Suomi tarvitsee pikaisesti valtakunnallisen työtapaturmaohjelman
Työtapaturmien määrällä ja taajuudella mitattuna maamme työsuojelutyössä ei ole tapahtunut seitsemään vuoteen juuri edistystä. Erityisesti työtapaturmien torjunta kaipaa nyt uusia tavoitteita ja uutta sisältöä.
Näin todetaan ”Kohti 0 tapaturmaa”-nimisessä työtapaturmien torjunnan toiminta-poliittisessa muistiossa. Sen on
laatinut työryhmä, jonka tehtävänä oli etsiä uusia keinoja työtapaturmien torjunnan tehostamiseksi. Työryhmän
puheenjohtajana toimi johtaja Erkki Yrjänheikki sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta.
Muistion
kokosi ja kirjoitti toimitusjohtaja Kari Rissa.
Maaliskuun lopulla julkistettuun muistioon on koottu runsaasti ehdotuksia siitä, miten työturvallisuutta voidaan
kehittää sekä valtakunnallisella tasolla että työpaikoilla. Keskeisiä keinoja ovat uuden turvallisuuskulttuurin
luominen, riskien arvioinnin ja hallinnan tehostaminen, turvallisuusjohtaminen sekä työturvallisuuden liittäminen
keskeiseksi osaksi työkykyä ylläpitävää toimintaa.
Muistiossa ehdotetaan, että Suomeen tulee laatia pikaisesti kattava valtakunnallinen työtapaturmien
torjuntaohjelma. Tapaturmantorjunnan tavoitetasoksi on asetettava nolla tapaturmaa. Ohjelmassa tulisi osoittaa
selvät painopistealueet ja torjuntatoiminnan keinot lähivuosille.
Tämä edellyttää, että yritykset,
työmarkkinajärjestöt ja viranomaiset sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Pyrkimys nolla-tapaturmatasoon on
kunnianhimoinen, mutta täysin realistinen tavoite. Tapaturmien torjunnassa parhaat kansainväliset yritykset
pystyvät jo lähes nollatulokseen ja ovat turvallisuustyössään selvästi edellä suomalaisia.
Tällä hetkellä tapaturmien torjunta tapahtuu muistion mukaan valtakunnallisella tasolla liian hajanaisesti
viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen, työturvallisuusorganisaatioiden ja tutkimuslaitosten kesken. Suomeen
tulisi perustaa nopeasti uusi Työtapaturmafoorumi, joka voisi suunnitella ja toteuttaa valtakunnallista
työtapaturmien torjuntaa.
Uuden Työtapaturmafoorumin avulla olisi mahdollista saada uusi kokonaisvaltainen ote tapaturmien torjuntaan.
Se toisi tehoa ja painoarvoa tiedotus-, koulutus-, valistus- ja tilastotoimintaan. Työtapaturmafoorumin tulee olla
laajapohjainen ja siinä mukana olevien tahojen tulee sitoutua aidosti sen toimintaan.
Tapaturmataajuus seitsemän vuotta samalla tasolla
Vuonna 1999 vakuutusyhtiöille ja Valtiokonttorille ilmoitettiin yhteensä 137 689 uutta työtapaturma- ja
ammattitautitapausta. Niistä työpaikkakuolemia oli 33. Seitsemän viime vuoden ajan työtapaturmien taajuus on
ollut kutakuinkin samalla tasolla (30-35 työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden).
Se osoittaa, että
työturvallisuutta ei ole enää viime vuosina pystytty parantamaan perinteisillä toimilla. Työtapaturmien
kokonaismäärä on seurannut melko tarkasti tehdyn työn määrässä tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi
vaarallisimmalla alalla rakennusteollisuudessa työtapaturmien määrä on jo noussut ohi 1990-luvun alun
lukumäärän.
Työtapaturmien määrällä ja taajuudella mitattuna työturvallisuudessa saavutettiin hyviä tuloksia vuodesta 1972
aina vuoteen 1992. Sen jälkeen ei työturvallisuustasossa ole tapahtunut merkittävää myönteistä kehitystä.
Suomalaisilla työpaikoilla näyttää olevan edelleen runsaasti erilaisia riskitekijöitä fyysisessä työympäristössä.
Tilastokeskuksen vuonna 1997 tekemän Työolotutkimuksen mukaan meluhaitoista kärsii 44 prosenttia, pölystä
40
prosenttia, vedosta 39 prosenttia ja vaikeista työasennoista 31 prosenttia työntekijöistä.
Fyysisissä työoloissa on suuria eroja eri työpaikkojen välillä. Meillä on todella ensiluokkaisia yrityksiä, joissa
työturvallisuus ja ergonomia on otettu hyvin huomioon. Toisaalta meillä on runsaasti sellaisia yrityksiä, joissa
fyysisessä työympäristössä on paljon puutteita ja riskitekijöitä.
Muistion laatinut työryhmä toteaa, että työtapaturmien torjunta kaipaa nyt Suomessa uudenlaista otetta ja
tehoa.
Tarvitaan muutoksia turvallisuuskulttuurissa, kokonaisvaltaista turvallisuusjohtamista sekä johdon ja henkilöstön
sitoutumista. Työturvallisuus tulee liittää osaksi laatujohtamista ja yritysten normaalia päivittäistä toimintaa.
Tavoitteeksi nolla tapaturmaa
Työturvallisuustoiminnan tavoitteeksi muistion mukaan tulee asettaa nolla-tapaturmataso - yksikin tapaturma on
liikaa. Suomessa uskotaan vielä lähes kohtalonomaisesti siihen, että osaa tapaturmista ei voida mitenkään
estää.
