Koulu kasvattaa 2000-luvulle
Uuden vuosituhannen kynnyksellä koululta vaaditaan yhä enemmän. Oppia pitäisi antaa niin kielissä, geeniteknologiassa kuin metsäntuntemuksessakin, mutta listalta löytyy
myös muuta: asenteita, arvoja, ajattelun taitoja.Luokassa ja välitunnilla kasvaa Kansalainen 2000.
STT:n haastattelemien vaikuttajien toiveissa
uutta vuosituhatta lähtevät tekemään
omatoimiset, vastuulliset ja suvaitsevaiset
suomalaiset. Oppimisesta olisi opittava
iloitsemaan ja muutos olisi nähtävä mieluummin
mahdollisuutena kuin uhkana.
Opetusministeri Maija Rask (sd.) toivoo
2000-luvun suomalaisten elävän ennen kaikkea
sovussa niin itsensä kuin ympäristönsäkin kanssa.
- Kaatopaikkakulttuuri on taakse jäänyttä
elämään, hän muistuttaa.
Filosofin mielestä uuden ihanneaikuisen voisi
määritellä vaikkapa toisista välittäväksi
narsistiksi.
- Joukosta saa ja pitääkin erottua,
toteaa koulutusfilosofiaan paneutunut Pekka
Himanen.
Samaan hengenvetoon hän painottaa,
että "oman erinomaisuuden" lisäksi on
tunnustettava myös toisten arvo. Hyvät
lähtökohdat velvoittavat kantamaan vastuuta
myös heikommistaan.
Oppimisen kiireessä tietotaitajia uhkaa
uusavuttomuus, joten sekä Rask että johtaja Kari
Purhonen TT:stä passittaisivat koululaiset myös
kokkikurssille. 2000-luvun kodissa saisi heidän
mielestään syödä muutakin kuin mikroruokaa ja
valmispizzoja.
Yksilönä yhteisössä
Viime aikojen koulukeskustelussa yksilöllisyyden
korostaminen on usein nähty yhteisvastuun
tuhona ja kilpailun on pelätty romuttavan
tasoarvon unelmat. Sekä Rask, Purhonen että
Himanen uskovat kuitenkin yksilön ja yhteisön
mahtuvan yhteen luokkahuoneeseen.
Opettajien tehtävä tosin on kova, kun luokassa
istuu 30 yksilöä, huomauttaa opetusministeri.
Hänen mukaansa opettajankoulutuksessa
joudutaankin tulevaisuudessa panostamaan
aiempaa enemmän ryhmän käsittelyyn. Opetusta
ei myöskään loputtomiin voida kehittää yhä
yksilöllisempään suuntaan.
Viime kädessä yksilöä ja ryhmää on kuitenkin
turha asettaa vastakkain.
- Olemme kaikki yksilöitä, mutta meidän on
osattava toimia yhteisössä, summaa Purhonen.
Itsekkyydellä ja huonolla käytöksellä
EU-suomalainen ei pitkälle pärjää. Hyvän
luonnontieteellisen ja humanistisen
yleissivistyksen ohella työ kysyy yhä enemmän
myös yhteistyötaitoja ja keskustelukykyä, hän
muistuttaa.
Teollisuusjohtaja korostaa kuitenkin ennen muuta
yksilön vastuuta itsestään ja tavoitteistaan.
- Aikaisemmin pistit lapsesi siihen peruskouluun,
jonka kunta määräsi. Sitten
ammatinvalinnanohjaaja tiesi, mihin
jatko-opintoihin hän oli kelvollinen.
- Kun
valmistuttiin tai saatiin tutkinto, työnvälittäjä
osoitti työpaikan ja ay-liike sopi palkan.
Opetettiin siihen, että aina toinen päättää
puolestasi, kärjistää Purhonen.
Suvaitsevaiseen kouluun
Omat valinnat ovat tärkeitä myös filosofin
näkökulmasta. Himanen muistuttaa, ettei koulu
voi enää siirtää valmiita tietoja. Oppilaat pitää
harjaannuttaa jäsentämään kokonaisuuksia,
luomaan omaa, valitsemaan.
Tämä vaatii uudistumista koko instituutiolta, sillä
nykykoulu ei itse ole järin suvaitsevainen.
Esimerkiksi perinteisestä sukupuolijaosta
poikkeavan voi olla vaikea löytää sieltä
paikkaansa. Tulevaisuus on kuitenkin
monikulttuurinen ja moniuskoinen, moneen
uskova, sanoo Himanen.
Hän pelkää, että työelämässä korostuva
kilpailuajattelu voi vielä uhkaa koulua.
- Koulu on jo viety pitkälle tulosajattelussa, ja
tutkinnot on "tuotteistettu", hän moittii.
- Sitä kehitystä ei pidä tämän pidemmälle viedä.
Himasen mielestä työelämään tarpeet eivät saa
liikaa sanella koulun suuntaa, sillä kaikista
elämänsä tunneista ihminen tekee työtä alle
kymmeneksen. Opilla ja sivistyksellä on muutakin
arvoa kuin urahyöty: ne synnyttävät tunteita ja
intohimoja.
Himanen unohtaisi jo kärsimyksen
kulttuurin, jossa oppiminen oli arvokasta vain, jos
se oli ikävää.
- Jos opiskelusta nautti, jotain oli vialla, hän
letkauttaa.
Elämän kokonaisvaltaisuutta ei kiistä edes
teollisuusmies. Ihmisen elämään mahtuu sekä
työtä, lepoa että vapaa-aikaa, ja koulun on
valmistettava niihin kaikkiin, Purhonen toteaa.
STT-MH
31.12.1999
Kotimaa -sivulle
|