Muut lehdet torstaina 9.12.1999

Kaleva arvostelee eduskuntaa budjettimuutoksista

Valtion velan lyhenemisen kannalta ensi vuoden menojen pitäminen samalla tasolla kuin tänä vuonna olisi ollut ensiarvoisen tärkeää. Hallitus lipsui ensin itse asettamastaan tavoitteesta miljardin markan verran. Ylintä budjettivaltaa käyttävä eduskunta on sekin jo lisännyt ja yhä lisäämässä menoja, kunhan ikävästi esteeksi nousseita laillisuuskysymyksiä saadaan pois tieltä.

Velanmaksuun osoitettuja rahoja ei sentään kutistettu ainakaan periaatteessa, mutta ainakin osa lisätuloista on niin huteralla pohjalla, että valtiontalouden epävarmuustekijät väistämättä lisääntyvät. Eduskunta on syksyn mittaan kasvattanut budjettia melkein yhtä paljon kuin hallituskin, noin 700 miljoonalla markalla. Siitä on ainakin toistaiseksi kattamatta runsaat 200 miljoonaa markkaa.

Menojen lisääminen on perinteisesti kuulunut hallituspuolueiden eduskuntaryhmien etuoikeuksiin. Tavasta on yritetty päästä irti, mutta huonolla menestyksellä. Tänä vuonna ehtona oli uusien tulojen löytäminen tilalle. Tavoite oli sinällään hyvä, mutta käytännössä se tietää vain yhteisen rahan siirtämistä taskusta toiseen.

Aivan varmoja uusia tulonlähteitä eduskunnassa löydettiinkin kaventamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta. Tällä menolla järjestelmästä liukenee vääjäämättä kannustavuutta, jolla nykyistä jakotapaa aivan oikein perusteltiin.

Alueensa elinkeinoelämää toimeliaasti kehittävä kunta saa ponnistuksistaan entistä pienemmän palkkion. Samalla tietysti niukkenee kaikkien muidenkin kuntien osuus. Suomessa olisi pitänyt oppia sekin, että yhteisöveron tuotto vaihtelee kovin herkästi. Kuntien osuuden kaventaminen sisältää ison riskin.

Kuntia hyvitellään sillä, että niille on tulossa lisää rahaa mm. homekoulujen korjauksiin ja lasten sekä nuorten psykiatriseen hoitoon. Varsinkin lasten psykiatrinen hoito onkin Suomessa liki häpeällisen huonolla tolalla. Ja homekoulut täytyy kunnostaa nopeasti.

Silti Kuntaliiton toimitusjohtaja Jussi-Pekka Alanen on oikeassa muistuttaessaan, että korvamerkittyjen rahojen lisääminen tarkoittaa paluuta kohti kerran jo huonona hylättyä järjestelmää, missä valtionavut annettiin sitoen kuntien kädet niiden käytössä. Paikallinen jousto vähenee.

Erityisen arveluttavalle tielle hallituspuolueiden eduskuntaryhmien johtajat lähtivät leikatessaan tulvavahinkokuluja. Vaikka kysymyksessä ovat valtiontalouden kokonaisuuden kannalta pienet rahat, niidenkään käsittelyssä ei pitäisi syyllistyä uhkapeliin.

Ennalta on mahdoton tietää, minä keväänä korvattavissa tulvavahingoissa ylitetään laissa alarajaksi säädetty viiden miljoonan markan raja. Summa on aikanaan harkittu tarkkaan. Yritys kaventaa summa kolmeen miljoonaan markkaan vastoin lakia on kohtuutonta poliittista leikkiä varmuusvaran kustannuksella.

Aamulehti kirjoittaa EU:n kriisinhallinnasta

Tampereen onnistuneen kenraaliharjoituksen jälkeen on nyt edessä Suomen EU-puheenjohtajuuden varsinainen testi ja voimanponnistus.

Huomenna alkava huippukokous tuo Helsinkiin enemmän kansainvälistä väkeä kuin yksikään toinen korkean tason tapaaminen.

Myös kokouksen asialista on täynnä EU:n ja koko Euroopan tulevaisuudelle tärkeitä kysymyksiä. Esillä ovat mm. laajentuminen, kriisinhallinta, sisäisten reformien jatkokäynnistys, talous- ja työllisyysongelmat, Turkin jäsenehdokkuus ja paheneva eurooppalainen murhenäytelmä Tshetsheniassa.

Vaikka sana on käytössä kulunut, kokousta voi pitää myös historiallisena. Onhan se viimeinen laatuaan tällä vuosisadalla ja sen keskeisin asia on kriisinhallinnan nimellä kulkeva puolustusulottuvuuden kehittäminen.

