Vs. päätoimittaja Ville Tenhunen

7.7.2000

Humpuukia terveyden kustannuksella

Kautta aikojen ihminen on huiputtanut toista erilaisilla todelta kuulostavilla uskomuksilla. Toisinaan uskomukset ovat niin mukaansatempaavia, että myös niiden kertoja itse uskoo niihin.

Kautta aikojen ihminen on myös humpuukilla pyrkinyt rikastumaan tai ainakin hyötymään taloudellisesti. Joillekin riittää pelkän julkisuuden saaminen esimerkiksi nk. paranormaaleilla ilmiöillä.

Kaikki humpuuki ei ole pahasta, mikäli siihen suhtautuu kuten viihteeseen. Harva pitää esimerkiksi iltapäivälehtien horoskooppeja muuna kuin hetkellisenä viihteenä. Hyväuskoisilta rahat puhelinpalvelulla tai muuten kääntävät ennustajat ovat sitten jo eri asia. He ovat lähinnä huijareita.

Hyvän tavan ja järjellisyyden rajat humpuukin kanssa ylitetään silloin, kun kyseessä on esimerkiksi toisen ihmisen terveys tai jollain tavoin hädänalainen tila.

Toistuvasti Suomessakin esiintyy uskomuslääketieteen edustajia, jotka tarjoavat perinteisen lääketieteen keinojen tilalle jopa hengenvaarallisia hoitoja tai tuotteita.

Terveys on ihmisten mielestä eräs elämän tärkeimmistä asioista. Se on myös erilaisissa asennemittauksissa osoittautunut asiaksi, josta ihmiset ovat paljon huolissaan. Myös tulevaisuuden uhkakuvat yksilötasolla liittyvät terveyteen tai sen menettämiseen. Siksi ihmiset suhtautuvat lähes kaikkeen terveyteen liittyvään informaatioon vakavasti, oli tieto totta tai tarua.

Tämä vakavuus antaa myös mahdollisuuden erilaisille temppuilijoille, jotka tarjoavat apuaan lähes mihin vaivaan tahansa. Tällaisia ihmelääkkeitä, jotka auttavat samalla kertaa niin sydänvaivoihin kuin syöpäänkin, ei ole mitenkään luotettavasti testattu teholtaan tai haittavaikutuksiltaan. Vaikka mainoksissa niin annetaankin yleensä ymmärtää.

Mikäli tällaiset hoidot ja rohdot johtavat asianmukaisen hoidon hylkäämiseen, saattaa syntyä hyvinkin ikäviä tilanteita. Myös tällaisesta on suomalaisessa yhteiskunnassa esimerkkejä.

Vaarattomampia, mutta samalla tavalla ihmisten hyväuskoisuutta hyväksikäyttäviä, liiketoiminnan muotoja liittyy esimerkiksi laihduttamiseen liittyviin tuotteisiin. Markkinoilla on erilaisia rasvaa poistavia aineita ja ihoon kiinnitettäviä elektrodeja, joiden uskotellaan mainoksissa antavan myönteisiä laihdutustuloksia.

Tämän uskon todistajina nähdään usein ulkomaista "tohtoreita" ja onnellisen näköisiä käyttäjiä sekä tieteelliseksi naamioituja julkaisuja, joita todellisuudessa ei mistään löydy.

Nämä ihmelääkkeet tulevat markkinoille yleensä elintarvikelain alaisina valmisteina. Tällöin niistä ei tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta viranomaisille eikä niihin sovelleta lupamenettelyä. Lääkelainsäädännön alaisille lääkkeille ja rohdosvalmisteille lupa tarvitaan. Luvan saanti on kallista ja edellyttää tarkkoja tutkimuksia niin tehosta kuin haittavaikutuksistakin.

Kansalliset elintarvikeviranomaiset voivat EU:ssakin kieltää vaaralliseksi epäiltyjen rohdosten myynnin. Lisäksi tuotteiden markkinoinnissa esiityvien väitteiden pitäisi olla todenperäisiä, eikä kuluttajaa harhaanjohtavia.

Ihmisten terveyteen liittyvän humpuukin kauppa ja valvonta kuuluu siis ainakin lääke-, elintarvike- sekä kuluttajaviranomaisille.

Vaikka Suomessa valvonta on asiallista ja suhteellisen tiukkaa, voi markkinoilla esiintyvien esimerkkien perusteella todeta, että linjan kiristämiseen on tarvetta. Mikäli lainsäädäntö ei siihen anna mahdollisuutta, olisi lakien muuttamista harkittava.

Samalla voidaan kysyä, toimiiko eri viranomaisten välinen yhteistyö selvän humpuukin kitkemiseksi riittävän hyvin? Millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö antaa? Esimerkiksi Ruotsissa valvonta toimii vähintään yhtä hyvin kuin Suomessa ellei paremmin.

Suomi on korkean sivistystason valtio. Sivistys, asennekasvatus ja tiedotus ovatkin parhaita tapoja erilaisen humpuukin torjuntaan. Jos ei ole kysyntää, ei ole markkinoitakaan.

Ihmisten hyväuskoisuudelle edes koulutuksella aina ei voida mitään. Kuluttajalla ei välttämättä ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa humpuukituotteiden markkinoinnissa esitettyjä väitteitä.

Siksi tarvitaan myös riittävän tiukkaa viranomaisvalvontaa ja sen on toimittava riittävän tehokkaasti.

VILLE TENHUNEN

Halosen hyvä alku

Jos Iltalehden Taloustutkimuksella teettämään mielipidekyselyyn on luottaminen, tasavallan presidentti Tarja Halonen on aloittanut kautensa kansalaisten toiveita vastaavasti.

Vaikka Halosen kautta ei ole ehtinyt kulua kovin pitkälle, voidaan sanoa, että ainakin alkukausi on ollut kansalaisten mielestä onnistunut.

Muista samaan aikaan mitatuista henkilöistä suosituin on valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.).

Huomattavan korkeita "en luota" arvosanoja saavat tasaisesti sekä pääministeri Paavo Lipponen (sd.) että entinen oppositiojohtaja, nykyinen Harvardinkävijä Esko Aho (kesk.).

Tästä päätellen presidentinvaali ei näyttäisikään kerryttänneen Aholle ja keskustalle "luottamuspääomaa", jota keskusta on jo kuluttamassa.

Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, mistä Halosen korkea arvosana johtuu. Ainakaan toistaiseksi Halonen ei ole yksinkertaisesti ehtinyt tekemään mitään, minkä olisi aidosti voinut arvioida vaikuttavan hänen kannatukseensa.

Ehkäpä tässä mitataankin enemmän presidentinvaalien jälkilöylyjä, kuin presidentin todellista toimintaa tehtävässään.

TIMO KERVINEN