Tarkat tilastot laahaavat vuosia jäljessä
Itsemurhien määrä uhkaa kääntyä nousuun
Kuormittava elämäntapa, yksinäisyys ja lisääntyvä alkoholin ja huumeiden käyttö uhkaavat kääntää itsemurhaluvut uuteen nousuun 90-luvun alkupuolen positiivisen kehityksen jälkeen.
Professori Jouko Lönnqvist
Kansanterveyslaitokselta patistaakin viranomaisia
ja terveydenhuollon ammattilaisia entistä
tiiviimpään yhteistyöhön tilanteen korjaamiseksi.
- Itsetuhoista käyttäytymistä tulisi seurata
sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden
yhteydessä, psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa
sekä alueellisesti että kunnittain, Lönnqvist
sanoo.
Tilanteen seuraamista vaikeuttaa se, että tuoreita
itsemurhalukuja ei ole käytettävissä.
- Tilastokeskus ei ole pystynyt tuottamaan
ajantasalla olevia itsemurhatilastoja sen jälkeen,
kun tautiluokitus uudistettiin vuonna 1996,
Lönnqvist kertoo.
Tuoreimmat tarkat tilastot ovat vuodelta 1997. Ne
osoittavat, että itsemurhien määrä ei enää
tuolloin ollut laskussa.
Vuonna 1997 Suomessa tehtiin reilut 1 300
itsemurhaa. Synkimpiä alueita olivat edelleen
Lappi ja Kainuu, joissa varsinkin miesten
itsemurhakuolleisuus oli korkea.
Vaikka Tilastokeskuksen lukuja ei olekaan
saatavilla, poliisin hieman karkeammat tilastot
kertovat, että suunta on huolestuttava.
- Tutkimuksissa on lisäksi todistettu, että
alkoholinkulutus ja itsemurhien määrä seurailevat
toisiaan. Alkoholinkulutus on ollut kasvussa
vuodesta 1995 lähtien, Lönnqvist sanoo.
Lönnqvist valotti Suomen itsemurhatilannetta
tiistaina Helsingissä Mielenterveysseuran
SOS-palvelun 30-vuotispäivillä. Lönnqvist toimii
SOS-palvelun johtokunnan puheenjohtajana.
Uusia malleja
auttamiseen
Alkujaan juuri itsemurhien ehkäisyä varten
perustettu SOS-palvelu on vuosien aikana
kehittänyt koko joukon erilaisia kriisityön malleja.
Puhelinpalvelu on kuitenkin koko ajan pysynyt
toiminnan selkärankana. Kriisikeskukseen on
soitettu pitkälle yli 200 000 puhelua.
Muita toimintamuotoja ovat muun muassa
asiakaskäynnit, avoimet kriisiryhmät,
rikosuhripäivystys ja perheväkivallan ehkäisyyn
keskittynyt Oiva-projekti.
Kriisityöntekijöiden rinnalla SOS-palvelun
voimavarana ovat aina toimineet vapaaehtoiset
tukihenkilöt.
- SOS-palvelu on kehittänyt monia uusia
auttamisen muotoja itsemurhien ehkäisyssä.
Näiden mallien laajempi käyttöönotto esimerkiksi
kunnissa ei kuitenkaan aina ole onnistunut,
Lönnqvist kertoo.
Viime aikoina toimintaa on aloiteltu myös
tietoverkossa, mutta rahapula on hidastanut
hankkeiden etenemistä.
SOS-auto on ollut käytössä viisi vuotta. Myös
tämän liikkuvan palvelupisteen tulevaisuus on
vaakalaudalla, mikäli Helsingin kaupunki vähentää
tukeaan sille.
SOS-palvelun toimintaa tukevat Helsingin lisäksi
Raha-automaattiyhdistys, seurakuntayhtymät ja
kirkko.
Eläinkunnasta
esimerkkiä
SOS-palvelun johtajan Anni Kauppisen mukaan
tämän ajan suurin ongelma kriisityöntekijän
näkökulmasta on yksinäisyys kaikissa
muodoissaan.
- Toinen ongelma on se, että työkulttuuri on
kiristynyt. Ihmiset ovat uupuneita työssään,
Kauppinen sanoo.
Mielenterveysseuran Välittämisen talkoot avannut
ohjaaja Tarja Tallqvist kehottaakin ihmisiä
ottamaan oppia linnuista.
- Hanhistakin se vahvin ja levännein lähtee
vetämään auraa. Ja kun heikoin väsyy, niin kaksi
hanhea menee auttamaan uupunutta ja koko aura
hidastaa.
STT-MH
31.3.2000
Kotimaa -sivulle
|