Kolmen suurimman EU-maan, Saksan, Ranskan ja Britannian, aktiivisuus johti siihen, että kriisinhallinnasta tehtäneen Helsingissä pitemmälle meneviä ratkaisuja kuin alun perin kaavailtiin. Unioni aikoo kolmessa vuodessa rakentaa itselleen nopean toiminnan joukon ja tehostaa myös siviilipuolen kriisinhallintaa.

Suomi on halunnut korostaa, että perustettava sotavoima ei ole Nato-jäsenyyden eikä kansallisen puolustuksen korvike. Kriisinhallinta koetaan meillä mieluusti ennalta ehkäisevänä toimintana tai jälkihoitona, ei rauhaanpakottamisena eli sotimisena.

Pääministeri Paavo Lipponen myöntää kuitenkin Aamulehden haastattelussa tänään, että sotilaallisen yhteensopivuuden paraneminen vahvistaa myös Suomen kansallista puolustusta. Samoilla linjoilla on ollut puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund.

Rajanveto käy tulevaisuudessa yhä vaikeammaksi. Kriisinhallinnan järjestämisessä riittää kyllä tehtävää, mutta täysi työ on myös ohjailla kehitystä niin, että liittoutumattomuuden pohja ja kansallinen puolustusoppi säilyvät. Mitä enemmän kehitetään kaikkien toivomaa EU:n sotilaallista toimintakykyä, sitä kovempaan paineeseen ehkä joutuu turvallisuuspolitiikan ydin, itsenäinen puolustus, riippumatta EU:n peruskirjan takaamista oikeuksista.

Yleinen usko kuitenkin tuntuu olevan, ettei EU edes halutessaan pysty kymmeniin vuosiin rakentamaan sellaista sotilaallista arsenaalia, joka Natolla jo nyt on.

Tähän sisältyykin kysymys EU:n kriisinhallinnan ja Naton suhteen järjestämisestä. Sotilasliiton kapasiteettia tarvitaan, mutta kuka ratkaisee miten ja milloin? Naton vahvin maa ja välttämätön selkänoja, Yhdysvallat, haluaa varmistaa, ettei unioni lähde sotilaallisessa toiminnassaan sivupoluille, jotka voisivat kulkea sen etuja vastaan. Samalla USA kuitenkin luovuttaisi mielellään osan puolustustaakastaan eurooppalaisille kumppaneille.

Naton roolia Euroopan turvallisuuden vahvistajana ei saisi nykyisessä tilanteessa ainakaan heikentää. Se merkitsee, että Yhdysvaltain epäluulot on osattava hälventää, mutta kriisinhallinnan olisi tarvittaessa kyettävä toimimaan myös ilman amerikkalaisten mukanaoloa.

Kansalliset edut ja arvovaltanäkökohdat vaivaavat varmasti EU:ta tulevaisuudessakin. Helsingissä on valittava tie, joka vahvistaa unionia eikä työnnä mitään maata syrjään.

Maaseudun Tulevaisuus näkee 141-sovussa vain epävarmuutta ja uhkakuvia

Perjantain suurmielenosoituksen merkitys on vain entisestään korostunut, MTK:n valtuuskunta, johtokunta ja tuottajaliittojen puheenjohtajat korostivat tiistai-illan ja keskiviikon kokouksissaan.

Tiistaina uutisoitu "poliittinen sopu" pitää sisällään vain epävarmuutta ja uhkakuvia, eikä keskiviikkonakaan saatu mitään sellaista tietoa, joka vähentäisi viljelijöiden hätää tulevaisuudestaan. Niin raportoivat valtuuskunnan puheenjohtaja Paavo Lintula ja johtokunnan puheenjohtaja Esa Härmälä sen jälkeen, kun olivat tavanneet maatalousministeri Kalevi Hemilän.

Saatujen tietojen mukaan ratkaisun yksi osa olisivat yhä investointituet, ja tukea voitaisiin antaa myös laatujärjestelmiin. Sen sijaan tuotantotukien suuruudesta, alenemisvauhdista ja kestoajasta ei ole tietoa.

MTK-liittojen puheenjohtajakokous totesi perjantain mielenosoitukseen tarvittavan nyt voimaa entistäkin enemmän, jotta asioiden meno hallituksen esitystä huonompaan suuntaan saadaan estetyksi. Tiedoista päätellen asioita on yhä auki, eli niihin voidaan vaikuttaa.

Puheenjohtajat lähettivät tiistai-iltana viestiä liikekannallepanosta maakuntiin, ja ryhtyivät kiireisimpiin toimiin keskiviikkona itse. Kun tiedossa oli, että EU-ministerivaliokunta käsittelee 141-tilannetta keskiviikkona, puheenjohtajat lähtivät aamuvarhain viemään kokoukseen tuleville ministereille varoitusta siitä, ettei vesitettyä ratkaisua saa hyväksyä.

