Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

18.8.2000

Palkkiouudistus jakaa mielipiteitä

"Kolmen viisaan" palkkiotoimikunta on saanut valmiiksi esityksen kansanedustajien palkankorotuksista. Esitys on saanut osakseen ristiriitaisen joskin pääosin myönteisen vastaanoton.

Suurinta kritiikkiä ei ole herättänyt palkankorotuksen taso vaan se, että palkkiotoimikunnan toimeksiannosta oli rajattu pois puuttuminen kulukorvauksiin.

Suurimman palkankorotuksen saa eduskunnan puhemies. Vastaisuudessa puhemies rinnastetaan palkkatasossa pääministeriin, joka valtakunnan rankijärjestyksessä on lähinnä häntä vastaava. Toinen kysymys on se, että pääministerin työmäärään verrattuna puhemiehen työtaakka on jokseenkin vähäinen.

Jos uudistus menee läpi, saa alle 12 vuotta eduskunnassa istunut kansanedustaja peruspalkkaa 27 000 mk/kk ja tätä kauemmin jakarandapallia kuluttanut 29 000 markkaa.

Tämän päälle pääkaupunkiseudulla asuva kansanedustaja saa lisäksi verotonta kulukorvausta 5 176 mk/kk ja esimerkiksi Lapissa asuva 9 490 mk/kk. Veronmaksajain Keskusliiton mukaan pääkaupunkiseudulta valitun kansanedustajan palkkio ja kulukorvaus vastaisivat noin 32 000-34 000 markan verollista palkkaa.

Edustajien kulukorvausjärjestelmän kummallisuus on se, että se ei perustu todella aiheutuneisiin kuluihin. Niinpä kulukorvauksen voi nostaa esittämättä ensimmäistäkään kuittia tehtävän hoidosta aiheutuneista menoista.

Tätä menettelyä on perusteltu sillä, ettei eduskunnan tilitoimiston tarvitse käydä läpi jatkuvaa kuittisirkusta kulukorvausten maksamiseksi.

Tämä perustelu ontuu pahasti. Sadat tuhannet veronmaksajat joutuvat käymään läpi oman kuittisirkuksensa joka vuosi ja jotenkinhan verohallintokin siitä selviää.

Joka tapauksessa on hyvä, että kansanedustajien palkkaus saadaan meilläkin kansainvälisen vertailun kestävälle tasolle ja tasolle, joka kestää vertailun myös ylimpiin virkapalkkoihin.

TIMO KERVINEN

Pankinjohtajien paikkoja auki

Ilkka Kanervan (kok.) johtama eduskunnan pankkivaltuusto päätti keskiviikkona julistaa auki kaksi johtokuntapaikkaa.

Päätös tehtiin ottamatta huomioon valtiovarainministeri Sauli Niinistön (kok.) julkisuuteen lanseeraamaa esitystä, että pankin johtokunnan jäsenten määrää olisi samalla supistettu kolmeen ja että vapautuvat paikat olisi korvattu yhdellä uudella johtajalla, joksi olisi nimitetty valtiovarainministeriön sitoutumaton virkamies Johnny Åkerholm.

Niinistön ajattelumallin taustalla oli Suomen Pankin muuttunut asema, jossa puoluepoliittista kontaktipintaa tärkeämmäksi on hänen mukaansa noussut rautainen rahapoliittinen kokemus sekä kyky toimia tarvittaessa myös pääjohtajan varamiehenä.

Niinistön malli ei kuitenkaan kelvannut keskustalle, joka halusi itsepintaisesti pitää kiinni vanhasta läänityksestään johtokunnassa. Niinpä keskusta edellyttää, että eläkkeelle siirtyvän Esko Ollilan (kesk.) tilalle valitaan edelleenkin keskustalainen.

Mitä ilmeisemmin keskusta nimeää ehdokkaakseen ryhmäpuheenjohtajansa Mauri Pekkarisen.

Edellisellä nimityskierroksella sosialidemokraatit ajoivat kuin käärmettä pyssyyn Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajaa Jukka Pekkarista (sd.). Pekkarisen nimityksen jälkeen johtokunnassa olisi ollut kaksi sosialidemokraattia, mikä ei olisi sopinut mihinkään suhteellisuuteen.

Tässä asiassa avaimet ovat kuitenkin tasavallan presidentti Tarja Halosen käsissä. Hänellä on valta tehdä nimitys esittelystä riippumatta.

TIMO KERVINEN