Muut lehdet torstaina 23.12.1999

Torstain 23.12. jälkeen palsta siirtyy joulutauolle ja palaa ruutuun 3.1.2000.

Ilkka uskoo, että syntyy uusi sinivalkoinen linnake

Keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen Pohjolan osakkeiden myynnin ehkä suurin merkitys on, ettei Sampo-Leonia saanut vakuutusyhtiö Pohjolaa raadeltavakseen. Suomen päätös myydä omistamiaan Pohjolan osakkeita Ilmariselle ja Osuuspankkiryhmälle on varsin onnistunut ratkaisu.

Syntyvä aidon sinivalkoinen finanssiryhmä merkitsee tasapainon säilymistä vakuutus- ja pankkikilpailussa. Leimallista uudelle yhteistyöryhmälle on keskinäisyys, asiakasomistajuus.

Lienee kuitenkin perusteltua olettaa, että vuosia Pohjolan ympärillä jatkunut kuohunta ei vielä päättynyt tiistaina päätettyihin kauppoihin. Tappion kärsinyt Sampo-Leonia on edelleen merkittävä omistaja Pohjolassa.

Halutessaan Sampo-Leonia voi jarruttaa Pohjolan tulevaisuutta koskevia järjestelyjä. Paras ratkaisu olisi, että Sampo-Leonia myisi Pohjola-pottinsa uudelle voimaryhmittymälle, mutta se tuskin tapahtuu lähiaikoina. Haavojen nuoleminen vie aikaa.

On täysin mahdollista, että Pohjola jatkaa elämäänsä muodossa tai toisessa. Kuten Pohjolan entinen pääjohtaja Yrjö Niskanen on esittänyt, uudet omistajat voisivat purkaa ruotsalaisvetoisen if...-yhteistyön. Pohjolan vahinkovakuutusten siirtäminen ruotsalaisten komentoon on yksi onnettomimmista päätöksistä valtataistelun kouriin joutuneen Pohjolan viime vuosien onnettomien päätösten sarjassa.

Kaiken kaikkiaan taistelu Pohjolasta on vähemmän kunniakas vaihe suomalaisessa taloushistoriassa. Jos taistelun viime vaiheista on jotakin myönteistä löydettävissä, se on nimenomaan asiakasomistajuuden merkityksen korostuminen.

Oli suorastaan järkyttävää seurata röyhkeyttä, jolla Pohjolan muutamien suuromistajien juoksutyttö ja -poika Pirkko Alitalo ja Iiro Viinanen yrittivät panna yhden omistajansa, Suomen, lihoiksi ja jakaa saaliin muille omistajilla. Suomen asiakasomistajille luvattiin miljardiomaisuudesta maksaa "nimellinen korvaus". Suomea ei pidetty "oikeana" omistajana.

Pohjolan ja sen johtajien asema muuttui muutamassa kuukaudessa, kun Suomen asiakasomistajat tajusivat, millaista puhallusta suunniteltiin. Lahtari joutui itse lahtipenkkiin. Pääjohtaja Viinanen ja varatoimitusjohtaja Alitalo jättivät tiistaina eropyyntönsä.

Jos keskinäiset vakuutusyhtiöt Suomi ja Ilmarinen sekä jäsenten omistamat osuuspankit kykenevät Pohjolan raunioilla sivistyneeseen yhteistyöhön, finanssiryhmästä voi tulla todella vahva ja merkittävä, vakauttava, tekijä suomalaisessa talouselämässä. Ryhmä olisi todellinen sinivalkoinen linnake. Se on sukua hahmotelmille, joita oli joillakin piirustuspöydillä jo kymmenen vuotta sitten. Ruotsalaiset ovat sittemmin ryövänneet KOP:n perintökalleudet, mutta pellervolainen leiri on yhä hengissä. Jotakin on jäljellä vielä Pohjolastakin.