Valtuuskunta käsitteli keskiviikkona alta pois sääntömääräiset asiat. Tänään ja huomenna valtuuskunta käsittelee 141-asiaa ja vie siitä viestiä puolueille, ministereille ja presidenttiehdokkaille.

Toiminta huipentuu perjantaina, jolloin Helsinkiin odotetaan tuhansia viljelijöitä kertomaan EU:n huippukokoukselle ja omille päättäjille, että nyt on tosi kyseessä.

Savon Sanomien mukaan 141-tuki ratkaisee maaseudun kohtalon

Maatalouden ns. vakavien vaikeuksien tuesta uhkaa tulla kiistakysymys, joka johtaa törmäyskurssille hallituksen ja MTK:n välillä. Maatalouden etujärjestön tyytymättömyys kohdistuu ensisijaisesti EU-komissioon, mutta painetta suunnataan perjantaisella mielenilmaisulla myös omaan hallitukseemme, jos se suostuu alenevaan ja siirtymäkauden jälkeen poistuvaan vakavien vaikeuksien tukeen.

MTK:n protestoinnin juuret ulottuvat yli viiden vuoden taakse, eli Ahon porvarihallituksen neuvottelemaan Suomen liittymissopimukseen. Sen syntyminen oli hiuskarvan varassa EU:n neuvottelijoiden pidettyä jääräpäisesti kiinni siitä, että koko Suomen maataloudelle ei suoda koko maahan ulottuvaa pohjoisen erityistukea.

Sitkeiden neuvottelujen jälkeen päädyttiin ratkaisuun kansallisesta vakavien vaikeuksien tuesta EU:n pohjoisen tuen ulkopuolelle jääville alueille. Tämän erityisehdon Suomen pääneuvottelijat ja tuolloin maatalousministerinä toiminut MTK:n entinen puheenjohtaja Heikki Haavisto nielivät pitkin hampain. Se mahdollisti liittymissopimuksen syntymisen ja samalla Suomen EU-jäsenyyden.

Nyt on kysymys 141-tuen jatkumisesta. Se on ollut kaiken aikaa silmätikku EU-komissiossa, jonka keskeiset virkamiehet kokivat tulleensa ylikävellyiksi Suomen liittymisneuvottelujen loppusuoralla. Komission virkamiesten mukaan Suomen 141-tuki tulisi ajaa alas. Vain maatalouskomissaari Franz Fischlerin tuella ja Suomen hallituksen määrätietoisella painostuksella oikeus vakavien vaikeuksien tuen maksamiseen on saatu säilytettyä.

Maatalousministeri Hemilä on nyt antanut ymmärtää, että tuki jatkuu. Käsitykset tuen tasosta ovat tosin ristiriitaisia. Hänen mukaansa EU:n kanssa neuvoteltu tulos on Suomen kannalta kohtuullinen. Maataloustuottajia Hemilä ei ole kuitenkaan kyennyt vakuuttamaan. MTK epäilee, että neuvottelussa on sovittu vain määräaikaisesta alenevasta, kenties nollautuvasta tuesta. Ohjelmakauden päätyttyä vuonna 2007 Suomi olisi tyhjän päällä.

Ilman vakavien vaikeuksien tukea Suomen maatalous ajautuu epäilemättä vakaviin vaikeuksiin. EU-jäsenyys on leikannut maatalouden kannattavuutta oleellisesti. Miljardin markan lisäleikkauksella eteläisen Suomen maataloudelta putoaisi pohja. Tilannetta heikensi oleellisesti Lipposen ensimmäinen hallituksen suorittama satojen miljoonien markkojen leikkaus kansallisesta tuesta.

Vakavien vaikeuksien tuen ehtyminen ei uhkaisi yksin Etelä-Suomea. Sen poistuminen tarkoittaisi käytännössä miljardin markan aukon paikkaamista pohjoisempien alueiden tukitasoa leikkaamalla. Tämä taas vaarantaisi maatalouden aseman koko maassa.

Jos 141-tuen kohtalo on todella niin epävarmalla pohjalla, kuten MTK:ssa epäillään, toiminnan aika on käsillä. Suomen hallitukselle viljelijöiden kapinointi huippukokouksen aikana on hyvin kiusallista. Puheenjohtajamaan on käytännössä mahdoton hoitaa omaa asiaansa. Mutta epäilemättä viesti menisi hyvin perille korkeimmalle tasolle.

Koonnut: TK
9.12.1999

Muut lehdet -sivulle