Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

23.6.2000

Puujalkapuolue

Keskusta valitsi odotetusti Esko Ahon jatkamaan puheenjohtajanaan. Harvardin matkan ajaksi Ahon tehtäviä hoitamaan valittiin hieman yllättäen Anneli Jäätteenmäki, eikä puoluejohdon ennakkosuosikkia Maria Kaisa Aulaa.

Jäätteenmäen valitsemisella kenttä pääsi edes vähän näpäyttämään istuvaa puoluejohtoa, jonka suosikki Aula oli.

Vaikka Ahon Harvardin matka kestää noin vuoden, on hyvät perusteet epäillä, ettei Jäätteenmäki tänäkään aikana kykene nousemaan samaan sarjaan muiden suurten puoluejohtajien Paavo Lipposen (sd.) ja Sauli Niinistön (kok.) kanssa.

Melko todennäköistä on, että Ahon poissaolon ajan puolueen politiikkaa johdetaan eduskuntaryhmän kansliasta, jolloin tosiasiallinen varakyläpäällikkö onkin itse asiassa ehtymätön energiapommi Mauri Pekkarinen.

Jäätteenmäen varajohtajuus sisältää myös Esko Ahon jatkoon liittyvän riskin. Jos Jäätteenmäki onnistuisi viemään keskustan voittoon ensi syksyn kunnallisvaaleissa, ei tämä voisi olla vaikuttamatta myöskään siihen, mikä Ahon kohtalo puolueessaan on oleva.

Onhan Aho viime aikoina hävinnyt vaaleja, eikä kyennyt pääsemään presidentiksi eikä viemään keskustaa hallitukseen. Joissakin mielissä voi kehkeytyä ajatus, että niin kauan kun Aho on keskustan puheenjohtajana, puolueella ei ole pääsyä hallitukseen.

Teoreettisesti ajatellen tällaiset varapäällikköratkaisut eivät näytä toimivalta. Siksi keskusta onkin puujalkapuolue aina siihen saakka, kunnes Esko Aho palaa johtamaan puoluettaan.

Lyöjätilastossa pesäpalloilija voi sijoittua vaikka hänelle olisi puujalka, mutta etenijätilastoon ei ole asiaa.

TIMO KERVINEN

Vasemmistoliiton sopeutumisvaikeudet

Kevään myötä on käynyt yhä ilmeisemmäksi miten suuria sopeutumisvaikeuksia vasemmistoliitolla on nykyiseen hallitusyhteistyöhön. Puolueen rivit tahtovat repeillä pahasti olkootpa sitten kysymys Soneran yksityistämisvaltuuksista, kansanedustajien palkankorotuksista tai veronalennuksista.

Puolueen eduskuntaryhmästä näyttää aina löytyvän huomattava määrä änkyröitä, joille ei kelpaa mikään, mitä hallitus esittää riippumatta siitä, mihin puolueen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes tai ryhmäjohtaja Outi Ojala ovat hallituksessa sitoutuneet.

Hädässään Siimes meni sättimään sosialidemokraatteja kutsuen puoluetta hallituksen heikoimmaksi lenkiksi. Vanha konsti: kun itsellä menee huonosti, täytyy etsiä ulkoinen vihollinen.

Merkille pantavaa onkin, että esimerkiksi vihreiden solidaarisuus yhdessä hallituksessa tehtyjä ratkaisuja kohtaan näyttää ainakin tällä hetkellä olevan vasemmistoliiton solidaarisuutta suurempi.

Toinen huomionarvoinen seikka on, ettei vasemmistoliiton sisäinen kapinointi näytä olevan peräisin vasemmistoliiton ay-siivestä, vaan liikkeellä ovat pikemminkin Esko-Juhani Tennilän kaltaiset sooloilijat.

Toivoa sopii, että vasemmistoliitto saa eduskunnan kesätauon aikana rivinsä kuntoon ja puolue kykenee syksyn mittaan osoittamaan hallituskelpoisuutensa. Seuraavan kerran tätä hallituskelpoisuutta kysytään budjettiriihessä.

TIMO KERVINEN