Itse asiassa osuustoiminnalla on jatkossa yhä keskeisempi rooli pyrittäessä säilyttämään kansallista omistusta ja päätösvaltaa suomalaisessa talouselämässä.

Etelä-Saimaan mukaan taistelu Pohjolasta ei ole ohi

Vakuutusyhtiö Pohjolan omistustaistelu sai uuden ja yllättävänkin käänteen, kun Suomi-yhtiön ympärille syntynyt liittoutuma nousi Pohjolan suurimmaksi omistajaksi 41 prosentin äänivallalla.

Taistelu Pohjolasta ja sen omaisuudesta ei kuitenkaan ole ohi, vaikka uuden finanssiryhmittymän tavoitteena onkin Pohjola-ryhmän emoyhtiön eli pörssissä noteeratun Pohjola-yhtymän alasajo.

Pohjolan kohtalon selvittelyssä Sampo-Leonialla on sanansa sanottavana. 32 prosentin äänivallallaan Pohjolassa se pystyy vaikeuttamaan Pohjolan pilkkomista tai alasajoa.

Sampo-Leonian johto pitää varmasti huolen siitä, että se saa omistuksestaan kaiken hyödyn irti. Suurena omistaja Sampo-Leonia pystyy myös seuraamaan kilpailijansa ratkaisuja entistä tarkemmin.

Pohjolan omistusjärjestelyissä suurin häviäjä oli Pohjolan toimiva johto. Pohjolan pääjohtaja Iiro Viinanen ja hänen adjutanttinsa varatoimitusjohtaja Pirkko Alitalo kaatuivat omaan ansaansa.

Parivaljakko yritti kaapata Pohjolan suurimman osakkeenomistajan, Suomen osakkeet, pilkkahintaan. Pohjola-ryhmän rakennejärjestely kääntyi lopulta päälaelleen, kun Suomen omistajat aloittivat henkiinjäämistaistelun.

Toimialajärjestely on myönteinen suomalaisen pankkiasiakkaan ja vakuutuksenottajan kannalta. Uuden finanssiryhmittymän syntyminen takaa sen, että maassamme säilyy aito kilpailu niin pankki- kuin vakuutustoiminnassa.

Erityisen positiivista on se, että kaksi suurta finanssitavarataloa ovat suomalaisessa omistuksessa. Vaikka vanha, sinivalkoisen pääoman linnake Pohjola-yhtymä hajoaakin, tilalle syntyy entistä vahvempi ja vakavaraisempi liittoutuma.

Vielä muutamia kuukausia sitten näytti pahasti siltä, että Pohjola siirtyy ruotsalaisen vakuutusjätti Skandian syliin. Ilmeisesti rahan ahneus voitti, kun Skandia myi kovalla voitolla hankkimansa Pohjolan osakkeet Sampo-Leonialle.

Pohjalaisen mukaan hitaat söivät nopeat Pohjolassa

Kun Vakuutusyhtiö Pohjola paljasti muutama vuosi sitten Iiro Viinasen ja Pirkko Alitalon johdolla suunnitelmansa sulauttaa henkivakuutusyhtiö Suomi Pohjolaan, lopun ennustettiin olevan pelkkää toteutusta.

Pohjolan johto muodosti myös Suomi-yhtiön hallituksen, eikä Suomi-yhtiön hallintoneuvostosta ja edustajistosta uskottu olevan mainittavaa riesaa Pohjolan johdon operaatioissa. Onhan Suomen edustajisto asiakkaiden valitsema lähinnä poliittisin perustein ja harjaantunut käyttämään muodollista valtaa.

Meni aikaa ennen kuin Suomi-yhtiön hallintoneuvosto ja edustajisto todella heräsivät osallistumaan vakuutusalan järjestelyihin. Mutta kun ne heräsivät, ne osoittivat, että hitaat voivat voittaa nopeat - varsinkin jos nopeat esiintyvät liian ylimielisesti.

