Kenkätehtaan saleissa jaetaan nyt ruokaa ja rakkautta
Dikoni on viipurilaislasten turvapaikka
Suomalaisten Viipurissa ylläpitämä katulasten päiväkeskus Dikoni täytti kesäkuun alussa kolme vuotta. Alkuvaiheiden kompastelujen jälkeen on päästy täyteen vauhtiin. Keskuksella on uusi johtaja, ja paikka on tuttu sekä viipurilaisille että suomalaisille.Dikoni toimii Viipurissa Linnankadulla talossa, jossa aiemmin oli kenkätehdas. Rakennuksen yläkerrokseen on remontoitu valoisat tilat, joissa lapset voivat lukea, leikkiä, harrastaa ja tavata toisiaan.
Noin 80 000 asukkaan Viipurissa arvellaan olevan 400-500 katulasta. Heistä Dikonin säännöllisiä asiakkaita on noin sata. Keskuksessa lapset saavat ruokaa ja aikuisen huolenpitoa. He voivat peseytyä ja pukea päälleen puhtaat vaatteet.
Puuroa ja koulunkäyntiä
Lasten päivä alkaa aamupuurolla kello kymmenen, ja sen jälkeen heidät patistetaan opintojen pariin joko Dikonin omaan kouluun tai muihin kouluihin. Lounasta tarjoillaan alkuiltapäivästä, ja myöhemmin on vielä vuorossa iltapala.
Viikonloppuisin lasten kanssa myös retkeillään sekä käydään uimassa ja tivolissa. Keskuksessa on kymmenkunta työntekijää, joista puolet on suomalaisia.
Lapset eivät voi yöpyä Dikonissa, mutta tähänkin asiaan on tulossa muutos. Kirjailija Laila Hietamiehen Koivukoto -kirjan tuotto, noin puoli miljoonaa markkaa, käytetään Dikonin yhteyteen remontoitaviin yöpymistiloihin.
Katulasten nykyisiä yöpymispaikkoja ovat porttikongit, rappukäytävät, puistot ja viemärit. Sängystä ja lakanoista pääsevät nauttimaan vain kaikkein epäonnisimmat; he päätyvät pedofiilien vuoteisiin tai sairaalaan.
Maaseutua ja työpajoja
Dikonin tuoreella johtajalla Anton Kazakilla on suuria suunnitelmia keskuksen tulevaisuudesta.
- Näkisin mielelläni, että Dikonin lapsilla olisi kesä- ja talviasuttava maaseutupaikka. Kaupunkilasten olisi hyvä oppia myös maaseudun tavoille, vaikka viljelemään pienimuotoisesti maata. Dikonin piharakennukseenkin voisi kunnostaa metalli- ja puutyöpajoja lapsille, hän luettelee.
Lapset oppivat pian Dikonin tavoille. He tietävät, että talossa toimitaan tiettyjen kristillisten arvojen mukaisesti. Humalaisia ja huumeisia lapsia ei katsota hyvällä. Lasten kasvatukseen kuuluvat myös ruokarukoukset ja sunnuntain vapaaehtoiset jumalanpalvelukset.
Viinaa, työttömyyttä, itsemurhia
Dikonissa käyvät lapset ovat 7-17-vuotiaita. Usein lapset tulevat kavereidensa kanssa tai sisarustensa mukana.
Nytkin päiväkeskuksen vakioasiakkaina on kolme sisarusta, joista nuorin on 7-vuotias ja vanhin 12. Lasten äidistä ei ole tietoa, ja pahasti alkoholisoitunut isä pahoinpitelee lapsiaan ja ajaa heidät kadulle. Isän mielestä 12-vuotiaan pitää pystyä huolehtimaan nuoremmistaan.
Lasten perhetaustat ovat lähes poikkeuksetta rikkinäisiä. Useimmat yrittävät elää huumeisiin tai viinaan retkahtaneen yksinhuoltajavanhemman kanssa. Lapset sinnittelevät yleensä varsin kauan kotonaan ja antavat vanhemmilleen anteeksi näiden nurjan käytöksen.
Kasakat valvovat ympäri vuorokauden
Dikonin turvallisuuden takaamiseksi on paikalla ympäri vuorokauden kasakkavartija. Päiväkeskuksen aiempi johtaja jouduttiin erottamaan, minkä jälkeen tilanne oli pitkään uhkaava ja ahdistava.
Erotettu johtaja mm. tyhjensi viime syksynä keskellä päivää Dikonin tietokoneista ja muista
laitteista.
- Ilman kasakoita voi olla, että Dikoni näyttäisi varsin toiselta.
- Vartijat ovat joutuneet muutaman kerran tositoimiin sekä päivällä että yöllä, ja miliisi tuntee hyvin osoitteemme. Eivätkä kaikki uhkaajat ole venäläisiä. Kyllä me olemme joutuneet myös humaltuneiden suomalaisten takia kutsumaan tänne lisäapua, kertoo projektivastaava Arja Käyhty Lahden Diakoniasäätiöstä.
Nyt Dikonissa on kasvamassa oma vahtikoira Dinja, katulapsi sekin.
Topakat tytöt asialla
Dikoni sai alkunsa Lahden Diakoniasäätiön juurien tutkimuksesta. Säätiön edeltäjä Viipurin diakonissalaitos aloitti toimintansa Viipurissa vuonna 1869. Talvisota pakotti laitoksen evakkoon Lahteen.
Kesällä 1991 diakoniasäätiön johtaja Kari Vappula lähti elvyttämään muistoja Viipuriin. Hän tutustui mm. vuonna 1931 rakennettuun Viipurin diakonissalaitoksen sairaalaan, joka toimii yhä osana nykyistä piirisairaalaa.
Pari vuotta myöhemmin syntyi ajatus katulasten avustamisesta. Projektin taustatyön tekivät kahden talven aikana Diakonian instituutin opettajat ja opiskelijat.
Kesän kynnyksellä 1997 kaksi topakkaa opiskelijaa sai ympärilleen toistakymmentä lasta, ja johtaja Vappulan oli etsittävä tilat, joissa lapsia saattoi syöttää katon alla ja pestäkin.
- Voin ylpeänä sanoa, että olemme Viipurin Dikonin kautta palanneet laitoksen juurille. Diakonissalaitos perustettiin Viipuriin hoitamaan orpoja, sairaita ja hylättyjä lapsia ja nyt lähdimme samaan työhön, sanoo Vappula.
Diakonissalaitos perustettiin Viipuriin aikoinaan Hackmanin suvun naisten, nuoren Olgan ja hänen äitinsä Marien rahoilla. Suku oli mukana laitoksen hallinnossa 1960-luvulle, ja nyt paluu Viipuriin ja työ Dikonissa ovat taas lähentäneet sukua ja entistä Viipurin diakonissalaitosta.
STT-IA
23.6.2000
