Muut lehdet maanantaina 27.12.1999

Demarin mukaan Ahon ehdokkuuden takana on rahan mahti

Pitkin syksyä vaalikentille kaivattu SDP:n presidenttiehdokas Tarja Halonen aloittaa tänään varsinaisen vaalikiertueensa Turusta.

Halonen lähtee presidentinvaalikampanjan loppusuoralle hyvistä asetelmista. Tuoreiden mielipidemittausten mukaan hän on menossa vaalien toiselle kierrokselle, mikä vankistaa entisestään kannatusta. Epäilyt siitä, että EU:n puheenjohtajamaan ulkoministerin velvollisuuksien viemä aika olisi heikentänyt hänen asemaansa, ovat osoittautuneet aiheettomiksi.

Aivan ilmeisesti suomalaiset ovat ymmärtäneet, että Halosen on täytynyt hoitaa pitkin syksyä tärkeät valtiolliset velvollisuutensa, kuten hän joutuu kampanjan loppuvaiheiden aikana tekemään edelleenkin. Keveämmissä tehtävissä olevien presidenttiehdokkaiden asema on ollut ja on erilainen, vastuista vapaampi.

Syksyn mittaan ehti tulla monenlaisia mielipidemittauksia, joihin useimmat ovat kuitenkin osanneet suhtautua riittävin varauksin. Ihmisten mielipiteet ovat olleet muotoutumassa, ja vasta aivan loppuvuodesta on voitu vetää johtopäätöksiä vaalitilanteen tiheästä vaiheesta.

RKP:n presidenttiehdokkaan Elisabeth Rehnin alamäki on ollut dramaattinen, ja myös Kokoomuksen Riitta Uosukaisen kampanjasta tuntui puhti kadonneen ainakin joulun alla. Sitä vastoin Halosen ja Keskustan Esko Ahon kannatuskäyrät ovat kehittyneet noususuuntaisesti.

Jos presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voittajiksi yltävät Halonen ja Aho, kuten nyt näyttää vakuuttavasti, toisen kierroksen asetelmasta tulee monin tavoin mielenkiintoinen.

Vaikka toiselle kierrokselle ilmeisesti menevien taakse kerääntyy kannatusta jo ensimmäisellä kierroksella, sen jälkeen useat äänestäjät ovat uuden tilanteen edessä. Oma ehdokas ei ole enää mukana, ja täytyy valita kahden jatkoon selviytynen välillä.

Naisen ja miehen keskeinen vaalitilanne on toistumassa. Vuonna 1994 se tuli hieman yllättäen, mutta nyt takana on valmiina huikea lataus, että on viimein Suomen ensimmäisen naispresidentin aika. Sukupuolikysymys ei tietenkään ole ratkaiseva, mutta moni äänestäjä voi ajatella tekevänsä tammi-helmikuussa siinäkin suhteessa historiaa.

Tarja Halonen on hallituspuolueen ehdokas, Esko Aho oppositiopuolueen puheenjohtaja, vaikka onkin pyrkinyt vetäytymään taaemmaksi. Vastakkain ovat arvot ja valta, mutta eivät siinä asennossa, kuin mitä oppositio yrittää suhteestaan hallitukseen esittää.

Halonen on erittäin voimakkaasti arvopohjainen poliitikko, joka ei vaalitaistelun aikanakaan tingi oikeiksi katsomistaan asioista. Ahon kampanja lähtee vallan tavoittelusta, joka liittyy _ paitsi presidenttiyteen _ myös pyrkimykseen pönkittää oman puolueen asemaa. Keskustan alaston toive on murtaa presidentinvaalien kautta myös nykyinen laajapohjainen hallitus.

Vastakkain ovat myös yhtäältä kansalaisliikkeet ja toisaalta rahan mahtiin perustuva propagandakoneisto. Halosen tuki ja kampanja ovat perustuneet alusta alkaen kansalaisryhmittymiin ja mahdollisuuksiin tulla spontaanisti mukaan vaalityöhön. Ahon takana on loppuun saakka hiottu viestintäorganisaatio, jossa Keskustaa lähellä olevat maakuntalehdet eivät näyttele vähäisintä roolia.

Mutta nousemassa on samantapainen tunnelma kuin vuonna 1982, jolloin kansalaisten tukema Mauno Koivisto ohitti suuren rahan maksamat viritykset.

Suomenmaan mukaan maaseutu tarvitsee myötätuntoa

Maaseutu ja maanviljelijät saavat nykyisin yleistä sympatiaa osakseen. Takavuosien aggressiivisuus, jota etelän kaupunkiväestö ja sen valtapuolueet avoimesti osoittivat, on kääntynyt ymmärtämykseksi. Jopa äskeinen mielenosoitus, jota ensin närkästeltiin, on keskustelun syvetessä osoittautunut hyvin perille menneeksi hätähuudoksi suomalaisen ruuan puolesta.

Harvat yrittävät enää poimia poliittisia irtopisteitä maatalouden vastaisilla tukiaisteemoilla. Niitä ei enää irtoa entiseen malliin. Kotimainen ruoka, jota vain suomalaiset maanviljelijät pystyvät tuottamaan, nauttii yleistä arvonantoa. Maaseudun ja koko maan asuttuna pitäminen on niinikään yleisesti hyväksytty tavoite. Tasapainoisen aluekehityksen puolesta on julkaistu kaksikin vuorineuvos- ja vaikuttajatason kannanottoa, jotka on otettu hyväksyvällä hyrinällä vastaan.