Sitähän Pohjola Viinasen johdolla teki siihen saakka, kunnes se huomasi, että vastapuoli on herännyt voimansa tuntoon. Sen jälkeen Pohjolassa on voinut havaita vuoroin uhoa ja paniikkia. Mutta eivät vain Pohjola-yhtiön nopeat joutuneet huomaamaan, että selätettäväksi aiotusta tulikin selättäjä.

Kun valtion pankki Leonia ja maan suurin vakuutusyhtiö Sampo ilmoittivat fuusiostaan lokakuun puolivälissä, ne ilmoittivat samalla, että jatkossa Sampo-Leoniaan on tarkoitus liittää Pohjola, jonka osakkeita Sampo-Leonia oli ostanut kolmanneksen äänivaltaan oikeuttavan potin. Mutta tämän viikon tiistaina myös Sampo-Leonian johto sai tuta Suomi-yhtiön päättäjien päättäväisyydestä.

Suomen päätös myydä eläkeyhtiö Ilmariselle ja Osuuspankkiryhmälle pääosa omistamastaan Pohjolan äänivallasta, tekee Pohjolan kaappaamisen Sampo-Leonialle hyvin vaikeaksi.

Sammon ja Leonian fuusion yhteydessä tehtiin tiettäväksi, että Sammon pääomistajat pitävät Pohjolan liittämistä siihen fuusion ehtona. Joudutaanko ehdosta luopumaan vai toteutuuko se ajan myötä? Joka tapauksessa Pohjolan pääomistajat ovat nyt Sampo-Leonia sekä Suomen, Ilmarisen Osuuspankkien yhteistyöryhmä, eli kaksi toistensa pääkilpailijaa.

Näiden Pohjolan pääomistajien erisuuntaiset intressit ja keskinäinen epäluulo tulivat näkyviin ja sävyttivät lausuntoja heti tiistaina. Pohjolan nimen tulevaisuus ei näytä lohdulliselta. Eiväthän pääomistajat voi juuttua pitkäksi aikaa kampittamaan toisiaan Pohjolassa, joka on myös Sammon kilpailija.

Aivan ongelmaton ei ole Suomi-yhtiönkään tilanne. Sen pitää päästä käynnistämään aikaisemmin lopetettu henkivakuutusmyynti uudelleen, ja tähän se tarvitsee Pohjolaa.

Jatkoa on siis luvassa vakuutusmaailman myllerrykseen. Mutta lohdullista tässä on se, että vaikka suuria paloja siirrellään, asiakkailla, vakuutuksenottajilla ei ole huolen aihetta. Rahat ja muu omaisuus eivät hukkaannu.

Tiistain ratkaisu helpotti myös vakuutusalan työntekijöiden painetta. Työpaikkoja ei katoa ainakaan niin paljon kuin pahimmassa tapauksessa olisi voinut käydä.

Kainuun Sanomat pohtii pankki- ja vakuutusalan rakennemuutosta

Uudet finanssitavaratalot murentavat omaa kivijalkaansa, jos ne hukkaavat energiansa taisteluun Pohjolasta. Ulkomaiset kilpailijat odottavat jo ovella.

Osuuspankkiryhmittymän, Ilmarisen ja Suomi-yhtiön ympärille syntynyt finanssitavaratalo omistaa 41 prosenttia Pohjolan äänivallasta. Pahimmalla kilpailijalla Sampo-Leonialla on 32 prosenttia äänistä. Asetelma tarjoaa tilaisuuteen kovaan peliin.

Kun Sampo-Leonia hävisi kilpailun Suomi-yhtiön omistamista Pohjola-osakkeista, sillä saattaa olla ylivoimainen houkutus ryhtyä taistelemaan vallasta. Sampo-Leonia on näet jo sijoittanut paljon rahaa Pohjolan osakkeiden ostoon ruotsalaiselta Skandialta. Sitä varmasti kiinnostaa esimerkiksi se, mitä Pohjolan omaisuudelle tapahtuu.

Sitä paitsi neljännes Pohjolasta on vielä pienosakkaiden hallussa. Onnistuuko jompikumpi kaappaamaan ne.

