Muut lehdet perjantaina 17.12.1999

Suomenmaan mukaan Rehn putoaa pelistä

Viime gallupit kertovat, että taas yksi suuri ratkaisu ennen presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen vaalipäivää on tapahtunut. Kuuden vuoden takaisen finalistin, Ruotsalaisen kansanpuolueen Elisabeth Rehnin kannatus näyttää putoavan sillä tavoin, että hänen on vaikea säilyttää uskottavuuttaan varteenotettavana toisen kierroksen mahdollisuutena.

Vaalin jälkeen todetaan todennäköisesti tutkijoiden kommenteissa, että gallupit olivat nyt voimakkaampia vaikuttajia kuin koskaan ennen. Näin onkin. Niiden vaikutus iskee negatiivisena nyt ensimmäisenä Rehniin.

Kun ensimmäisenä vaalipäivänä valitaan vain kaksi toiselle kierrokselle menijää, ehdokasta etsivät ottavat helposti huomioon todennäköiset mahdollisuudet. Tähän pohdintaan antavat aineksia oikeastaan vain gallupit. Kun gallupien kahdella kärkinimellä, Esko Aholla ja Riitta Uosukaisella, on lähes kaksinkertainen kannatus Rehnin verrattuna, ei hänen puolestaan ole helppo jatkaa uskottavaa kampanjaa.

Uutiset kertovat tämän näkyvän jo Rehnin kampanjan rahankäytössä. Tv-mainonnasta luovutaan tietysti siksi, että rahaa siihen ei ole. Rahaa taas ei ole, jos mahdolliset rahoittajat eivät enää usko ehdokkaaseen. Ennen pitkää tukiryhmän ja lopulta ehdokkaankin usko horjuu. Siten gallupit toteuttavat itseään.

SDP:n ehdokkaan Tarja Halosen kannatus on noussut uusimmassa tutkimuksessa selvästi, mutta on kuitenkin yhä aivan liian alhaalla sekä vasemmiston yhteiskannatusta ajatellen että myös galluplukemia johtavien Esko Ahon ja kokoomuksen Riitta Uosukaisen lukemiin verrattuna.

Halosen tukijoiden näkökulmasta on tuhannen taalan kysymys, missä on viime kevään eduskuntavaaleissa mitattu vasemmiston yhteiskannatus, yli 33 %. Halosen vain 22 %:n galluptulosta ei voi enää oikein perustella silläkään, että hän ei olisi vielä päässyt vauhtiin. Sitä ovat antaneet niin SAK kuin EU-julkisuuskin.

Keskustalaisesta näkökulmasta uusin galluptulos on loistava. Se kertoo Esko Ahon kannatuksen jatkaneen nousuaan. 29 %:n kannatus on ällistyttävä lukema keskustalaiselle ehdokkaalle, jonka kannatuksen kattorajana monet "asiantuntijatkin" pitivät ensimmäiselle kierrokselle 25 %:n lukemaa. Selvää on, että katto ei ole vieläkään tullut vastaan. Parhaassa tapauksessa se ei ole edes lähellä.

Presidentin tehtävien hoito ja ehdokkaiden näkemykset ja taidot on haravoitu jo kohtalaisen tarkkaan. Ne vaikuttavat vielä jonkin verran mielipidetiedustelujen muutoksiin. Mutta ehkä tästä eteen päin on vielä enemmän merkitystä ehdokkaiden taustoilla ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Siinäkin suhteessa Aho on vahva.

Ensimmäiseen vaalipäivään on aikaa tasan kuukausi. Välissä ovat joulun ja vuodenvaihteen ajat, jotka rauhoittavat myös vaalitoimintaa. Ollaankin jo tulossa loppusuoralle.

Pohjalainen pitää Ahtisaarta Nobelin arvoisena

Presidentti Martti Ahtisaarta ehdotetaan Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Ehdokkuutta perustellaan hänen tuloksekkailla rauhanponnisteluillaan Kosovossa ja Namibiassa. Ahtisaaren nimi nousi esille suomalaisessa keskustelussa jo menneenä syksynä, ennen tämän vuoden Nobel-valintaa. Silloin oltiin kuitenkin liikkeellä aivan liian myöhään. Palkintoehdokkaiden "hakuaika" oli mennyt umpeen jo kevättalvella.

