Kuntaliiton Majoinen tyrmää seutukunnat uusina rajoina

Kuntien määrään ei ole odotettavissa rajua vähennystä

Etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa kuntaliitoksiin ajaa kiristynyt kuntatalous, mutta muualla maassa yhä vankemmin se, että kuntarajat ovat yhteistyön tiivistymisen ja verkottumisen myötä hämärtyneet muutenkin.

Majoinen tyrmää ajatuksen siitä, että seutukunnat muodostaisivat tulevaisuuden kuntarajat.
- Joissakin seutukunnissa on erittäin pitkät välimatkat kuntien välillä, joten kuntien palvelut kärsisivät sellaisessa rakenteessa, Majoinen perustelee.

Hän luennoi Oulun läänin vihreiden järjestämässä Kuntajako uusiksi? -seminaarissa Oulussa keskiviikkona.

Majoinen uskoo, että järkevä kuntarakenne löytyy parhaiten paikallisesti kunnallisen itsehallinnon perusteella.

Hän ei halua lähteä arvioimaan, mikä olisi sopiva kuntaluku Suomessa. Nykyään kuntia on 452, ja julkisuudessa on esitetty määrän pudottamista jopa sataan.

Viime vuoden alkupuolella Kuntaliitto haastatteli kuntajohtajia ja johtavia poliitikkoja ja kysyi heidän kantaansa kuntaliitoksiin. Majoisen mukaan kysely viittaa siihen, että Suomen kuntaluku alenee lähivuosina kenties muutamalla kymmenellä.

Moni kunta pohtii

Päätös yhdistymisestä ensi vuoden alusta lähtien on tehty Mikkelin, Mikkelin maalaiskunnan ja Anttolan osalta, Temmeksen ja Tyrnävän osalta sekä Kuoreveden ja Jämsän osalta.

Majoisen mukaan näiden lisäksi liitoksen järkevyyttä pähkäillään useissa muissakin kunnissa, mm. Keurusselän seudun alueella.

Majoinen näkee perustan kuntien hynttyiden yhteen lyömisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Niin kuntalaiset kuin yrityksetkin ovat verkostoituneet ja siten ajatus kotikunnasta on muuttanut hieman merkitystään.

- Yhdessä kunnassa asutaan, toisessa käydään töissä ja kolmanteen suuntautuvat vaikkapa ostosmatkat, Majoinen havainnollistaa.

Osaltaan liitosten myötämielisyyteen on vaikuttanut myös seutuyhteistyön tiivistyminen. Varsinkin EU-hankkeiden myötä yhteistyöstä on saatu tuloksia, mikä on johtanut kysymykseen nykyisen kuntarakenteen sopivuudesta.

- Etenkin Pohjois- ja Itä-Suomessa uusien rakenteiden myötä etsitään tehokkuutta palvelujen tuottamiseen, hän sanoo.

Majoinen tosin huomauttaa, että pienet kunnat ovat yhteistyöllä pystyneet järjestämään palvelujaan. Liitos sinällään ei lisää kunnan tehokkuutta.

Tahtoa oltava

Toteutuneita kuntaliitoksia tutkiva Majoinen katsoo, että kuntaliitoksen on tärkeä perustua paikalliseen harkintaan ja paikkakuntalaisten tahtoon.

Prosessia on lisäksi johdettava taidolla. Muuten koko homma voi mennä pieleen.
- Yksistään se, että kunnat saadaan yhteen, ei takaa hyvää lopputulosta, hän muistuttaa.

Paikallista tahtoa voidaan selvittää kansalaiskyselyillä ja avoimella keskustelulla. Käyttökelpoisena ratkaisuna Majoinen pitää myös ulkopuolisen selvitysmiehen käyttöä, kunhan paikallinen sitoutuminen liitokselle on varmistettu.

Majoinen tähdentää kriittisyyttä kuntaliitossopimusten teossa.
- Uuden kunnan taloudelle ei ole syytä asettaa hirttosilmukkaan ylisuurilla odotuksilla.

Majoinen pitää kuntaliitoksen malliesimerkkinä muutama vuosi sitten toteutettua Lohjan kaupungin ja Lohjan maalaiskunnan liitosta. Siinä edettiin askel askeleelta hyötyjä ja haittoja punniten.

- Siellä lähdettiin miettimään, mikä on uuden kunnan visio, toimintaidea sekä strategia, ja sitä kautta muotoiltiin sopimukset.

STT-IA
21.1.2000

Kotimaa -sivulle