Ahosta tulisi kunnianhimoinen presidentti
Kun Esko Ahosta kesäkuussa 1990 tuli keskustan puheenjohtaja, suuri yleisö kyseli: kuka Esko Aho? Vuoden kuluttua tästä moista kysymystä ei enää kuulunut. Suomi oli saanut keskustan puheenjohtajasta näkyvän ja Suomen kaikkien aikojen nuorimman pääministerin.Aholla oli kymmenen vuotta sitten kuitenkin takanaan jo pitkä poliittinen ura, vaikkei suuri yleisö häntä tuntenutkaan.
Hän oli jo nuorisopoliitikkona päässyt mukaan keskustan korkeimpiin päättäviin elimiin. Puolueessa hän oli Paavo Väyrysen tukimies.
Väyrynen luopui puolueen puheenjohtajuudesta vapaaehtoisesti. Hänen ajatuksenaan lienee ollut ryhtyä "vanhanaisäntänä" ohjaamaan puoluetta taustalta. Toisin kuitenkin kävi. Uusi puheenjohtaja otti ohjakset heti käsiinsä.
Sittemmin Väyrynen on katunut päätöstään. Aho joutui pian varsinaiseen tulikokeeseen. Maa piti johtaa pois syvän laman kurimuksesta.
Pääministerin tehtävistä hän selvisi vähintäänkin tyydyttävästi. Työtä helpotti se, että kansan sylkykupiksi joutui valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.).
Keväällä 1995 Aho joutui jälleen opposition penkille keskustan hävittyä eduskuntavaalit. Toimintatarmoaan hän pyrki purkamaan mm. ryhtymällä Hiihtoliiton johtoon.
Runsas vuosi sitten julkaisemassaan kirjassa Pääministeri Aho ei jättänyt aikeitaan piiloon. Tavoitteena oli nousta jälleen vaalien jälkeen hallituksen johtoon.
Aho kirjoitti kirjassaan, että jos pyrkii tosissaan pääministeriksi, ei pidä samaan aikaan tavoitella valtionpäämiehen tehtäviä. Yhtä lailla, jos pyrkii vakavissaan presidentiksi, pitää suosiolla luopua pääministeriyden havittelusta.
Vaaleissa ei tullut keskustan murskavoittoa, joten uusi pääministeriys jäi Aholle vain haaveeksi. Mieli muuttui, ja tavoitteeksi tulivat valtionpäämiehen tehtävät.
Luunkova peluri
Aho on äärettömän kunnianhimoinen, itsevarma ja itsepäinen. Hänen kannattajilleen nämä ominaisuudet ovat luonnollisesti myönteisiä ilmiöitä. Vastustajille ne taas edustavat kielteisiä arvoja.
Aho itse on sanonut, että hänen kunnianhimonsa ei rajoitu politiikkaan. Hän on korostanut, että hän olisi missä tahansa tehtävässä kunnianhimoinen ja pyrkisi tekemään parhaimpansa. Tämä kunnianhimo näkyisi varmasti myös presidentin tehtävissä.
Aho on myös intohimoinen peluri. Hän haluaa voittaa niin urheilussa, korttipelissä, tietokilpailuissa kuin politiikassakin. Ahon pääministerikautena moni oppi kantapään kautta huomaamaan, ettei tietokilpailuissa kannata tietää ihan kaikkea.
Toisin kuin aiemmat keskustan johtajat, Aho ei ole tohtori. Maisterinpaperit hän hankki työn ohessa. Jos hänestä ei tule presidenttiä, mikään ei ole esteenä jatko-opiskeluille.
Yksi kitkerimmistä tappioista Ahon poliittisella uralla lienee se, että hänen näkyvästi ajamansa työreformi ei ottanut tulta.
Aho täyttää keväällä 46 vuotta. Jos hänestä tulee tasavallan presidentti, hän olisi ensimmäisen kauden jälkeen edelleen nuorempi kuin mitä lähes kaikki hänen nykyiset vastaehdokkaansa ovat nyt.
STT-IA
16.1.2000