Tällä kertaa Ahtisaaren rauhanpalkinto ei kariudu ainakaan aikataulusyihin. Norjan suurkäräjien Nobel-komitea ehtii asianmukaisesti punnita, riittävätkö Suomen presidentin näytöt vai löytyykö muualta maailmalta vielä ansioituneempia rauhantyön puurtajia.

Ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna presidenttimme on kiistatta palkintonsa ansainnut. Nobel-palkittujen pitkältä listalta löytyy varmasti Ahtisaarta heiveröisempiä nimiä. Kuka sitä paitsi tietää, millaisia uusia näyttöjä hän ehtii antaa ennen ensi vuoden lokakuuta, jolloin maailman kuuluisin rauhanpalkinto seuraavan kerran jaetaan.

Pettymykseenkin on kuitenkin realistista varautua. Palkintoraadin puntarissa painavat monenlaiset seikat ja sen näkökulma on globaalimpi kuin oma päivittäisten uutisten muovaama Eurooppa-keskeinen näkökulmamme. Se on eräs syy siihen, miksi Nobel-komitean valinnat ovat joskus tuntuneet kadunmiehestä kummallisilta.

Suomeen Nobelin rauhanpalkinto ei ole osunut koskaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suomalaisuus olisi norjalaisten palkinnonjakajien silmissä jonkinlainen taakka, vaikka tällaistakin kuulee joskus väitettävän.

Ensi vuonna meillä on joka tapauksessa hyvä, vakavasti otettava ehdokas rauhanpalkinnon saajaksi. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenet ovat oikealla asialla ehdottaessaan Ahtisaaren palkitsemista - olkoonkin että liikkeelle lähdettiin vasta Nobel-komitean tiedustelun jälkeen.

Ilta-Sanomat pohtii palkkamalttia

Keskusjärjestöjen jäätyä tupohankkeen kaatuessa talven tuloneuvottelujen ulkopuolelle osa SAK:laisista liitoista rakentelee nyt laajaa liittojen ryhmää palkkakierroksen päänavaajaksi. Hankkeen puuhamiehinä ovat olleet Metalliliiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh (sd) ja Rakennusliiton puheenjohtaja Pekka Hynönen (vas).

Lundhin mukaan päänavaajarintamaan yritetään saada jopa toista miljoona palkansaajaa. Sellaiseen määrään yltämiseksi tarvittaisiin mukaantulijoita myös STTK:sta ja Akavasta, koska tupo kaatui monen SAK:laisen liiton lähtiessä omille teilleen.

Nyt ideana on saavuttaa eräänlainen "varatupo", jolla palkansaajien valtaosan palkkakehitys pidettäisiin sen verran maltillisena, että hallitus voisi aloittaa veronalennuslupaustensa lunastamisen.

Mikä sitten on sellaista maltillisuutta, joka ansaitsisi yhteiskunnan tukea? Metallimiehet ja rakentajat ovat julkistaneet vaatimuksensa, jonka kustannuksia nostava vaikutus on neljä prosenttia. Se on paljon vähemmän kuin jotkut inflaatiovaarasta huolestuneet pelkäsivät, mutta selvästi enemmän kuin työnantajajärjestöt olisivat halunneet kuulla.

Syksyn talouspoliittisessa keskustelussa on yleisesti arvioitu, että palkankorotusten sietoraja asettuu noin kolmeen prosenttiin. Sen selvän ylittämisen katsotaan lisäävän inflaatiopaineita, joita on jo olemassa öljyn korkean maailmanmarkkinahinnan vuoksi. Lisäksi hyvän työllisyyskehityksen katsotaan vaikeutuvan, jos palkankorotustaso puskee kolmen prosentin yli.

Työnantajajärjestöjen mukaan työvoimakustannusten keskimääräinen nousu euroalueella jää ensi vuonna alle kolmeen prosenttiin, eikä Suomessa ole varaa sooloilla. Suomalaisen teollisuuden kilpailukyky on keskimäärin niin hyvä, että se olisi hyvä rahtusen huonontuneenakin, mutta mikään maa ei voi Emu-oloissa lähteä pysyvästi ylimitoitetulle palkankorotuslinjalle.

