Nelson Mandela - rohkeuden ja arvokkuuden perikuva
Etelä-Afrikan kesällä eläkkeelle jäänyt presidentti Nelson Mandela on monien mielestä päättyvän vuosisadan johtavia merkkihenkilöitä. Hän on myös YK:n pääsihteerin Kofi Annanin valinta
"vuosisadan henkilöksi".Annan perusteli päätöstään Mandelan "vertaansa vailla olevalla rohkeudella ja henkilökohtaisella arvokkuudella taistelussa yhtä vuosisatamme suurta vitsausta, rotuerottelua vastaan".
Nelson Rolihlahla Mandela syntyi Transkeissa vuonna 1918. Tembuheimon päällikön poikana hänelle avautui tie koulutukseen.
Oikeustieteen opiskelijana hän muutti Johannesburgiin, missä hän liittyi Afrikkalaisen kansalliskongressin ANC:n jäseneksi 1944. Järjestö kävi tuolloin rauhanomaista taistelua johtavaa Kansallispuoluetta ja sen harjoittamaa rotusortopolitiikkaa vastaan.
Mandelan suhtautuminen rauhanomaiseen vastarintaan muuttui vuonna 1960, kun poliisit surmasivat kymmenittäin mieltään osoittavia koululaisia Sharpevillessä. ANC kiellettiin ja Mandela pidätettiin, tällä kertaa syytettynä maanpetoksesta.
Syyte kuitenkin kaatui, ja nyt Mandela oli valmis hyväksymään aseellisen taistelun: ANC:n sotilaallinen siipi Kansakunnan keihäs perustettiin 1961, ja Mandelasta tuli järjestön johtaja.
Maailman kuuluisin vanki
Valkoisten hallitseman Etelä-Afrikan vankilat tulivat tutuiksi Mandelalle. Vuonna 1963 jo vankilassa istuvaa Mandelaa vastaan nostettiin syyte mm. väkivaltaisista yrityksistä kaataa hallitus. Tuomioksi tuli elinkautinen, ja Mandela lähetettiin jälleen pahamaineiselle Robben Islandin vankilasaarelle.
Kurjat vankilaolot ja vartijoiden raakuus eivät kuitenkaan lannistaneet Mandelaa. Hänen johdollaan vangit opiskelivat aina kun vähäinenkin tilaisuus siihen avautui, ja Mandela näytti vankitovereilleen - monet heistä ANC:n johtohahmoja - myös esimerkkiä mielivaltaisten vankilarutiinien vastustamisessa.
Saavuttuaan vankilasaarelle ensimmäistä kertaa hän kieltäytyi noudattamasta vartijan määräystä juosta satamasta vankilan portille.
- Jos yritätkin koskea minuun, vien sinut maan korkeimpaan tuomioistuimeen, ja kunhan olen saanut tilit kanssasi selviksi, olet köyhä kuin kirkonrotta, Mandela sanoi vartijalle, joka perääntyi tämän oudon tulokkaan edessä.
- Se joka yrittää viedä minulta minun arvokkuuteni - olipa kyseessä sitten henkilö tai laitos - tulee häviämään, Mandela kirjoitti kerran vankilasta salakuljetetussa viestissä kannattajilleen.
Vankilasta maan johtoon
Mandelan maine sekä kotimaassa että ulkomailla kasvoi entisestään hänen vankilavuosinaan. Myös Etelä-Afrikan valkoinen hallitus alkoi pitää häntä mustan väestönosan kiistattomana johtajana.
1980-luvulla presidentti Pieter Botha tarjoutui jopa vapauttamaan Pollsmoorin vankilaan siirretyn Mandelan, jos tämä sanoutuisi irti väkivallasta keinona taistella rotusortojärjestelmää vastaan.
Kansainvälisen painostuksen seurauksena Mandela vihdoin vapautettiin helmikuussa 1990, ja koko maailma pääsi seuraamaan historiallista tapahtumaa suorassa tv-lähetyksessä.
Seuraava vuonna Mandela valittiin ANC:n puheenjohtajaksi, kun jälleen laillistettu järjestö piti ensimmäisen kongressinsa Etelä-Afrikan rajojen sisällä.
Loppuvuodesta 1991 Mandela aloitti neuvottelut maan tulevaisuudesta hallituksen ja muiden poliittisten puolueiden kanssa. Neuvonpito jatkui vuoteen 1993, jolloin ANC ja hallitseva Kansallispuolue pääsivät sopimukseen väliaikaisen yhteishallituksen muodostamisesta.
Mandela ja Kansallispuoluetta edustanut presidentti Frederik de Klerk palkittiin samana vuonna Nobelin rauhanpalkinnolla tien raivaamisesta demokratialle Etelä-Afrikassa.
Vuonna 1994 maassa pidettiin käänteentekevät vapaat vaalit, joissa ANC sai suurvoiton ja Mandela valittiin maan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi.
Vallan vaihto sujui ennakkoepäilyistä ja peloista huolimatta rauhanomaisesti. Mandelan asema ei kuitenkaan ollut helppo.
Rotusortovallan perintönä mustan enemmistön asema oli surkea; suurtyöttömyys, kurjat asunto-olot, kehno koulutus ja terveydenhuolto sekä köyhyys eivät olleet nopeasti ratkaistavissa. Myös rikollisuus kasvoi kulovalkean tavoin ilmentäen kansan turhautuneisuutta.
Yhteiskuntarauhan takeena oli kuitenkin sovintoa ja yhteistyötä aina korostanut Mandela. Kun hän tämän vuoden kesällä siirtyi eläkkeelle ja jätti paikkansa ANC:n johtajalle Thabo Mbekille, monet suhtautuivat jälleen kerran pelonsekaisin tuntein maan tulevaisuuteen.
Nelson Mandela on kolmatta kertaa naimisissa. Nykyinen aviopuoliso on Graca Machel, Mosambikin edesmenneen presidentin Samora Machelin leski.
STT-MH
31.12.1999