Tätä asennetta kuvaavat hyvin esimerkiksi sanonnat ”tekevälle sattuu” ja ”rapatessa roiskuu”. Suomalaisilla
työpaikoilla olisi kuitenkin nyt syytä tiedostaa, että tapaturmat eivät satu vahingossa. Niillä on aina
tunnistettavia
syytekijöitä, joiden torjuntaan on mahdollisuuksia.
Inhimillinen erehdys on tutkimusten mukaan riittämätön syy
onnettomuudelle. Virheen takaa löytyy poikkeuksetta korjausmahdollisuuksia, jotka ulottuvat paljon
laajemmalle
kuin vain virheen tekijään.
Työturvallisuuden parantaminen ei muistion mukaan vaadi juuri uusia menetelmiä, vaan nyt kaivataan ennen
muuta
ajattelutavan muutosta eli työpaikoille uutta turvallisuuskulttuuria sekä johdon ja henkilöstön vastuullista
sitoutumista työsuojelutyöhön. Tapaturmien nolla-tavoitteella johto viestittää selkeästi henkilöstölle, mihin
pyritään.
Työturvallisuudessa edelläkävijäyritykset asettavat tavoitteekseen jo tälläkin hetkellä nolla tapaturmaa! Parhaat
yritykset ovat siihen Suomessakin ehtineet päästä. Muistiossa on kahdeksan esimerkkiä hyvistä
työturvallisuuskäytännöistä.
Turvallisuusjohtaminen avainasemassa työpaikoilla
Turvallisuuskulttuurin muutos lähtee aina ylimmästä yritysjohdosta. Sen tulee sitoutua turvallisuusasioiden
hoitoon. Johdon edustajien tulee myös tiedostaa, että hyvä turvallisuus on osa tehokasta ja tuottavaa
yritystoimintaa. Johtajilla tulisi olla kykyä nähdä, että tapaturmat, häiriöt ja onnettomuudet voivat olla myös
seurausta puutteista ja laiminlyönneistä johtamisessa ja työorganisaatioissa.
Työpaikoilla tulisi muistion mukaan omaksua sellainen ajattelu- ja toimintatapa, että jokainen tapaturma on
torjuttavissa. On helpompi muuttaa työtapoja ja työmenetelmiä kuin arvoja ja uskomuksia. Tietoa on, nyt
tarvitaan
tahtoa ja työturvallisuusmyönteisiä asenteita.
Tapaturmien torjunta tulisi liittää kiinteäksi osaksi jokapäiväistä työntekoa, turvallisuusjohtamista ja
työpaikkojen
työkykyä ylläpitävää toimintaa (TYKY). Tapaturmien torjunnassa tulisi käyttää entistä enemmän taloudellisia ja
eettisiä kannustimia. Tapaturmakustannukset tulisi yrityksissä selvittää ja käyttää niiden kohdistamisessa
aiheuttamisperiaatetta.
Monilla työpaikoilla työkykyä ylläpitävä toiminta nähdään edelleen vain liikunnan, kuntoilun ja työyhteisön
viihtyvyyden edistämisenä. Työympäristön parantaminen on TYKY-projekteissa usein jäänyt toisarvoiseen
asemaan. Työn hallinnan, työilmapiriin ja työympäristön kehittäminen on kuitenkin tärkeää myös
työturvallisuuden
kannalta.
Työolotutkimusten mukaan kiire suomalaisilla työpaikoilla on lisääntynyt. Väsyminen ja ylipitkät työvuorot
voivat
aiheuttaa myös merkittävää tapaturmariskiä.
Jopa kymmenen miljardin markan menetykset vuodessa
Työtapaturmista aiheutuu runsaasti kustannuksia sekä yrityksille että yhteiskunnalle. Vuonna 1999 yritykset
maksoivat lakisääteisiä tapaturmavakuutusmaksuja yhteensä runsaat 3 miljardia markkaa.
Tapaturmavakuutuslaitosten liitto on arvioinut, että työtapaturmien aiheuttamat todelliset menetykset ovat
yhteensä
noin 8 - 10 miljardia markkaa vuodessa. Kustannukset vaihtelevat suuresti yritysten toimialan ja koon sekä
suhdannetilanteen mukaan.
Tapaturmavakuutusmaksut ovat siten vain osa yrityksille aiheutuneista työtapaturmakustannuksista. Todellisten
kustannusten on arvioitu olevan vakuutusmaksuihin nähden 2 - 4-kertaiset, kun tapaturmien aiheuttamat muut
kustannukset otetaan huomioon.
Suoria kustannuksia kertyy mm. ensiavusta, tapaturmatutkinnasta, raportoinnista ja
muutostöistä. Välillisiä kustannuksia syntyy mm. tuotannon menetyksistä, seisokeista, pelko- ja
turhaumatilanteiden aiheuttamasta työnteon hidastumisesta, töiden järjestelyistä sekä mahdollisesta
sijaistyövoiman hankinnasta ja uudelleenkoulutuksesta.
Muistiossa todetaan, että tavallisesti huono turvallisuustaso näkyy suoraan yrityksen tuloslaskelmasta
”viimeisen
viivan alta”.
Heikosti hoidettu turvallisuus voi pilata nopeasti yrityskuvan ja vaikeuttaa markkinointia. Vakavat
työtapaturmat maksavat tapausta kohden jopa kahdesta kolmeen miljoonaa markkaa ja heikentävät
merkittävästi
yrityksen kannattavuutta. Pienyrityksissä avainhenkilön pitkäaikaiseen sairauspoissaoloon johtava
työtapaturma
voi olla turmiollinen koko yritystoiminnan kannalta.
IA
31.3.2000
Kotimaa -sivulle
|