Pommitettiinko Kiinan suurlähetystöä tarkoituksella?
Visuri: Kosovon sota oli varoittava esimerkki NATO:lle
Sotilasliitto NATO:n sotatoimien Jugoslaviaa vastaan keväällä 1999 arvioitiin aloittaneen uuden ajan kansainvälisessä politiikassa: ihmisoikeusloukkaukset eivät ole enää valtioiden sisäinen asia, vaan niihin voidaan puuttua vaikka voimatoimin.
Valtiotieteen tohtori Pekka Visuri päätyy
keskiviikkona julkistettavassa kirjassaan Kosovon
sota päinvastaiseen lopputulokseen. Hänen
mukaansa Kosovon sodasta tuskin tulee
kriisinhallinnan tai "humanitaaristen intervention"
myönteistä esimerkkiä.
Todennäköisempää on,
että voimankäytön ja sillä uhkaamisen kanssa
ollaan vastaisuudessa varovaisempia.
Ilmasota pitkittyi NATO:n arvioimasta muutamasta
päivästä kuukausiksi ja oli sekä vaikea että kallis
operaatio - puhumattakaan kriisin jälkihoidosta.
50-vuotiaan sotilasliiton päätöksentekokoneisto
osoittautui liian suureksi ja byrokraattiseksi.
- Kyllä esimerkiksi Yhdysvalloissa saa ihmeitä
tapahtua, että sieltä lähdetään uuteen Kosovon
sotaan, Ulkopoliittisessa instituutissa tutkijana
työskentelevä Visuri ennustaa.
Jugoslavian pommitusten aloittamisesta tulee
perjantaina kuluneeksi tasan vuosi. Sodasta on
tarjolla paljon hyvin eritasoista tietoa, mutta
syiden sekä seurausten analysointi on vielä
alkutekijöissään.
- Ne kriitikkojen ennustukset ovat ainakin
toteutuneet, joissa varoitettiin, että eivät nämä
pommitukset välttämättä mitään ratkaise, Visuri
sanoo
Bosnian jatkosota
Visurin arvion mukaan NATO ei ollut vuosina
1998-99 tilanteen herra ja näyttää siltä, että
uhkavaatimuksia esittänyt sotilasliitto ajautui
sotaan.
- Pelkistetysti voi sanoa, että ratkaisu sodasta
jätettiin (Jugoslavian presidentille Slobodan)
Milosevicille.
Tärkeä syy länsimaiden uhkavaatimuslinjan
taustalla oli traumaattinen kokemus
Bosnia-Hertsegovinan sodasta.
Tuolloin länttä
syytettiin päättämättömyydestä ja vitkuttelusta,
nyt Kosovosta ei haluttu missään tapauksessa
"uutta Bosniaa". Kosovossa taisteltiinkin NATO:n ja
Jugoslavian välinen "Bosnian jatkosota", Visuri
sanoo.
Toisaalta tapahtumat Kosovossa veivät NATO:a
mukanaan. Albaanien UCK:n ja serbijoukkojen
yhteenotot kiihtyivät jälleen joulun 1998 tienoilla,
mikä johti Yhdysvaltain erityislähettilään Richard
Holbrooken ja Milosevicin syksyllä solmiman
aselevon murtumiseen.
UCK:lla, joka ei tuntenut
olevansa aselevon osapuoli, oli nyt tukenaan
lännen Jugoslavialle esittämä uhkavaatimus
ilmaiskuista.
Visurin arvion mukaan lokakuussa 1998 solmittu
aselepo oli ilmeisesti viimeinen realistinen
mahdollisuus saada aikaan neuvotteluratkaisu.
Myöhemmissä neuvotteluissa Rambouillet'ssa
serbeille esiteltiin Visurin mukaan jo sellainen
paperi, ettei sitä kukaan Jugoslavian johtaja olisi
voinut allekirjoittaa, eikä asiasta voitu neuvotella.
Pakolaisvirta antoi lisäpontta sotatoimille
Jälkipolvet muistanevat Kosovon sodasta
satojentuhansien albaanipakolaisten
loppumattoman virran naapurimaihin.
Visurin
mukaan on vaikea sanoa, johtuivatko karkotukset
yksinomaan pommituksista vai niiden antamasta
tekosyystä.
- Varmaa on kuitenkin se, että ennen pommituksia
karkotuksia ei toimeenpantu.
