Muuttohistoria, koulutus ja työttömyys lisäävät alttiutta muuttaa
Suomen sisäinen muuttoliike kasvoi 1990-luvulla huomattavasti ja muuttoaalto näyttää jatkuvan myös alkaneella 2000-luvulla.Mitkä tekijät vaikuttavat muuttoalttiuteen? Mitkä alueen ominaisuudet "työntävät" ihmisiä pois joltakin alueelta ja mitkä taas "vetävät" toiselle alueelle? Entä mitkä yksilöiden ominaisuudet vaikuttavat muuttokohteen valintaan ja miten? Näitä kysymyksiä tarkastelee Iida Häkkisen tutkimus Muuttopäätös ja aluevalinta Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä.
Tutkimuksen tulosten mukaan parhaiten muuttopäätöstä selittää yksilön muuttohistoria. Aiemmin muuttaneiden todennäköisyys muuttaa on yli kaksi kertaa suurempi kuin paikallaan pysyneiden.
Myös koulutus nostaa muuttoalttiutta - ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt ovat todennäköisimpiä muuttajia.
Henkilökohtainen työttömyys kasvattaa todennäköisyyttä muuttaa, mutta työttömyyden kestolla sinänsä ei näytä tätä vaikutusta olevan. Muuttamista lisää myös asuinpaikan työssäkäyntialueen korkea työttömyysaste.
Muuttaminen korkean työttömyysasteen alueelta parempien työllisyysnäkymien alueelle voi olla hyvinkin houkuttelevaa riippumatta omasta sen hetkisestä työmarkkinatilanteesta. Koko maan työttömyysasteen nousu puolestaan vähentää muuttoalttiutta.
Puolison työssäkäynti pienentää yksilön muuttamistodennäköisyyttä. Suomessa naimisissa olevien naisten työssäkäynti on yleisempää kuin monissa Keski-Euroopan maissa, ja puolison työllä ja työmahdollisuuksilla on suuri vaikutus muuttopäätökseen ja myös muuttokohteen valintaan.
Omistusasuminen vähentää muuttotodennäköisyyttä ja asunnonomistajien muuttoalttius on noin prosenttiyksikön pienempi kuin vuokralla asuvien muuttoalttius.
Asunnon tai asunto-osakkeiden omistaminen lisää muuttokustannuksia ja lisäksi asunnon ostaminen on merkki siitä, että henkilö syystä tai toisesta suosii aluetta ja haluaa sitoutua siihen pidemmäksi aikaa.
Lähialueille muutetaan eniten
Tutkimuksen aluevalintamalleissa tarkastellaan, minkä kuudesta suuralueesta (Uusimaa, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Lappi) henkilö valitsee kohdealueekseen.
Muuttajan kohdealueen valintaa selitetään kohdealueiden ominaispiirteillä ja yksilön henkilökohtaisilla ominaisuuksilla.
Suurin osa muutoista suuntautuu lähialueille. Merkittävin alueen valintaan vaikuttava tekijä on sen etäisyys nykyisestä asuinpaikasta.
Korkea työttömyysaste pienentää alueelle muuttoa ja korkeat alueelliset keskitulot puolestaan kasvattavat todennäköisyyttä muuttaa alueelle.
Asuntojen hinnoilla ei kaikkina vuosina ollut tulomuuttoa hillitsevää vaikutusta. Mahdollisesti asuntojen hinnat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla eivät tutkimusaikana eli vuosina 1989-1997 olleet vielä nousseet niin, että niillä olisi ollut vaikutusta muuttamiseen.
Uusimaa saa kaikkein todennäköisimmin nuorta ja korkeasti koulutettua väestöä tulomuuttajina. Itä-Suomeen ja Lappiin muuttajat ovat hieman vanhempia ja heikommin koulutettuja kuin muualle muuttavat.
Tutkimuksessa hyödynnetään vuodet 1989-1997 kattavaa yksilötason paneeliaineistoa, jossa on 350 000 työikäisen henkilön seurantatiedot.
IA
23.6.2000
