Muut lehdet keskiviikkona 1.12.1999

Kaleva kirjoittaa Suomen turvallisuuspolitiikasta

Suomen turvallisuuspoliittinen asema on sitä vahvempi, mitä selkeämmin osoitamme yhteistyöhalun ohella tahtoa ja kykyä pitää omatoimisesti alueemme koskemattomana.

Valmius osallistua EU:n syvenevään kriisinhallintaan, rauhankumppanuus Naton kanssa sekä ennen kaikkea aktiivinen osallistuminen YK:n rauhanturvatehtäviin ovat varmasti vakuuttaneet kaikille tahoille, että Suomi on rauhan rakentamisessa aina valmis yhteistyöhön. Se ei sulje pois tosiasiaa, että maamme tarvitsee uskottavan oman puolustuksen. Kuuden vuosikymmenen takaiset tapahtumat antoivat siitä kovan opetuksen.

Lähestyvien presidentinvaalien ansiosta keskustelu mahdollisen liittoutumisen eduista ja haitoista on päässyt vauhtiin. Erityisen aktiivinen on RKP:n Elisabeth Rehn, joka ehdotti virallisen selvityksen tekemistä Nato-jäsenyyden vaikutuksista. Siinäkin olisi pulmansa. Virallinen selvitys saatettaisiin tulkita maailmalla aikeeksi muuttaa turvallisuuspolitiikkaamme. Suomen ulkopoliittinen johto onkin torjunut selvityksen teon.

Oman selvityksensä asiasta teki sentään Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Thomas Ries. Hän päätyi arvioimaan, että Suomen asema Naton ulkopuolella voi käydä tukalaksi, mikäli EU tiivistää turvallisuuspoliittista yhteistyötään ja lännen sekä Venäjän välinen suhde huononee. Hän kuitenkin myöntää, ettei ole mahdollista antaa yksiselitteistä vastausta kysymykseen, kannattaako Suomen liittyä Natoon vai ei. Yhä on liian paljon selvittämättä. Ries sanoo kuitenkin kallistuvansa Naton kannalle.

On todellakin vielä paljon kysymyksiä vailla vastauksia. Riesin näkemys siitä, mitä voi tapahtua oli yksi vaihtoehto. Voi tapahtua paljon muutakin. Epävarmaa on sekin, merkitsevätkö EU:n suunnitelmat kehittää kriisinhallinta- ja rauhanturvatakuitaan Naton ja unionin lähestymistä. Yhdysvalloissa ovat voimistuneet äänenpainot, joiden mukaan maan olisi Kosovon opetusten perusteella pysyteltävä eurooppalaisten kriisien ulkopuolella.

EU:lla puolestaan on varmasti jatkossakin vahva halu ratkaista oman maanosamme mahdolliset selkkaukset. Ne halutaan pysäyttää nopeammin kuin Kosovossa koettiin. Parasta olisi tietysti ennalta ehkäisy. Sillä alalla Suomi voi olla Euroopan turvallisuusjärjestelmän aktiivinen osa ja toimia liittoutumattomana muiden liittoutumattomien maiden rinnalla.

Kansalaisten valtaenemmistö vastustaa Suomessa sotilaallista liittoutumista. Demokratiassa kansalaismielipide on varsin ratkaiseva. Sen sijaan suuri enemmistö suomalaisista kannattaa Eurooppalainen Suomi ry:n teettämän tutkimuksen mukaan EU:n kriisinhallinnan tehostamista. Helsingin huippukokouksessa tehtävät päätökset asian edistämisestä sopivat suomalaisille.

EU:n yhteinen puolustus saa yhtä paljon vastustusta kuin kannatustakin. Siitä ei olekaan lähiaikoina odotettavissa päätöksiä. Silti yhteistyön syventäminen kriisinhallinnassa vie väistämättä yhteisen puolustuksen suuntaan.

Aamulehti pitää helikoptereiden yhteishankintaa järkevänä

Neljän pohjoismaan yhteinen helikopterihanke liikahti merkittävän askeleen eteenpäin, kun maanantaina päästiin lähettämään tarjouspyynnöt viidelle länsimaiselle valmistajalle.

Kolme niistä on eurooppalaista ja kaksi amerikkalaista. Kuten saattoi odottaa, Venäjä putosi armotta listalta. Kahdelle Nato-maalle, Tanskalle ja Norjalle, venäläinen helikopteri lienee jo ajatuksena mahdoton aivan riippumatta hinnasta tai laadusta.

Vei aikansa, ennen kuin pohjoismainen nelikko pääsi yhteisymmärrykseen koptereille asetettavista vaatimuksista, ja voi olla, että hankinta vielä kohtaa jollekin maalle ylittämättömiä vaikeuksia.

Monta asiaa on yhä ratkaisematta. Aikataulukin saattaa nousta ongelmaksi. Suomen valmius hankintaan on suurempi kuin muiden, ja jotkut mahdollisista merkeistä ovat vasta prototyyppiasteella.