Yksinomaan sotilaallisesti tarkasteltuna
karkotuksissa oli serbien kannalta järkeä, ja myös
NATO:n olisi täytynyt pystyä ennustamaan ne.
Albaaniväestön joukossa piileskelevät
parikymmentätuhatta sissiä kun muodostivat
todellisen uhan noin 40 000 serbipoliisille ja
-sotilaalle.
- Poliittisesti se oli kuitenkin serbien kannalta
virhe. Mielialat kääntyivät serbejä vastaan.
Visurin mukaan NATO:n yllättänyt pakolaisvirta
toisaalta myös selkiytti tilannetta NATO:n
päämajassa, missä ihmeteltiin jo pari päivää
pommitusten aloittamisen jälkeen, että miten
tästä eteenpäin. Serbit ainakin antoivat NATO:lle
motiivin jatkaa.
Ei vakautta ilman yhteistyötä Jugoslavian kanssa
Kosovon tulevaisuus liittyy Visurin mukaan koko
Balkanin alueen ongelmiin.
EU-johtoisen
Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen kaltainen
koko aluetta koskeva hanke on kannatettava
lähestymistapa, jossa on toistaiseksi yksi
ammottava puute: Jugoslavia, jonka kautta mm.
kaikki tärkeät liikenneyhteydet kulkevat, on
jätetty ulkopuolelle.
- Tämä on avainkysymys. Jos Jugoslaviaa ja
erityisesti Serbiaa ei saada mukaan, koko alue
pysyy sekasortoisena.
Kosovossa runsaslukuisten KFOR-joukkojen tuella
toteutettava strategia kansanryhmien yhteiselosta
on Visurin mukaan kallein ja vaikein vaihtoehto,
jonka onnistuminen on hyvin epävarmaa.
Toinen vaihtoehto olisi rajojen vetäminen albaani-
ja serbialueiden välille. Sen estävät poliittiset
arvovaltasyyt, eikä ole takuita, että Kosovon jako
olisi yhtään helpompi tie. Varmaa on ainostaan
se, että tarve pysyvän ratkaisun löytämiselle on
kova.
***
Pommitettiinko Kiinan suurlähetystöä tarkoituksella?
Eräs Kosovon sodan eriskummallisimpia tapauksia
oli Kiinan suurlähetystön pommittaminen
Belgradissa 7. toukokuuta 1999. Tapaus herätti
raivoisan vastalausemyrskyn Kiinassa ja
viimeistään nosti Kosovon sodan
suurvaltapoliittiseksi kiistaksi.
Visuri kertaa kirjassaan Kosovon
sota lehtitietoja, joiden mukaan kyseessä ei ehkä
ollutkaan NATO:n ja Yhdysvalain selvityksen
mukainen "traaginen erehtyminen" kohteesta.
Tanskalainen Politiken ja brittiläinen The Observer
julkaisivat viime lokakuussa yhteisen artikkelin,
jonka mukaan lähetystöä pommitettiin
tarkoituksella. Syykin oli: lähetystöstä vakoiltiin
ja hoidettiin Jugoslavian asevoimien
viestiliikennettä.
Mainitut lehtijutut perustuivat useisiin NATO:n
sotilaslähteisiin, mm. päämajassa palvelleen
kenraalin lausuntoon. Mielenkiintoinen on myös
Yhdysvaltain karttapalvelun upseerin tokaisu,
jonka mukaan julkisuuteen annettu selitys
vanhentuneesta kartasta oli "kirottu valhe".
Lähetystön sijainti kyllä tiedettiin, samoin
alkuperäiseksi kohteeksi väitetyn viraston paikka
puolen kilometrin päässä.
Visuri mainitsee erikoiseksi yhteensattumaksi
myös sen, että Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA
määritti koko sodan aikana vain yhden kohteen,
joka sattui olemaan juuri Kiinan suurlähetystö.
Yhdysvalloista varta vasten Eurooppaan tuodusta
B-2 -pommikoneesta pudotetut erikoispommitkin
sattuivat osumaan juuri siihen osaan rakennusta,
jossa lähetystön viestikeskus sijaitsi.
Yhdysvallat on kiistänyt jyrkästi lehtien tiedot,
mutta ne ovat pitäneet yhtä ehdottomasti kiinni
omasta kannastaan.
STT-IA
24.3.2000
Ulkomaat -sivulle
|