Yhteiskunnan ilmiöt ja arvostukset näkyvät syksyn kirjoissa
Syksyn lastenkirjatarjonnassa on sangen paljon ehtaa satukirjallisuutta.Vanhojen tekijöiden kuten Elina Karjalaisen, Kirsi Kunnaksen ja Hannu Mäkelän ohella on koko joukko uusia kirjailijoita, jotka luottavat satuun ja satuhahmoihin aivan eri tavalla kuin vielä jokin aika sitten.
- Yksi syy tähän saattaa olla aikuislukijoidenkin suuresti kasvanut kiinnostus fantasia- ja scifikirjallisuuteen, arvelee lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkija ja kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen.
- Sitä kautta kirjailijat löytävät sadut uudelleen.
Aikuisten arvostukset ja yhteiskunnalliset ilmiöt löytävät tiensä lasten ja nuorten kirjoihin. Uusissa lastenkirjoissa myydään mummo huutokaupassa, lapset keräävät rahaa kehitysmaakohteeseen ja kirpputorin kierrätyskoirasta tulee rakas lemmikki. Lastenkeskuksen ja Stakesin yhteistyönä ilmestyy perheväkivaltaa käsittelevä kuvakirja Urhea Pikku-Nalle.
Syksyn nuortenkirjoissa käsitellään muun muassa saatananpalvontaa ja lapsipornoa. Heikkilä-Halttunen kertoo hiukan hätkähtäneensä lukiessaan ruotsalaisen Peter Pohlin kirjaa Valonarkaa. Se kertoo pojasta, jonka pikkusisko murhataan. Taustalta paljastuu lapsipornoa ja rasismia.
- Kotimainen nuortenkirjallisuus ei ole ollenkaan näin realistisesti yhteiskunnallisia ongelmia käsittelevää. Meillä on vielä joitakin ääneen lausumattomia sääntöjä siitä, mistä voi kirjoittaa ja mistä ei.
Heikkilä-Halttusen mielestä esimerkiksi homoseksuaalisuus on aihe, josta kirjoitettu aiheeseen asiallisesti suhtautuva nuortenkirja olisi tervetullut.
Tykkäämisjuttuja ylipäänsä kyllä löytyy yhä nuoremmille suunnatuista kirjoista.
- Enpä haluaisi moralisoida, mutta päiväkoti-ikäisten romansseista ja suutelemisista on ehkä vähän turhankin uskaliasta kirjoittaa. Niitäkin kirjoja on.
Huumori houkuttaa lukemaan
Koska nykyään opitaan lukemaan entistä aiemmin, julkaistaan myös entistä nuoremmille lapsille suunnattuja teoksia. Heikkilä-Halttusen mukaan niissä korostetaan lukemisen houkuttelevaksi tekemiseksi hauskuutta ja huumoria.
- Se näkyy paitsi tekstissä, myös kuvituksessa, jossa on usein hulppeata irrottelua toisin kuin vielä takavuosina. Kuvitusten sarjakuvamaisuus on sekin lisääntynyt, mikä osittain johtunee tietokonegrafiikan käytöstä.
Usein näiden kirjojen kohteita ovat olleet pojat, joiden lukemisharrastuksen vähenemisestä on oltu huolestuneita.
Usko satuun näkyy tämän syksynä myös aivan pienille suunnatussa kirjallisuudessa, vaikka monasti kirjat kertovatkin lasten elämään liittyvistä konkreettisista asioista.
Kotimaisissa lastenkirjoissa on nykyään usein kytkös televisioon. Monien kirjojen esittelyissä mainitaan, että teoksesta on tehtyä piirrossarjaa voi seurata siitä tai tästä televisio-ohjelmasta.
- Tässä seurataan ulkomaisia esikuvia. Joskus, kun animaatiosarja ja kirja ovat aivan yksi yhteen, mennään liian matalalta kohtaa aidan yli. Lapsilla on kuitenkin tunnetusti hyvä muisti, Heikkilä-Halttunen nauraa.
Aikuismaailman kaiken tuotteistaminen leviää yhä selvemmin lastenkulttuurinkin alueelle.
Kirjasta tulee osa pakettia
Kriitikko Karo Hämäläinen arvioi, että oheistuoteinnostus vain kasvaa kasvamistaan.
- Yhä useammassa kirjassa on jo nyt mukana cd-romppu, lastenkirjojen hahmot ovat tuttuja televisiosta. Kirjasta tulee vain osa monimediallista pakettia, ja lukeminen tehdään yhä helpommin lähestyttäväksi.
Hämäläinen arvelee, että lasten- ja nuortenkirjallisuus jakaantuu tulevaisuudessa vielä nykyistäkin selvemmin kahtaalle. Toisaalta tehdään juuri helposti lähestyttäviä, nopeasti luettavia kirjoja, toisaalta jopa 500-sivuisia, paneutumista vaativia eepoksia, joiden lukemisesta alkaa kohta saada statusta.
- On ymmärrettävää, että lapsille ja nuorille tehdään kirjoja, joita lukee nopeasti. Niin monet asiat kilpailevat nykyään ajasta lukemisen kanssa. Jotakin Bert-kirjaa voi lukaista muutaman sivun välipalaa syödessä, jalkapallo-ottelusta tullessa ja tietokoneelle mennessä.
Monet kirjailijat kirjoittavat sekä aikuisille että lapsille. Tänä syksynä esimerkiksi Tomi Kontio ja Jyrki Kiiskinen ovat kirjoittaneet ensimmäiset lastenkirjansa.
- Kun lastenkirjallisuuden arvostus 1950-luvulla nousi, alkoivat monet kirjailijat kirjoittaa lapsille. Nyt on kuitenkin vielä aikaista sanoa, onko taas tuloillaan laajemminkin tällainen kehitys, Heikkilä-Halttunen sanoo.
STT-MH
18.8.2000