Kun neljää prosenttia vaaditaan, voidaan hyvinkin päätyä noin kolmeen. Ammattiliitot tietävät, ettei mikään vaatimus koskaan mene sellaisenaan läpi.

Ajalle vieraana voidaan pitää Metallin ja rakentajien paperiin kirjoitettua työajan lyhentämisvaatimusta, vaikka se koskee vain helatorstaiviikkoa. Jos työaikaa nyt kauniisti työllisyyssyillä perustellen lyhennettäisiin, sitä ei varmasti enää pidennettäisi edes täystyöllisyyttä hipovissa oloissa. Sitä paitsi työvoimapulaa on jo nyt joillakin aloilla.

Turun Sanomien mukaan Venäjän vaaleissa ei muutu mikään

Venäjän sekasortoisen taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen huomioon ottaen olisi luullut, että ensi sunnuntain vaaleissa parlamenttiin pyrkivät puolueet olisivat keskittyneet vaalikampanjoissaan kertomaan, miten päästä ulos vaikeasta tilanteesta. Mutta ei sinne päinkään. Vaalikampanja on ollut pelkkää mutapainia.

Venäjän kolmansissa parlamenttivaaleissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen on mukana yli 20 puoluetta. Julkisuudessa ovat esille päässet kuitenkin vain lähinnä kaksi puoluetta, jotka eivät kaihda minkäänlaisia keinoja mustamaalatessaan toisiaan. Pidemmän korren loanheitossa näyttää vetävän Kremlin tukema Jedinstvo eli Yhtenäisyys.

Puoluetta johtaa hallituksen hätätilaministeri Sergei Shoigu, ja sillä on pääministeri Vladimir Putinin tuki. Puolue on saanut taakseen kaksi valtiollista tv-kanavaa, jotka kohdistavat mitä mielikuvituksellisimpia syytöksiä Moskovan kaupunginjohtajaan Juri Luzhkoviin ja entiseen pääministeriin Jevgeni Primakoviin, kilpailevan Isänmaa-Koko Venäjä -puolueen johtajiin.

Primakovin-Luzhkovin puolue näytti alun perin olevan viemässä suurimman puolueen aseman duumassa kommunisteilta. Mustamaalauskampanjan ulkopuolelle jääneet kommunistit näyttävät kuitenkin pitävän pintansa ja Tshetshenian sodalla sekä pääministeri Putinin suosiolla ratsastava Yhtenäisyys on noussut toiseksi heti kommunistien kintereille. Mielipidetutkimuksille ei kuitenkaan kannata panna liikaa painoa, sillä niitä käytetään yhtenä aseena puolueiden välisessä kilpailussa.

Tärkeimpien puolueiden ohjelmat eivät poikkea toisistaan paljoakaan kommunisteja lukuun ottamatta. Primakovin ja Luzhkovin Isänmaa-Koko Venäjä haluaa profiloitua keskustavoimaksi kommunistien ja markkinatalousuudistusta ajavan Yhtenäisyyden välissä. Puolue vaatii tiukkoja toimia korruptiota vastaan ja haluaa ryhtyä korjaamaan huonoon maineeseen joutuneen yksityistämisprosessin epäkohtia.

Kremlin tukema Yhtenäisyys-puolue on vasta parin kuukauden ikäinen luomus, joka perustettiin tukemaan Jeltsinin linjaa.

Kaiken kaikkiaan Venäjän vaalikampanjan aikana on tullut esiin hyvin vähän sellaista, joka lupaisi muutosta maan surkeaan tilaan. Näkymät viittaavat siihen, että uusi duuma jatkaa keskinäistä riitelyään samaan tapaan kuin entinenkin.

Parlamenttivaalit ovat kuitenkin tavallaan vain pohjustusta paljon tärkeämmille vaaleille ensi kesäkuussa, jolloin Venäjälle valitaan uusi presidentti. Menestys parlamenttivaaleissa madaltaa kynnystä Kremlin isännyyteen. Tämän hetken näkymien valossa vahvoilla ovat Putin sekä Primakov. Putin on kuitenkin sitonut itsensä tiukasti Tshetshenian sotaan, mikä saattaa koitua hänen kohtalokseen.

Koonnut: TK
17.12.1999

Muut lehdet -sivulle