Sinänsä Pohjola-ratkaisu on myönteinen sekä suomalaisen pankki- ja vakuutusalan kilpailun että jo pitkään epävarmuudessa eläneiden työntekijöiden kannalta. Jos Sampo-Leonia olisi päässyt nielaisemaan Pohjolan, edessä olisi ollut mittava saneeraustalkoo, kun päällekkäisyydet olisi pitänyt karsia pois. Toteutunut vaihtoehto on työllistävämpi. Kahden tasavahvan ryhmittymän syntyminen takaa myös asiakkaiden eduksi koituvan kilpailun jatkumisen.

Erityiseen tyytyväisyyteen on aihetta Osuuspankkiryhmässä, joka uhkasi jo jäädä nurkkaan pankki- ja vakuutusalan myllerryksessä.

Mutta jos finanssitavaratalot hukkaavat energiansa taisteluun Pohjolan rippeistä, niiltä voi jäädä ajoissa huomaamatta, mitä ympärillä tapahtuu. Pankki- ja vakuutusalalla on menossa suuri myllerrys muuallakin. Ulkomaiset jätit väijyvät jo ovella. Ruotsalaiset hakevat jalansijaa kaikkien Pohjoismaiden alueella. Myös muualta on tulossa ahnaita kilpailijoita.

Konttoriverkoston puute ei välttämättä ole niille mikään ongelma. Internetiin pohjautuvat palvelut kiinnostavat niin ulkomaisia investointipankkeja, riskikonsultteja kuin vakuutusmeklareitakin. Ne havittelevat asiakkaikseen etenkin suuryrityksiä ja tarkkaan rajattuja henkilöryhmiä.

Pohjolan tarina on sinänsä surullinen esimerkki siitä, miten vakavarainen yhtiö voi murentua kolmessa vuodessa. Kansallispankki katosi ensin ja sinivalkoisen pääoman toinen suuri linnake tuhosi itsensä omin voimin. Suomi ja Ilmarinen alkoivat ottaa etäisyyttä emo-Pohjolaan, jonka maine oli pahoin tahriintunut vetäjiensä, pääjohtaja Iiro Viinasen ja varatoimitusjohtaja Pirkko Alitalon onnettomien tempausten vuoksi.

Viinasen ja Alitalon johdolla Suomi-yhtiö aiottiin lahdata maksamalla sen omistajille "nimellinen korvaus". Pohjolan johdolta oli käsittämätön virhe "unohtaa", että Suomi oli Pohjolan suuromistaja.

Yhtiössä töpeksittiin muutenkin. Viinasen taloon tuoma johtamiskulttuuri nostatti heti alussa ryppyjä henkilöstön otsalle. Kädet puristuivat nyrkkiin viimeistään silloin, kun Pohjola jakoi omistajilleen ylimääräisiä jättiosinkoja ja työntekijöille samaan aikaan irtisanomislappuja. Lopulta johto jäi yksin. Niin omistajat, työntekijät kuin monet asiakkaatkin käänsivät heille selkänsä. Vakaavarainen, perinteikäs yhtiö tuhosi itse itsensä.

Otsat saattavat näinä päivinä olla rypyssä myös Meritassa. Pohjolan epävarmuuden aika alkoi näet silloin, kun Merita-Nordbanken myi Pohjola-osakkeensa ruotsalaiselle Skandialle. Merita taisi tehdä karhunpalveluksen itselleen, sillä osakkeet kulkeutuivat kilpailijalle ja avittivat synnyttämään Suomeen ensimmäisen finanssitavaratalon Sampo-Leonian. Suomi-yhtiön omistamilla Pohjolan osakkeilla taas pystytettiin pian sille tasavertainen kilpailija. Ainakin finanssitavaratalojen idea on nyt lyönyt loppullisesti itsensä läpi.

Koonnut: TK
23.12.1999

Muut lehdet -sivulle