Keskoslasten vanhempia tuetaan sairaalassa ja kotioloissa
Perhetyöntekijät vastaavat vauvaperheiden erityistarpeisiin
Jos perheeseen syntyy keskonen tai vammainen lapsi, isä ja äiti kaipaavat erityistä tukea jo vanhemmuuden alkumetreillä.
Tämän on
havainnut Vammaisten lasten ja nuorten
tukisäätiö, joka on alkanut kouluttaa sairaaloihin
perhetyöntekijöitä vauvaperheiden
erityistarpeisiin.
Tämän ns. Kiikku-perhetyömallin kehittämisessä
seitsemän vuoden kokeiluvaihe on nyt takana, ja
perhetyöpalveluja on saatavilla viidellä
paikkakunnalla.
Kokemukset ovat niin hyviä, että mallia lähdetään
levittämään muuallekin.
Säätiön toiminnanjohtajan Leena Erkkilän mukaan
perhetyöntekijät auttavat perheitä, joiden vauva
joutuu olemaan pitkään sairaalassa esimerkiksi
keskosuuden vuoksi. Apua annetaan myös muihin
alkuvaiheen ongelmiin niin sairaalassa kuin
kotioloissakin.
Koulutus vauhtiin
Säätiö aloitti uusien perhetyöntekijöiden
koulutuksen Oulusta keskiviikkona. Mukana on
viisitoista sosiaali- ja terveydenhuollon opisto- tai
ammattikorkeakoulututkinnon suorittanutta
henkilöä, jotka koulutuksen aikana räätälöivät
omaan työyksikköönsä sopivan mallin.
Säätiö on aloittanut perhetyönmallin yhteistyössä
sairaaloiden kanssa. Se maksaa koulutuksesta ja
huolehtii ensimmäisenä vuonna myös
kotikäynneistä aiheutuneet kulut.
Toimintaan on tälle vuodelle saatu
Raha-automaattiyhdistyksen avustusta 1,5
miljoonaa markkaa.
- Säätiön näkemyksen mukaan Suomeen
tarvittaisiin yksi perhetyöntekijä tuhatta syntyvää
lasta kohden. Tämä tarkoittaa noin 60:ta
työntekijää, Erkkilä toteaa.
Pettymystä ja pelkoja
Kun keskosvauva ei olekaan se mielikuvien
pullukkaposki, joka syö hyvin ja kehittyy
neuvolakäyrien tahtiin, moni isä ja äiti ovat tiukan
tilanteen edessä. Tässä on monasti ulkopuolisen
avun paikka.
- Vauvan ongelmat aiheuttavat perheelle stressiä,
johon liittyy myös pettymystä, huolta ja pelkoja
lapsen selviytymisestä,
Kiikku-varhaiskuntoutusprojektin päällikkö Seija
Sukula huomauttaa.
Hänen mukaansa Kiikku-malli korostaa
yksilöllisyyttä perinteisen
asiantuntijakeskeisyyden sijaan: tärkeintä on
vanhempien omien voimavarojen hyödyntäminen
ja tarpeiden huomioon ottaminen.
Perhetyöntekijä on tarvittaessa perheen tukena
heti sairaalassa jo silloin, kun lapsi on vielä
keskoskaapissa.
Myös kotikäynnit ovat tärkeä osa toimintaa:
ensimmäisenä vuonna perhetyöntekijä käy kotona
viikottain ohjaamassa lasta ja vanhempia.
Tarvittaessa apua annetaan siihen saakka, kunnes
lapsi on täyttänyt kolme vuotta.
- Kotikäynneissäkin lähtökohtana ovat perheen
omat tarpeet. Istumme paremminkin käsiemme
päällä ja suu supussa vanhempien tukena kuin
lähdemme suinpäin kädestä pitäen neuvomaan,
Sukula huomauttaa.
Samalla hän tähdentää, että Kiikku-malli tukee jo
olemassaolevia työ- ja tukimuotoja. Se ei korvaa
niitä.
Mestaruus hukassa
Jokainen äiti ja isä haluaa olla mestari oman
lapsensa hoidossa. Erikoissairaanhoitaja Anne
Korhonen Oulun yliopistollisen sairaalan
keskososastolta sanoo, että aina tämän
mestariuden saavuttaminen ei kuitenkaan ole
helppoa. Siksi tukea tarvitaan.
- Pienet keskoset ovat kenties itkuisia ja heitä
pitää syöttää tiheään. Keskosen hoito on myös
tasapainottelua lapsen rahoittelun ja
virkistämisen kanssa, väitöskirjaa keskoslapsen
vanhemmuudesta valmisteleva Korhonen luettelee
vanhempien voimavaroja kuormittavia tekijöitä.
Vammainen tai keskosena syntynyt lapsi ei
myöskään kykene heti vuorovaikutukseen
vanhempiensa kanssa.
- Keskoslapsi antaa vanhemmilleen muita vauvoja
hitaammin palautetta siitä, että onpa ihanaa, kun
olet siinä, Korhonen lisää ja huomauttaa, että
tämä saattaa osaltaan vaikeuttaa varhaisen
kiintymyksen syntymistä.
Perhetyöntekijä helpottaa näitä ongelmatilanteita.
Samalla hän voi auttaa vanhempia etsimään juuri
siihen perheeseen sopivia toimintatapoja.
- Näin vanhemmille jää aikaa kenties vauvan
kuntoutuksen ja lääkinnällisen hoidon ohella
todelliseen läsnäoloon lapsen kanssa. On tärkeää, että vanhemmat löytävät lapsensa
persoonana, ei vain vammaisena.
STT-MH
24.3.2000
Kotimaa -sivulle
|