Eripura kasvaa Indonesiassa - maan hajoamista pelätään
Indonesia on huolestuttavassa tilanteessa. Kristityt ja muslimit ottavat yhteen tuon tästä, usea maakunta vaatii kovaan ääneen itsenäisyyttä tai autonomiaa ja jatkuvat talousvaikeudet lisäävät ihmisten kurjuutta.Yhä useampi tarkkailija varoittaa, että etnisesti hajanainen maa saattaa olla pirstoutumassa pieniin, toisiinsa vihamielisesti suhtautuviin osiin.
Presidentti Abdurrahman Wahid on tietoinen vaarasta. Wahid on ilmoittanut, että maan koossapitäminen on hänen tärkein tehtävänsä, mutta toistaiseksi hänen ongelmanratkaisuyrityksensä ovat olleet tehottomia.
Kristittyjen ja muslimien toistuvat yhteenotot Itä-Indonesiaan kuuluvassa Molukkien maakunnassa ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka rajallinen presidentin vaikutusvalta on joissain osissa maata.
Wahid pani kaksi viikkoa sitten koko arvovaltansa peliin ja matkusti Molukeille sovittelemaan kiistassa. Sen jälkeen väkivaltaisuudet ovat vain kiihtyneet, ja tämän vuoden aikana Molukeilla on saanut surmansa jo lähes 800 ihmistä.
Yhteenottojen syyt ovat käsittämättömät. Kristityt ja muslimit ovat eläneet sovussa Molukeilla vuosisatoja, mutta viime vuosina heidän keskinäiset välinsä ovat jostain syystä tulehtuneet.
Nyt Indonesiassa pelätään, että vihanpito leviää muihinkin maakuntiin, joissa asuu kristittyjä ja muslimeja. Indonesian väestöstä 90 prosenttia on muslimeja ja vain 5 prosenttia kristittyjä.
Kuvottavaa julmuutta
Kaikista tulenaroin tilanne on kuitenkin Sumatran saaren pohjoisosassa sijaitsevassa Acehissa. Siellä väestön selvä enemmistö vaatii kansanäänestystä maakunnan tulevasta asemasta, ja vain harva epäilee, etteikö suurin osa äänestäisi itsenäisyyden puolesta.
Acehilaiset katsovat voivansa olla tyytymättömiä monesta syystä. Eniten heitä närästävät Indonesian asevoimien julmat yritykset kukistaa alueen itsenäisyysliike Vapaa Aceh. Sotilaat ovat surmanneet tuhansia acehilaisia 20 viime vuoden aikana.
Wahid ja hänen hallituksensa ovat kuitenkin torjuneet päättäväisesti ajatukset kansanäänestyksestä. Hallitus ei halua myöntyä acehilaisten vaatimukseen, koska se pelkää, että sen jälkeen separatismi leviäisi kulovalkean tavoin koko maahan.
Aseellinen vastarintaliike on viime aikoina kasvattanut suosiotaan myös Indonesian itäisimmässä maakunnassa, Länsi-Irianissa, joka sijaitsee Uuden Guinean saarella. Lisäksi sumatralainen Riaun maakunta ja Borneon Indonesialle kuuluva osa, Itä-Kalimantan, vaativat pitkälle menevää autonomiaa.
Nykyiseen järjestelmään ollaan tyytymättömiä myös muualla Indonesiassa. Yhä useampien mielestä pääsaari Jaava hallitsee liikaa koko Indonesiaa, ja monissa maakunnissa puhutaan jo avoimesti jaavalaisten siirtomaaherruudesta.
Köyhät kärsivät
Tyytymättömyys juontaa juurensa siitä, että keskushallitus on jo pitkään hyödyntänyt maakuntien luonnonrikkauksia antamatta juuri mitään takaisin.
Maakuntien päättäjät ovat saaneet käyttöönsä korkeintaan 10 prosenttia paikallisten luonnonvarojen hyödyntämisestä saatavista tuloista. Loput rahat ovat menneet pääkaupunkiin Jakartaan.
Esimerkiksi Acehissa on vuosikausia vaadittu, että maakunta saa pitää 75 prosenttia huomattavista luonnonvaroistaan saatavista tuloista. Samaa vaaditaan nyt Riaussa, Itä-Kalimantanissa ja Länsi-Irianissa.
Presidentti Wahid on vaikean ongelman edessä. Rauhan säilyttämiseksi hänen pitäisi antaa näiden maakuntien pitää suurempi osa luonnonvaroista saaduista tuloista, mutta samaan aikaan hänellä ei oikein ole varaa siihen.
Acehissa, Riaussa, Itä-Kalimantanissa ja Länsi-Irianissa on paljon öljyä, maakaasua ja mineraaleja. Niistä saadut tulot ovat pitkään olleet merkittävä osa Indonesian budjettia. Kaksi vuotta sitten sattuneen talousromahduksen jälkeen tuloilla on ollut entistä suurempi kansantaloudellinen merkitys.
Jos hallitus siis myöntyy maakuntien tahtoon, se menettää erään keskeisen tulonlähteen. Siitä huolimatta Wahid harkitsee antavansa puolet luonnonrikkauksista saatavista tuloista maakuntahallitusten käyttöön.
Tällainen päätös taas olisi huono Indonesian köyhien osien kannalta. Hallituksen mahdollisuudet tukea taloudellisesti niitä maakuntia, joilta puuttuu luonnonvaroja, heikkenisivät huomattavasti. Kärsimään joutuisivat miljoonat ihmiset, joiden elintaso on jo romahtanut muutenkin talouskaaoksen seurauksena.
STT-MH
31.12.1999
