Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys


Haku Verkkouutisista:






Pääkirjoitus


Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

24.3.2000


Aho ei tarvitse erivapauksia


Presidentinvaalit hävinnyt oppositiojohtaja Esko Aho on jättänyt eduskunnalle lomapyynnön. Aluksi Aho anoo lomaa eduskuntatyöstä syysistuntokaudeksi ja tiedossa on, että pyyntö läpi mennessään on saava jatkoa ensi vuoden kesäkuun alkuun saakka.

Aho ei ole lähdössä toisiin tärkeämpiin tehtäviin. Hän haluaa luennoimaan Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin sekä suorittaakseen siellä joitakin opintoja. Tiettävästi nämä opinnot eivät edes tähtää mihinkään tieteelliseen tutkintoon. Pikemminkin on kysymys sapattivuodesta, jonka aikana Aho saisi rauhassa keskittyä mihin tahansa tahtookin.

Aiemmin on eduskunnassa katsottu, ettei perusopintojen loppuun saattaminen ole sellainen syy, jonka vuoksi lomaa voisi saada. Tästä kannasta on joutunut kärsimään mm. SDP:n Säde Tahvanainen, joka olisi tarvinnut noin kuukauden loman voidakseen tehdä loppuun yliopistolliseen loppututkintoon liittyvän opinnäytteensä.

Miksi siis Ahon ei mihinkään tähtäävät opinnot olisivat hyväksyttävämpiä kuin Tahvanaisen loppututkintoon kuuluva huomattavasti lyhytaikaisempaa vapautta edellyttävä loma? Pelkkä Ahon presidenttiehdokkuus ei voi olla hyväksyttävä syy siihen, että Ahoa kohdellaan toisin kuin Tahvanaista.

Lomastaan huolimatta Aho olisi kuitenkin käytettävissä valittaessa puheenjohtajaa keskustalle. Poissaolon aikana oppositiojohtajan tehtäviä hoitaisivat varapuheenjohtajat jonkin keskenään sopimansa työnjaon mukaisesti.

Hyväksyessään tämän menettelyn keskusta ottaa riskin, että sen oppositiopolitiikka jatkaa koko vaalikauden kestänyttä ajelehtimistaan, jonka perussyy on se, ettei Esko Aho enää jaksa innostua keskustan johtamisesta.

Ahon lomahakemus kertoo vakavasta kyllästymisestä siihen asemaan, joka hänellä on keskustan puheenjohtajana ja merkittävimmän oppositiopuolueen johtajana.

Aho ilmeisesti kokee, että hän on liian suuri valtiomies mihinkään muuhun kuin presidentin tai pääministerin tehtäviin.

Ahon turhautuneisuus ei kuitenkaan presidenttiehdokkuudesta huolimatta oikeuta Ahoa vaatimaan kohdalleen erilaista kohtelua, kuin mitä muut kansanedustajat saavat.

Äänestäjät ovat valinneet Ahon neljäksi vuodeksi edustajakseen. Nyt heiltä uhataan ottaa noin vuodeksi oma edustaja pois. Tilalle ei tule nykymallissa edes varamiestä, eikä varamiesjärjestelmää tähän Ahon hätään ehdittäisi säätääkään.

Kansanedustajuus ei ole mikä työ tai virka tahansa, josta lähdetään virkavapaalle silloin kun siltä tuntuu.

Eduskunnalla ei ole mitään syytä poiketa Ahon osalta niistä säännöistä, joita tähän saakka on noudatettu. Ahon tutkintoon tähtäämättömät opinnot eivät voi olla arvokkaampia, kuin Tahvanaisen tutkintoon tähtäävät opinnot.

TIMO KERVINEN


Koivisto ärähti asiasta


Eläkkeellä oleva presidentti Mauno Koivisto kommentoi harvinaisen kovasanaisesti EU:n itävaltaboikottia (IS 21.3.2000). Koiviston mukaan "päätös on täysi sekasikiö" ja "tervehtimiskielto, johon liittyy öykkäröintipakko".

Koivisto on myös huolissaan tavasta, jolla päätös syntyi. "Kun tässä nyt on ratkaistu, ette hallitusasia ei ole enää EU-maiden sisäinen asia, niin olisihan se kauhean kiva tietää, miten päätös syntyi." Koiviston olisi ilmeisesti edellyttänyt, että päätös olisi tehty normaaliin tapaan eli esittelystä.

EU:n boikottipäätös on osoittautunut hätävarjelun liioitteluksi. Jörg Haiderin puolue ei ole hallituksesta yrittänytkään soveltaa rasistisia tai muita sellaisia oppeja, joita ounastellen boikotti alun perin langetettiin.

Koivisto on oikeassa myös arvellessaan, että jos kohteena olisi ollut joku EU:n suurista jäsenmaista, ei boikottipäätöstä olisi lainkaan tehty. Kysymyksessä oleva päätös boikotoi jo etukäteen toimenpiteitä, joita yhden unionin täysivaltaisen jäsenmaan ehkä oletetaan joskus tekevän. Sellaisenaan se on ennenaikainen ja torso.

Boikottipäätöstä ei ole tehty yhdessäkään EU:n virallisessa elimessä. Se tekee tervehtimiskiellosta ja öykkäröintipakosta hieman vähemmän vakavan muistutuksen Itävallalle. Samalla se kuitenkin tekee päätöksestä vaikeamman purkaa.

Ja purkaa se pitäisi, vaikka Lissabonin kokouksessakaan asiaan ei tule ratkaisua.

TIMO KERVINEN


Sivun alkuun