EU-tukien julkisuudesta väitös:
EU-tukien jaosta päättää suppea eliitti
Merkittäviä määriä EU-tukia jaetaan Suomessa julkisuuden ulottumattomissa. Rakennerahastojen ympärille on kehittynyt monimutkainen päätöksentekojärjestelmä, jonka toiminnasta mediakaan ei ota selkoa.
- Miljardien markkojen jaosta päättää suppea
poliittinen- ja virkamieseliitti, huomauttaa
Etelä-Suomen Sanomissa tutkivana toimittajana
työskentelevä toimittaja Asko Hynninen. Hänen
journalistiikan väitöskirja Periaatteessa julkista. Julkisuusperiaatteen käytäntö EU-Suomen
päätöksenteossa ja journalismissa tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa viime viikon lauantaina.
Hynninen kiinnostui aiheesta toimiessaan
maakuntalehden kotimaanosaston päällikkönä
Suomen liittyessä Euroopan unioniin.
Journalistin
oli aluksi hankala hahmottaa uutta
päätöksentekojärjestelmää uudentyyppisten
julkisten varojen jakamisessa.
- Vasta äskettäin hyväksytty uusi julkisuuslaki oli
myös ajankohtainen jo silloin. Arveltiin, että
salaileva EU tulee ja syö suomalaisen
julkisuusperiaatteen, Hynninen sanoo.
Kävikin toisinpäin. Hynnisen mukaan tukiaisten
jakoon ja niiden tulosten seurantaan on tullut
avoimuutta vasta EU-jäsenyyden aikana, koska
varsinkin komissio on edellyttänyt huolellisempaa
valvontaa tukikäytäntöihin.
Päätöksenteko monen portaan takana
Asko Hynninen havaitsi tutkimuksessaan
tukihallinnon julkisuuden keskeiseksi esteeksi
maakuntahallinnon epädemokraattisen rakenteen.
Periaatteessa maakuntavaltuusto valvoo EU:n
rakenneohjelmien toteutuksesta vastaavan
maakunnallisen yhteistyöryhmän toimintaa.
- Maakuntavaltuusto on seremoniallinen elin, joka
lounastaa pari kertaa vuodessa. Niissä on usein
kuntapäättäjien kakkos- tai kolmosketjua, jotka
eivät pysty valvomaan päätöksentekoa ja
rahanjakoa, Hynninen sanoo.
Valta on keskittynyt viranomaisille sekä
maakuntahallituksen valitseman yhteistyöryhmän
jäsenille.
- Kunnat, koulutuslaitokset, alueviranomaiset,
ay-järjestöt ja maakuntaliitto, jotka ovat
edustettuina yhteistyöryhmässä ovat usein juuri
niitä, jotka hyötyvät asemastaan myös
taloudellisesti, Hynninen toteaa.
- Päätöksenteko on niin monen portaan takana
kansanvaltaisesta valvonnasta, että on esitetty
epäilyjä hyvä-veli-verkostoista ja jääviydestä.
Hynnisen mukaan muutos, joka nosti
yhteistyöryhmien johtoon poliitikon
maakuntajohtajan sijasta, ei tuonut merkittävää
muutosta tilanteeseen. Valmisteluvalta pysyy
virkamiehillä.
Tutkija uskoo vasta Euroopan neuvoston
Suomellekin suosittelemien yleisten
maakuntavaalien kohentavan maakunnallisen
päätöksenteon kansanvaltaista kontrollia.
- Myös media voisi osaltaan lisätä avoimuutta
omilla levikkialueillaan. Maakuntalehdillä on
maakunnissa tähän parhaat edellytykset,
Hynninen katsoo ja esittää ensiaskeleeksi
yhteistyöryhmien kokousten avaamista
tiedotusvälineille Etelä-Karjalan esimerkkiä
seuraten.
Yritystuissa salassapito ohittanut julkisuusperiaatteen
Toisena tukihallinnon julkisuuden esteenä
Hynninen mainitsee kauppa- ja
teollisuusministeriön tulkinnan liikesalaisuudesta.
- KTM:n lähtökohtana on ollut pikemminkin
salassapito- kuin julkisuusperiaate. Äärimmillään
vastikkeettomatkin yritystuet on ministeriössä
rinnastettu pankkisalaisuuteen, ja jopa tukea
saaneiden yritysten nimen julkistamisen on
epäilty vaarantavan yrityssalaisuuden, Hynninen
sanoo.
Erityisen salaileva tutkijan mielestä on
Teknologian kehittämiskeskus TEKES, jonka osuus
KTM:n budjetista on kasvanut muutamassa
vuodessa puoleen.
- Samalla entistä suurempi osa tukipäätöksistä on
pidetty salassa. Näin merkittävä osa julkisten
varojen valvonnasta on etääntynyt
näkymättömiin, Asko Hynninen huomauttaa.
STT-MH
21.1.2000
Politiikka -sivulle
|