Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

21.1.2000

Tarja Halonen on monen porvarin valinta

Perinteinen rintamalinja suomalaisessa politiikassa kulkee ei-sosialistien ja sosialistien välillä. Tämä rintamalinja ei kuitenkaan enää ole olennaisin, koska sosialisteja sanan perinteisessä merkityksessä ei enää todellisuudessa montaakaan ole.

Pääasialliset erottavat tekijät suomalaisessa politiikassa eivät enää noudata samoja rajoja, kuin vaikkapa vielä kymmenen vuotta sitten.

Sosialistisuuden ja ei-sosialistisuuden sijaan ovat nousseet sellaiset kysymykset kuin vaikkapa myönteinen tai kielteinen suhtautuminen Eurooppaan, taloudelliseen integraatioon, ihmisoikeuskysymyksiin, ammatillisen järjestäytymisen oikeuteen tai vaikkapa yksilönvapauteen - sen eri muodoissa.

Jälkimmäisessäkään kysymyksessä ei ole lainkaan itsestään selvää, että keskusta olisi jotenkin yksilöystävällisempi vaihtoehto kuin sosialidemokraatit.

Kysymys on myös niistä yhteistyökyvyn edellytyksistä, joita kullakin ehdokkaalla katsotaan olevan.

Presidentinvaali on ennen muuta henkilövaali. Tämä ei häivytä taakseen ehdokkaiden arvostuseroja. Ei sitäkään, että Esko Aho on monessa suhteessa taantumuksellisempi vaihtoehto kuin liberaali Tarja Halonen.

Kokoomus on lähtenyt toiselle kierrokselle sammutetuin lyhdyin. Se on jo kannanotto sinänsä. Vielä kuusi vuotta sitten Kokoomus katsoi tarpeelliseksi ottaa kantaa Elisabeth Rehnin puolesta Martti Ahtisaarta vastaan.

Tänään moni asia on toisin. Aatteellinen porvari voi äänestää Tarja Halosta menettämättä sen vuoksi yöuntaan.

Kokoomuksen vahvuudeksi on luettava se, että tässäkin asiassa se kykenee antamaan todellisen yksilönvapauden kannattajilleen ja äänestäjilleen huolimatta siitä, vaikka ensimmäisen kierroksen tappio vähän kirveleekin.

ILKKA AHTOKIVI
TIMO KERVINEN

Myrsky vesilasissa

Perinteisen puoluekantaisesti ajatteleva väki ajatteli välittömästi ensimmäisen kierroksen tuloksen selvittyä sunnuntaina, että Kokoomuksen vesilasissa alkaisi jonkinlainen myrsky puolueen kannalta huonosti menneiden vaalien takia.

Vastoin odotuksia puoluehallituksen kokoontuessa tiistaina, ilmassa ei ollut minkään sisäisen pyykinpesun tarvetta. Kokoomuksella ei ollut myöskään minkäänlaisia paineita ryhtyä kuuden vuoden takaiseen tapaan ohjaamaan ääniään toiselle kierrokselle päässeen "porvarillisen ehdokkaan" taakse.

Kokoomuksen ja RKP:n ehdokkaita ensimmäisellä kierroksella äänestäneet näyttävät jakavan kannatuksensa nyt jokseenkin tasan Esko Ahon ja Tarja Halosen kesken.

Tämäkin tukee oletusta, jonka mukaan presidentinvaalista on tullut henkilövaali, jossa esimerkiksi perinteisellä jaolla ei-sosialistisiin ja sosialistisiin puolueisiin ei enää ole entisenlaista merkitystä.

Tosiasiassahan tämä jako ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen ollut se rajalinja, jota pitkin todelliset aatteelliset erot ovat kulkeneet.

Selitykseksi jää, että Kokoomuksessa on poikkeuksellisen laajasti hyväksytty presidentinvaali suorana kaksivaiheisena kansanvaalina. Kansanvaalina nimenomaan siten, että kansalaiset eivät koe tarvitsevansa puolue-elinten ohjausta siihen, miten he toiselle kierroksella äänestävät.

Tämän ilmaisi sanoiksi puettuna mm. puheenjohtaja Sauli Niinistö todetessaan, ettei toisen kierroksen ohjeilla ole merkitystä, kun ei ollut ensimmäisenkään kierroksen.

Historiallisesti vaalitulos on Kokoomuksen kannalta kaikkein huonoimpia. Ottaen huomioon vaalin muuttuneen luonteen, tällä ei ole kuitenkaan pienintäkään ennustearvoa sille, mitä tapahtuu seuraavissa kunnallisvaaleissa - eduskuntavaaleista nyt puhumattakaan.

TIMO KERVINEN