Suopohjille etsittävä uutta käyttöä kiihtyvään tahtiin
Turvetuotannosta vapautuville alueille eli suopohjille on lähivuosina etsittävä uutta käyttöä yhä kiihtyvämpään tahtiin.1970-luvun alussa tuotantoon otetut alueet alkavat olla yksi toisensa jälkeen loppuun hyödynnettyjä, joten lähivuosina tuotannosta poistuu suopohjaa yhä enemmän, kiivaimmillaan jopa liki 3 000 hehtaarin vuosivauhtia.
- Vuonna 2010 koko turveteollisuudelta on siirtynyt tai siirtymässä 40 000-45 000 hehtaaria tuotantopinta-alaa uusiokäyttöön, Vapo Oy:n ympäristöpäällikkö Pirkko Selin arvioi.
Suomessa on noin 250 yksittäistä turvetuottajaa. Valtion omistaman Vapon osuus tuotantovolyymista on ollut noin 80 prosenttia.
Viime vuonna turpeen tuotantopinta-ala oli noin 52 000 hehtaaria ja tuotantomäärä 25 miljoonaa kuutiota.
Golfia pelaamaan
Maanomistajille tehdyn kyselyn mukaan turvealueiden todennäköisin jälkikäyttö Suomessa on edelleen metsitys, mutta myös muita vaihtoehtoja on yhä enemmän.
- Suopohjalle voidaan rakentaa lintujärvi, se voidaan muuttaa uudelleen suoksi, siellä voidaan kasvattaa siirtonurmea, ja se soveltuu myös yrttien viljelyyn tai kalankasvatukseen, viime vuonna mm. suopohjien hyödyntämisestä väitellyt Selin luettelee.
Näitä erikoisempiakin ideoita on viritelty aina golfkentistä ampumaratoihin. Oulun kupeessa sijaitsevan Limingan Hirvinevan soveltuvuutta jopa porolaitumeksi on tutkittu.
EU-tukea viljelyyn
Suopohja soveltuu moneen tarkoitukseen nimenomaan siksi, että turvetuotannon jälkeen alue on puhdas. Selinin mukaan siinä ei ole sen paremmin haitallisia torjunta- tai lannoiteainejäämiä kuin ilmansaasteitakaan.
- Esimerkiksi mansikka samoin kuin muutkin marjat menestyvät suopohjalla oikein hyvin, Selin kertoo.
Vapo on tutkinut mansikankasvatusta Maatalouden tutkimuskeskuksen kanssa Hankasalmen Läyniönsuolla. Niin sato kuin laatukin ovat hyviksi havaittu.
Mielenkiinto suopohjan viljelykäyttöön on lisääntynyt EU-jäsenyyden myötä, sillä kasvilajista riippuen viljelyyn on mahdollista saada merkittävääkin tukea. Selin kertoo, että tänä keväänä tukiin ovat ensimmäistä kertaa oikeutettuja myös turvetuottajat.
- Ehkäpä meidänkin mielenkiintomme vaikkapa ruokohelpin viljelyyn kasvaa. Vielä se ei ole hinnaltaan kilpailukykyinen energiamuoto, mutta katsotaan, miten tilanne kehittyy, Selin toteaa.
Vapo kasvattaa ruokohelpiä koemielessä Limingan Hirvinevalla, jossa sitä on satakunta hehtaaria. Yksi ruokohelpin eduista on, että sitä voidaan käyttää polttoaineena turpeen ja puun kanssa samoissa kohteissa.
Maapohja tutkittava
Vapo on tutkinut suopohjien jälkikäyttöä jo vuosia. Sillä on useita yhteistyökumppaneita, mm. Oulun ja Jyväskylän yliopistot.
Osin tutkimuksella varaudutaan uusikäyttöalueiden huimaan lisääntymiseen. Lisäksi sillä kerätään tietoa uusikäytön eri vaihtoehdoista myös yksityisille maanomistajille, jotka turvetuotannon päättymisen jälkeen saavat vuokraamansa alueet takaisin omaan käyttöönsä.
- Olemme keränneet pohjatietoa suopohjan mahdollisista käyttövaihtoehdoista. Niistä jokainen maanomistaja voi valita kiinnostavimman ja soveliaimman, Selin selvittää.
Hänen mukaansa etenkin Pohjanmaalla samalla suolla saattaa olla monia maanomistajia. Onkin tärkeää, että heillä on yhteinen näkemys siitä, mitä suopohjalla tehdään. Selinin mukaan käyttötarkoituksen valitseminen lähtee liikkeelle alueen maalajin tutkimisesta.
- Näin tiedetään, soveltuuko maalaji esimerkiksi puun kasvulle, läpäiseekö se hyvin vettä tai onko se kenties kivikkoinen.
Selinin mukaan suopohjan ottaminen uusiokäyttöön maksaa noin 3 500 markkaa hehtaarilta. Rahaa säästyy, jos uudesta käyttötarkoituksesta olisi ainakin jonkinlainen käsitys jo ennen tuotantovaiheen päättymistä.
- Näin tuotannonaikaisia toimenpiteitä voidaan käyttää hyväksi uusiovaiheen rakenteissa.
STT-IKK
19.5.2000