Miten järjestetään yhteinen koulutus, varaosahuolto, muut huolto ja kokoonpano? Näistä asioista joudutaan vielä neuvottelemaan ja ehkä vääntämäkään kovastikin kättä, mutta Suomella luulisi olevan ainakin kokoonpanoon hyvät edellytykset.

Helikoptereiden yhteisosto on paitsi järkevä myös uria aukova pohjoismainen hanke. Siitä voi jatkaa sotilaallista yhteistyötä ja nostaa katse myös paljon puhuttuun EU:n kriisinhallintaan. Tehokkaiden valmiusosastojen luominen on nykyaikaa, eikä unohtaa pidä myöskään pelastustoimen tarpeita rauhan aikana.

Sotilaat puhuvat jo varmana asiana myös saatto- eli taisteluhelikoptereiden ostamisesta. Eduskunta pudotti nämä sotapelit pois kopterihankinnat hyväksyessään, mutta lobbaus varmaan jatkuu voimakkaana. Kun on sanottu a, pitää sanoa myös b, selitetään poliitikoille. Selityksessä voi olla järkeä, mutta perusteluiden on kyllä oltava raudankovia ja rahoituksen tiedossa.

Kainuun Sanomat arvioi WTO-neuvotteluja

Maailman kauppajärjestön kokouksesta on tulossa varsinainen kahnaus, kun 135 maata ja kymmenettuhannet mielenosoittajat yrittävät ajaa kukin omia etujaan.

Maailman kauppajärjestön WTO:n kokous alkoi eilen Seattlessa sekavassa tilanteessa. Yhdysvaltojen luoteiskolkassa sijaitsevaan kaupunkiin kokoontui kymmeniä tuhansia kansalaisjärjestöjen edustajia osoittamaan mieltään. Tähän asti he ovat hallinneet julkisuutta suvereenisti. Varsinaiset ministerineuvottelut alkavat vasta tänään.

Neuvottelijoilla ei ole vastassaan ainoastaan vihaiset kansalaisaktivistit vaan myös toisensa. WTO:n jäseninä on 135 maata, ja jokainen niistä pitää tiukasti kiinni omista eduistaan.

Jakolinja kulkee toisaalta lännen ja kehitysmaiden ja toisaalta Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välillä. Kolmannen maailman maat pelkäävät, että mahtava länsi jyrää ne valloittaakseen niiden markkinat. Monet köyhät maat keräävät korkeita tulleja tuontitavaroilta. Länsimaiden tähtäimessä on niistä luopuminen.

Neuvottelutavoitteetkin poikkeavat suuresti toisistaan. Euroopan unioni ajaa mahdollisimman laajaa asialistaa, sillä se haluaa pitää kiinni maataloustuistaan. Jos käsiteltävänä on muitakin asioita, niistä voidaan aina ryhtyä vääntämään kompromissia. Euroopan unionilla ei ole erityistä kiirettä minkään uusien sopimusten tekoon.

Yhdysvaltoja lehmänkaupat taas eivät kiinnosta. Sen mielestä suppeampikin neuvottelulista riittää ja asiat on ratkaistava yksi kerrallaan. Ja tuloksia on saatava heti. Yhdysvaltain nykyhallinto haluaa pikaisia näyttöjä, sillä niistä voi olla hyötyä varapresidentti Al Goren haaveille päästä Bill Clintonin paikalle seuraavissa vaaleissa.

Kehitysmaat taas vastustavat kaikkia uusia aloitteita, sillä niiden mielestä länsi ei ole täyttänyt vielä edes edellisen neuvottelukierroksen, eli vanhan Gatt-sopimuksen vaatimuksia. Ne syyttävät muun muassa Yhdysvaltoja rankaisutulleista, jotka se on säätänyt estääkseen tekstiilien halpatuonnin. USA:n mielestä kysymys on silkasta polkumyynnistä.

Mieltään osoittavien kansalaisjärjestöjen joukossa on kaikkea mahdollista eläinsuojelijoista banaanintuottajiin. Osa järjestöistä vaatii ympäristöasioiden ottamista kokouksen asialistalle. Kehitysmaat taas vastustavat sitä ankarasti. Kuluttajaliike on Seattlessa vastustamassa suuryritysten ylivaltaa. Sen mielestä länsimaat ovat kokouksessa vain ylikansallisten jättiläisten juoksupoikina.

Sekava tilanne kuvaa hyvin sitä, miten suurista asioista on kysymys. WTO:n seuraava neuvottelukierros alkaa ensi vuonna, ja sen aikana on määrä päättää monista asioista, jotka vaikuttavat jokaisen ihmisen arkielämään. Jos sopu joskus syntyy, niin silloin WTO:n piirissä on päätetty, millaista ja minkä hintaista ruokaa syömme, minkä maalaisiin vaatteisiin pukeudumme tai mitä ympäristöllemme tapahtuu.

Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi (kok.) on EU:n puheenjohtajamaan edustajana kovan paikan edessä. Kysymys on myös Suomen ruuantuotannosta ja kotimaisen elintarviketeollisuuden kohtalosta.

Koonnut: TK
1.12.1999

Muut lehdet -sivulle