Mielenterveyslaki kaipaa täsmentämistä
Psykiatrisessa hoidossa on joskus tilanteita, joissa potilaiden yksilönvapautta joudutaan rajoittamaan. Tällaisten vapaudenrajoitusten tulee perustua lakiin, joka on selkeä, yksiselitteinen ja tarkkarajainen, eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio korostaa.Nykyinen mielenterveyslaki on aivan liian väljä ja sen säädökset kaipaavat täsmennyksiä, Paunio sanoi lääkäripäivillä Helsingissä. Paunio perustaa näkemyksensä oikeusasiamiehen kansliassa tehtyyn selvitykseen, josta mielenterveyslain uudistaminen lähti käyntiin.
- Perusoikeuksien rajoittaminen esimerkiksi eristämällä on niin vakava puuttuminen henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, että sitä määrittelevän lain on oltava tarkkarajainen.
Lain tulisi määritellä eristämisen edellytykset ja tavat, eristämisestä päättäminen, sen kesto ja sitä koskevan päätöksen voimassaolo sekä eristetyn potilaan seurantamenettely.
Vuonna 1996 mielisairaaloissa kirjattiin selvityksen mukaan 14 000 eristämistä. Eristämisen pituus vaihteli viidestä minuutista viiteen kuukauteen. Joissakin tapauksissa näytti siltä, että eristämistä käytettiin rangaistuskeinona.
Kunnalliset sairaalat suosivat eristämiskeinonaan lepositeitä muualla paitsi Länsi-Suomen läänissä, jossa käytettiin eristyshuonetta. Eristyshuonetta käyttivät myös valtion mielisairaalat.
Pakkohoito voi parantaa huonommin
Suomessa käytetään melko paljon lain sallimaa tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa. Osa potilaista hyväksyy pakkohoidon jo hoitoaikana ja etenkin jälkeenpäin, sosiaalipsykiatri Riittakerttu Kaltiala-Heino Tampereen yliopistosta.
Pakotetuksi tulemisen tunne syntyy varmimmin silloin, kun potilasta sairaalaan tuotaessa joudutaan käyttämään fyysistä voimaa. Pakkokokemukselta vältytään usein kuuntelemalla vastahakoista potilasta ja hänen kantaansa.
Kun potilasta kohtaan ollaan rehellisiä, hän voi luottaa siihen, että pakkohoidosta päättävät ammattitaitoiset henkilöt, joilla on asianmukainen ammattietiikka.
Ikäviä hoitokokemuksia pitäisi purkaa keskustelulla hoidon aikana. Jos ne jäävät potilasta vaivaamaan, hän asennoituu kielteisesti hoitoonsa ja näin hoidon tehokin kärsii, Kaltiala-Heino sanoo.
Psykopaatti ei koe itseään sairaaksi
Välillä epäillään, että rikolliset välttävät vankeusrangaistuksia menemällä mielentilatutkimukseen ja tekeytymällä hulluksi, johtava lääkäri Markku Eronen Vanhan Vaasan sairaalasta tuumi.
Eronen muistutti, että mielisairauksista kärsivät tekevät vain pienen osan rikoksista. Pääosan niistä tekevät eri asteisista persoonallisuushäiriöistä kärsivät.
Erosen mukaan monissa Euroopan maissa, esimerkiksi Englannissa, Saksassa ja Hollannissa, on saatu varsin vaatimattomia tuloksia persoonallisuudeltaan vaikeasti häiriintyneiden hoitamisesta.
- Vain motivoituneet potilaat ovat hyötyneet hoidoista. Sen sijaan esimerkiksi psykopaatit eivät usein koe olevansa millään tavoin sairaita tai tarvitsevansa hoitoa, Eronen totesi.
Eronen katsoi, että persoonallisuushäiriöistä
kärsivien rikollisten paikka on vankilassa.
- Vain mielisairaat rikoksentekijät hyötyvät
nykyisen järjestelmämme mukaisesta
sairaalahoidosta.
STT-IA
14.1.2000
