Lapsi kaivettiin esiin tilastojen kätköistä
Köyhyysrajan alapuolella elää lapsista viisi prosenttia
Lapset ovat yleensä jääneet tilastoissa sivurooliin. Heidät on joko haudattu liian suuriin ikäluokituksiin tai siivottu kokonaan pois tutkimustuloksia "vääristämästä".
Tilastokeskuksen tuoreessa Suomalainen lapsi -tutkimuksessa asetelma on käännetty päälaelleen. Nyt tilastojen ja rekisterien kätköistä on kaivettu esiin juuri tämä pieni sivullinen.
- Lapsi on yksilö. Kun tilastoja tehdään, tämä asia monesti unohtuu, ja lapsia katsotaan ikään kuin yläviistosta. Näin kertoo Hannele Sauli, joka yhdessä Leena Kartovaaran kanssa kantoi päävastuun tutkimuksesta.
Selvitys on tehty nimenomaan lapsen näkökulmasta. Siinä suomalaisen lapsen elämää seurataan vuosi vuodelta syntymästä aina 18:nteen ikävuoteen saakka lähes kaikilla elämän aloilla.
Koti on lapsen elämän ehdoton keskipiste. Suuri osa pienistä lapsista hoidetaan kotona. Vauvoista lähes kaikki ovat kotihoidossa ja 3-4-vuotiaistakin vielä puolet.
Ehkä hieman yllättäen työllisyystilanteen paraneminen on johtanut siihen, että lapsia voidaan hoitaa enemmän kotona. Syynä on se, että äidit voivat pitää hoitovapaata, kun työpaikan menetys ei ole alituisena uhkana. Erityisesti tämä näkyy kaksivuotiaiden kohdalla.
Pienet lapset asuvat ahtaasti
Pienet lapset asuvat varsin ahtaasti. Ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä joka viides lapsi on ehtinyt vaihtaa kotia.
- Näyttää siltä, että suurin osa perheistä asuu koko ajan vähän liian pienissä asunnoissa, kertoo Sauli.
Kun lapsi on vielä pieni, asuntona on monesti kerrostalo. Kaiken kaikkiaan 75 prosenttia lapsista asuu kuitenkin omakoti- tai rivitalossa.
Taloudellisesti perheet ovat ahtaimmilla silloin, kun lapsi on alle kouluikäinen. Perheen talous yleensä kohenee, kun lapset kasvavat. Köyhyysrajan alapuolella elää lapsista kuitenkin lähes viisi prosenttia.
Juuri tutkimuksen julkistamista edeltävällä viikolla tulivat tiedot vuoden 1998 tulonjaosta. Niiden mukaan lasten köyhyysaste oli noussut edellisestä vuodesta.
- Syynä saattaa olla se, että vuonna -96 leikattiin lasten kodinhoidon tukea, epäilee Sauli.
Paitsi iloa lapset tuovat mukanaan myös kuluja. Keskimäärin alaikäisen lapsen henkilökohtaisiin kuluihin menee noin 10 000 markkaa vuodessa. Pienimmillään kulutus on peruskouluiässä.
Tämän lisäksi lapsen tiliin on laskettava myös osa perheen yhteisistä kulutusmenoista, joita ovat asumiskustannukset, ruoka, huonekalut, astiat ym. Lapsi tulee sitä halvemmaksi, mitä enemmän hänellä on sisaruksia.
"Suurtuotannon edut" johtuvat siitä, että lapset voivat käyttää esimerkiksi samoja kulutustavaroita ja vaatteita.
Tunnin ajomatka mummolaan
Eräs huolestuttava havainto on, että lähes 13 prosenttia 15-vuotiaista pojista oli ollut epäiltynä rikoksesta. Valtaosa epäillyistä rikoksista oli omaisuusrikoksia.
Tutkimuksen myönteisintä antia ovat sen sijaan lasten suhteet isovanhempiin.
- Väestötietokanta on sellainen, että pystyimme linkittämään lapset isovanhempiin. Tämähän vei meidät sitten kokonaan mukanaan, ja mummeja ja ukkeja onkin riepoteltu tässä tutkimuksessa joka suuntaan, kertoo Kartovaara.
Puolella alle vuoden ikäisistä lapsista ovat elossa vielä kaikki isovanhemmat, 17-vuotiaista enää joka kymmenennellä. Alle kouluikäisistä lapsista kolmella neljästä on elossa vähintään kolme isovanhempaa.
Isovanhemmat ovat suuri apu varsinkin pienten lasten perheiden arkeen. Tutkimus paljastaa myös, että matka kotoa mummolaan on keskimäärin hieman päälle 70 kilometriä.
STT-IKK
7.7 2000
