Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

22.9.2000

Oikea ratkaisu

Polttonesteiden korkea hintataso on sekä puhuttanut että antanut aiheen suoraan toimintaan eri puolilla Eurooppaa.

Kansalaisten kiukku on ymmärrettävää siinä valossa, että polttonesteiden hinnat ovat kohonneet suhteellisen lyhyessä ajassa lähelle kipupistettä, vaikuttavathan polttoaineiden hinnat suoraan tavallisten autoilijoiden ja kuljetusyrittäjien kustannuksiin.

Yksityisautoilijalla ei ole keinoja siirtää lisäkustannusta kenenkään muun harteille. Ainoat keinot kustannusten minimointiin ovat autoilun vähentäminen tai siitä kokonaan luopuminen.

Kuljetusyrittäjien mahdollisuudet ovat vähäiset nekin. Ne voivat siirtää kustannukset hintoihin, mutta vain silloin, kun sopimukset eivät sitä estä. Tämä on pitkien ja vakaiden sopimusten ongelma kuljetusyritysten kannalta.

Katseet ovatkin kääntyneet valtiovaltaan eri maissa. Kansallisia hallituksia painostetaan alentamaan polttonesteiden veroja kuluttajien kustannusten supistamiseksi.

EU on omaksunut kannan, jonka mukaan polttonesteiden verotusta ei alenneta. Perustelu on se, että verojen alentaminen ei anna minkäänlaisia takeita raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan alenemisesta. Pahimmassa tapauksessa käykin päinvastoin - maailmanmarkkinahinnat nousevat ja tavalliset kuluttajat tukevat öljyntuottajia verorahoillaan.

Suomessakin hallitus sanoo ymmärtävänsä kansalaisten harmin ja kiukun, mutta pitäytyy tiukasti kannassaan suunnata luvattu veroale kokonaisuudessaan ansiotulojen verotuksen keventämiseen.

Ensivaikutelma hallituksen kannasta kuulostaa ja näyttää uppiniskaiselta, kansalaisia ymmärtämättömältä. Tarkempi erittely kuitenkin osoittaa logiikan ainoaksi oikeaksi.

Polttonesteiden verotuksen alentaminen maksettaisiin luonnollisesti luvatusta ansiotulojen veroalesta. Opposition esittämä malli haukkaisi tästä kakusta arviolta 1,3 miljardia markkaa. Näin avattaisiin latua muille vastaaville operaatioille, joihin opposition itsensäkin esittäminä kuuluvat muun muassa ruoan arvonlisäveron alentaminen sekä alueelliset "verokannustimet".

"Käyttäjä maksaa" -periaate on myös sosiaalisempi kuin keskustaopposition malli. Autoilun kustannusten perusteella kansalaiset arvioivat yksilötasolla autoilun tarvetta ja määrää sekä mahdollisuuksia eri liikennevälineiden käyttämiseen. Jos polttonesteiden veroja alennettaisiin, alen maksajiksi joutuisivat muun muassa eläkeläiset ja kokonaan autottomat kansalaiset.

Loppujen lopuksi kyse on myös aatteellisesta valinnasta. Ihmisen oikeus päättää itse omien tulojensa käyttämisestä toteutuu parhaiten työn verotusta alentaen ja näin käteen jäävän palkan osuutta korottaen.

Muistutuksena kannattaa mainita, että keskusta ei ole koskaan ollut hallituksessa, joka olisi keventänyt verotusta.

ILPO KIURU