuun Sanomien mukaan Tshetshenian sotaretki uhkaa jo Putinin valintaa

Venäjän sotaretken viimeisimmät käänteet ovat osoittaneet, että Vladimir Putinin suosio on täysin riippuvainen siitä, mitä Tshetsheniassa tapahtuu.

Vladimir Putin asetettiin nyt virallisesti presidenttiehdokkaaksi. Hän nousi Venäjällä arvoon arvaamattomaan Tshetshenian-sotaretken ansiosta. Viime päivät osoittavat, että Tshetshenia voi hänet myös pudottaa. Venäjällä ei ole noin vain nielty lukuisia selityksiä siitä, miksi maa julisti viikonvaihteessa tulitauon Tshetsheniaan. Sotaa piti pikaisesti jatkaa, kun tiedotusvälineet hermostuivat.

Putinia kannattaa tuoreimman mittauksen mukaan 55 prosenttia kansalaisista. Kansan keskuudessa alkaa kuitenkin näkyä jo merkkejä kyllästymisestä sotaretkeen ja tappioiden kasvuun. Se on uhka Putinin presidenttihaaveille. Toisaalta varteenotettavia vastaehdokkaita ei nyt ole näköpiirissä.

Sähläys alkoi viikko sitten, kun Groznyihin julistettiin tulitauko. Alun perin Tshetshenia piti panna järjestykseen muutamassa päivässä. Mutta nyt on osoittautunut, etteivät päivät tai edes viikot riitä edes valmiiksi rauniokasaksi pommitetun Groznyin valtaamiseen.

Venäläiset tiedotusvälineet eivät nielleet sen paremmin poliitikkojensa kuin kenraaleidensakaan selityksiä. Jopa Kremlin tukena vankasti seisonut Kommersant-lehti varoitteli suoraan Putinia. Venäjällä on vähitellen ryhdytty epäilemään hallituksen tarjoamia lukuja tappioista. Virallisesti koko sodan aikana on kaatunut vasta muutama sata miestä.

Putinin suosio on vaakalaudalla myös siksi, että hän tarjosi poliittisen koskemattomuuden Boris Jeltisille ja ilmeisesti myös hänen tyttärelleen. Sen sijaan muut korruptioepäilyjen kohteeksi joutuneet ovat saaneet lähteä. Taktiikka ei ilmeisesti venäläistenkään mielestä kestä päivänvaloa.

Kremlin on vallannut osittainen totuudenpuuska. Viime päivinä Moskova on ryhtynyt reivaamaan Tshetshenian todellisia häviölukuja lähemmäs totuutta. Mutta, kun luottamusta ei enää ole, niihinkään ei uskota.

Oireellista on, että johtavat poliitikotkin ovat alkaneet epäillä Tshetshenian-retken siunauksellisuutta. Moskovan pormestari Juri Lushkov ei kuulu Putinin tukijoihin, mutta tähän asti hän on kannattanut sotatoimia. Muttei enää. Lushkov kuulutti moskovalaisille, että tappioita pienennellään. Hän nojasi nimettömään armeijan kapteeniin.

Innostus Tshetshenian kurittamiseen voi laimeta yhtä nopeasti kuin se syntyikin.

Venäjän tiedotusvälineet ovat viime aikoina lietsoneet epäilyjä siitä, etteivät kerrostalojen räjäyttämiset lopulta olleetkaan tshetsheenisissien vaan maan tiedustelupalvelun aikaansaannosta.

Länsi näyttää edelleen pysyvän hissun kissun, vaikka tilanne käy yhä epäilyttävämmäksi. Niin EU:n kuin USA:n intresseissä on, ettei Venäjä hajoa. Siinä saavat näköjään ihmisoikeuskannatkin väistyä.

Savon Sanomat arvioi, että hallituksen veroratkaisu oli oikea

Hallitus ei pitkään aikaillut sen jälkeen, kun tilanne työmarkkinoilla viikon alkupuolella kiristyi. Pääministeri Paavo Lipponen ilmoitti jo keskiviikkona, että hallitus tekee omat veroratkaisunsa tällä viikolla. Jo silloin veroratkaisu oli pääpiirteissään valmis ja torstaina siihen tarvitsi koko hallituksen syynissä tehdä vain pieniä viilauksia.

Loppuvaiheissa paketista pudotettiin pois työmatkakulujen vähennysoikeuden kasvattaminen, koska mm. vihreät vastustivat sitä.

Verotuloja ratkaisu vähentää kaikkiaan 1,55 miljardilla markalla. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että verotus itse asiassa tänä vuonna nyt ja aikaisemmin päätetyistä kevennyksistä huolimatta hieman kiristyy Veronmaksajain keskusliiton laskelmien mukaan vajalla miljardilla markalla. Ilman nyt tulossa olevaa kevennystä verotus nimittäin olisi kiristynyt noin 2,5 miljardilla markalla. Veroaste olisi noussut ennätysmäiseen 46,8 miljardiin markkaan.

Miksi hallitus sitten teki ratkaisunsa ja juuri nyt, vaikka pääministeri Lipponen vielä viime viikon lopulla torjui jyrkin sanoin työnantajajärjestöjen vaatimukset? Pääministerin mukaan hallituksella nyt on riittävästi tietoa suhdanteiden ja työllisyyden kehityksestä. Tämä perustelu ei vakuuta. Sama tieto hallituksella epäilemättä oli jo viime viikolla.

Juuri tähän ajankohtaan liittyvistä syistä tärkein on, että liittotasolla käytävät työmarkkinaneuvottelut uhkasivat ajautua karille. Ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen näkemykset oikeista palkankorotuksista ovat ainakin paperilla kaukana toisistaan. Voimassa oleva keskitetty sopimus päättyy lauantaina.

Palkansaajakeskusjärjestöjen puheenjohtajat ehtivät jo varoittaa vaarasta, että neuvottelut saattavat venyä pitkälle kevääseen, jos niihin ei pian saada vauhtia. Tieto veroratkaisusta saattaakin helpottaa neuvotteluita, joita mm. metalli- ja rakennusteollisuudessa jatketaan jo sunnuntaina.

Taustalla saattaa olla myös puoluepoliittisia syitä. Hätäisimpien arvioiden mukaan hallituksessa pelättiin, että veroratkaisun viipyminen olisi saattanut vaikuttaa ovella oleviin presidentinvaaleihin ja ainakin lokakuussa järjestettäviin kunnallisvaaleihin. Viimeksi mainittuihin vaaleihin hallituspuolueet eivät halunneet mennä niskassaan veronkiristäjän leima.

Olivatpa välittömät syyt mitä tahansa, oli ratkaisu joka tapauksessa järkevä ja oikein mitoitettu. Tuloverotusta ei enää ole vara päästää kiristymään, koska Suomessa ollaan jo kipurajoilla. Jos tämä vuosi olisi ajettu ilman kevennyksiä, hallituksen olisi ollut vaikea pitää kiinni ohjelmastaan, jonka mukaan verotusta lievennetään hallituskauden aikana 10-11 miljardia markkaa. Verotusta olisi tulevina vuosina jouduttu keventämään liian nopeasti. Nykyiseen noususuhdanteeseen 1,5 miljardin kevennys sen sijaan sopii hyvin.

Koonnut: TK
14.1.2000

Muut lehdet -sivulle