Presidenttiehdokkaista nämä kysymykset ovat kotikentän asioita Esko Aholle. Muista ehdokkaista Elisabeth Rehn on puhunut lämpimästi alueellisesta tasapainosta ja maaseudun elinvoiman turvaamisesta. Muutkaan ehdokkaat eivät vierasta näitä teemoja, joskin sanat tulevat enemmän huulilta kuin sydämestä.

Myötätunto lämmittää ja rohkaisee, mutta valitettavasti se ei elätä. Maakunnissa ja maaseudulla tarvitaan rahaa. Sitä osataan kyllä tehdä itsekin, kunhan yhteiskunta tarjoaa kohtuulliset puitteet. Laman aikana elettiin yhteistä ahdinkoa, mutta sitä mitä on tapahtunut sen jälkeen pitkän nousukauden aikana, on vaikea ymmärtää.

Jos ymmärtäminen on vaikeaa, on selittäminen helpompaa. Sinipunaisen hallituspolitiikan aikana yhteiskunta on siirtänyt sellaiset hankalat asiat kuin aluepolitiikan ja maatalouspolitiikan pois silmistä Euroopan unionin ja markkinavoimien savuverhon suojaan. Se on poliittisen vastuun tietoista luovuttamista, suoranaista vastuunpakoa. Myötätunto maakuntien ja maaseudun ihmisiä kohtaan on tässä tilanteessa halpaa sääliä.

On toivottavaa ja mahdollista, että myötätunto maakuntia ja maaseutua kohtaan konkretisoituu ajan oloon poliittiseksi muutokseksi joko niin, että vallan kasvot vaihtuvat tai siten, että nyt hallitseva valta-akseli tekee poliittisia johtopäätöksiä ja ottaa maan tasapainoisen kehittämisen vaatimuksen vakavasti.

Sinäkin onnellisessa tilanteessa on odottamassa pelko, tuleeko käänne liian myöhään vai ovatko mahdollisuudet laajoissa osissa maata menneet. Toivoa kuitenkin on.

Satakunnan Kansa pohtii Venäjän kohtaloa

Demokratia ja oikeusvaltio tarkoittavat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden lisäksi muitakin vaihtoehtoja, joista valitaan, mutta tiettyjen rajojen puitteissa. Yksi vaihtoehto karsii aina toisen mahdollisuuksia.

Mutta kommunismin eli vaihtoehdottomuuden jälkeen Venäjällä tämä puoli on ymmärretty väärin. "Demokratiaa" onkin se, että kun on voimaa ja valtaa, on oikeutettu tekemään mitä tahansa. Kansanedustuslaitos eli duuma on vailla valtaa - ja turhautuminen on hävittänyt myös sen mahdollisen arvovallan.

Vanhaa Venäjää hallittiin tsaarin ukaaseilla, sitten NKP:n pääsihteeri politbyron päätöksillä ja nyt presidentti ukaaseillaan. Vallan sisäpiiri on pienempi kuin politbyro. Se on Jeltsinin perhe ja muutama miljardööri. Kun pääministeri Vladimir Putin tarvitsee sodan, on sisäpiiriin tunkemassa pari kenraalia.

Valtiollisella tasolla demokratiaa on se, etteivät yhden ainoan puolueen ehdokkaat enää saa 99 prosenttia "äänistä". Toisinajattelijoiden - eli opposition - vankilatuomioiden tilalle ovat tulleet poliittiset murhat.

Oulun yliopiston historian emeritusprofessori Kyösti Julku arveli Lapin Kansan kolumnissaan, että jos hyvin käy, Venäjä on demokratia, oikeusvaltio ja markkinatalousmaa 50-100 vuoden kuluttua, mutta paljon on kiinni siitä, mihin kehitys nyt lähtee.

Ainakin tämä suunta pelottaa. Nykyiset johtajat esimerkiksi kieltävät kylmästi koko Groznyin välikohtauksen, jossa satakunta venäläissotilasta sai surmansa ja tankkeja tuhoutui, vaikka kaksi luotettavana pidettävää uutistoimistoa raportoivat sekä tankeista että sotilaiden ruumiista. Tuntunee tutulta?

Lännen johtajat pettävät kansalaisia ja ehkä itseäänkin puuhastellessaan erilaisten vastalauseiden kanssa ja soitellessaan puhelimella Venäjän johtajille.

Kun ulkoministeri Tarja Halonen (sd.) päivittäin toistelee, että Venäjää ei saa eristää eikä sen sallita itsekään eristyä, mihin tämä hokema on johtanut? Venäjä on yhä jäsenenä mm. ihmisoikeusjärjestöksi muuttuneessa Euroopan neuvostossa. Onko sitä syytä pitää väkisin "porukassa" mm. syytämällä sinne länsimaiden veronmaksajien rahoja, kun ne päätyvät uusien "demokraattien" pankkitileille ja nyt Tshetshenian sotaan.

Länsi tuki pontevasti Venäjän uudistuspolitiikkaa, mutta maa oli siihen epäkypsä. Nyt köyhtynyt kansa on katkerasti pettynyt. Talousuudistusten jatkaminen on mahdotonta. Päätään nostaa vanha voimatekijä, sotataloudellinen kompleksi.

Tshetshenia on vain yksi alueellinen ongelma. Etelässä ja idässä niitä riittää. Ja Venäjä on sotilaallisesti mukana entisten neuvostotasavaltojen konflikteissa.

Monen tulipesäkkeen polttoaineet ovat todella vaaralliset öljy ja islam.

Koonnut: TK
27.12.1999

Muut lehdet -sivulle