Vs. päätoimittaja Ilpo Kiuru

30.6.2000

Liian suuri vähemmistö

Keskikesän suuri suomalainen juhla, juhannus on vietetty. Valtaosan muistot siitä lienevät taas kauniit: keskiyön aurinko, kokko, loma aluillaan, kesä parhaimmillaan.

Liian suuren vähemmistön mieliin tämäkin juhannus jää silti murheellisena tragediana. Vesillä sai surmansa ainakin 15 ihmistä ja tieliikenteessä kuusi ihmistä. Lisäksi kaksi ihmistä kuoli väkivaltaisesti, yksi menehtyi tulipalossa ja yksi kuoli tapaturmaisesti. Maantieliikenteessä lähes 700 rattijuoppoa, vesillä liki 100 ruorijuoppoa.

Juhannuksen uhreista jokainen on liikaa. Mutta erityisesti liikaa ovat ne uhrit, jotka syntyvät muiden piittaamattomuudesta tai välinpitämättömyydestä sääntöjä kohtaan.

Viranomaiset ja kansanvalistajat muistuttivat jälleen kerran ennen juhannusta erityisesti muutamasta asiasta: maltista liikenteessä, varovaisuudesta vesillä ja viinan sopimattomuudesta niin rattiin kuin ruoriin istahtaville.

Valtaosa meistä saa saman valistuksen myös ensi juhannuksena. Valtaosa meistä sen myös muistaa ja sitä noudattaa. Mutta liian suurelle vähemmistölle neuvot ja ohjeet ovat jälleen vuoden kuluttua kuuluisia viimeisiä sanoja.

Suomalaiset ovat hienoa kansaa ja liittyminen eurooppalaiseen perheeseen on tuonut kansaan ja sen käytökseen paljon hyviä uusia piirteitä.

Metsäläisyys ja itsepäisyys suomalaisissa kuitenkin istuvat lujassa. Nekään eivät ole välttämättä huonoja luonteenpiirteitä, elleivät ne yhdistyisi joissakin tapauksissa esimerkiksi sellaisiin ominaisuuksiin kuin piittaamattomuus, itsekkyys, kovakorvaisuus ja uhkarohkeus. Usein tuon kytköksen saa aikaan alkoholi.

Asiain tolan parantamiseksi pakkokeinot ovat mahdottomia, valistukselle viitataan kintaalla ja valvonnan tiukentaminen vie poliisivaltioon. Mikä siis neuvoksi?

Säännöillä ja normeilla voidaan ohjata, mutta piittaamattomiin - kuten havaitaan - niillä ei ole vaikutusta. Uudella teknologialla, johon muun muassa liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.) toisaalla tässä lehdessä viittaa, voidaan saavuttaa jotakin.

Niitä, jotka uskovat asennekasvatuksen voimaan, moititaan lapsenomaisesta naiiviudesta. Asenteiden muokkaus kotoa ja koulusta alkaen lienee kuitenkin ainoa kestävä tie.

Milloin muuten viimeksi vietit "kuivan" juhannuksen kotona, erityisesti kaupungissa? Sen sijaan, että olisit ajanut satoja kilometrejä maalle, järven rannalle kokkoa pienessä tupsluikkarissa polttamaan ja verkkoja pikkunäkäräisessä kokemaan.

ILPO KIURU