Päätoimittaja
Ilkka Ahtokivi
19.5.2000
Harhaisku Itävaltaan
Mitä pidempi aika on kulunut siitä, kun 14 EU-maata päätti ryhtyä boikotoimaan Itävaltaa sen vuoksi, että äärioikeistolainen Jörg Haiderin puolue nousi maan hallitukseen, sitä selvemmäksi on käynyt, että boikottipäätös sisälsi arviointivirheen.
Hätäisesti ja osin kyseenalaisin muodoin tehty päätös on osoittautunut huonosti harkituksi ja vaikeaksi purkaa. Vaikka Haider on jättänyt puolueensa johdon ja Itävallan hallitus on vakuuttanut kunnioittavansa ihmisoikeuksia, ei päätöstä ole saatu puretuksi.
Presidentti Mauno Koivisto kummasteli Itävalta päätöksen syntyä Suomen osalta kutsuen sitä "öykkäröintipakoksi". Koivisto kantoi huolta siitä, missä määrin EU-ryhmittymän muut maat ovat oikeutettuja sanelemaan toisen maan sisäisiä hallitusratkaisuja tai niihin puuttumaan.
Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) on kertonut tehneensä Suomen osalta ratkaisun itse. Kyseenalaista on, oliko Lipposella oikeus presidenttiä kuulematta päättää Suomen suhteista ulkovaltoihin tavalla, jolla hän sen teki.
Lipponen itse on vedonnut asian kiireellisyyteen mutta ainakaan jälkikäteen asiassa ei ollut mitään erityisen kiireellistä.
Jo Mauno Koivisto pohdiskeli, että hätäisesti tehty boikottipäätös saattaa osoittautua vaikeaksi purkaa. Samalla Koivisto peräänkuulutti sitä, oliko asian valmistelussa noudatettu normaalia valmistelutapaa, jolloin asiat päätetään esittelystä ja esittelymuistion perusteella. Ilmeisesti ei ollut.
Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö puuttui Itävalta-boikottiin puhuessaan Kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa tiistaina. Niinistön viesti oli selvä: boikotti on vaarallinen ja vahingollinen ennakkotapaus, josta on syytä päästä eroon mitä pikimmin.
Niinistön mukaan boikotti on seikkailu, joka vaarantaa unionin uskottavuutta ja luotettavuutta. Niinistö meni jopa niin pitkälle, että arveli boikotin alentaneen yhteisen Eurooppa-politiikan nauttimaa luottamusta kansalaisten keskuudessa.
Pohdiskellessaan Itävalta-boikottia Niinistö ei esiintynyt pelkästään kokoomuksen puheenjohtajana. Hän on Euroopan demokraattisen unionin, EDU:n puheenjohtaja, jolla on sanansa sanottavana siihen, miten Euroopan konservatiiviset ja kristillisdemokraattiset puolueet kansainvälisillä areenoilla toimivat.
Niinistö kertoi puoluevaltuustolle, että kesäkuun EU-huippukokouksen alla pidettävässä EDU:n ja Euroopan konservatiivipuolueen EPP:n huippukokouksessa Itävalta on mukana ilman öykkäröintiä.
EDU ja EPP näyttävät siis päättäneen irtautua Itävaltaan kohdistetusta boikotista - josko ovat siinä täysin rinnoin koskaan olleet mukanakaan.
Kun Suomi osaltaan ryhtyy purkamaan Itävallan vastaista öykkäröintipakkoa, on erityinen toimimisvelvollisuus pääministeri Paavo Lipposella. Sen verran taakkaa hänelle lankeaa ratkaisevasta roolistaan öykkäririntamaan liittymisestä.
TIMO KERVINEN
Työehtosopimusten yleissitovuudessa on kysymys siitä, missä määrin alalla muuten kattavaa työehtosopimusta on pakko noudattaa myös yrityksissä, jotka järjestäytymättöminä eivät kuulu työehtosopimuksen piiriin.
Nykyisin työehtosopimusta pidetään yleissitovana, mikäli sen piiriin kuuluu noin puolet samalla alalla järjestäytyneistä työntekijöistä. Tuolloin sopimusta täytyy noudattaa myös järjestäytymättömissä yrityksissä kuitenkin niin, että niissä työnantaja saa noudatettavakseen pääsiallisesti vain velvollisuuksia - ei oikeuksia.
Isojen työmarkkinajärjestöjen neuvotteluissa yleissitovuus on ollut kauppatavaraa. Ja helppohan se onkin järjestäytyneitä työnantajia edustavien työnantajajärjestöjen sopia pienempien puolesta niille lisävelvoitteita. Vastustajan rooli on jäänyt Suomen Yrittäjille, jonka jäsenet saavat yleissitovuuden seurauksena pelkkiä velvoitteita.
Ammattiyhdistysliike on pitänyt kovaa ääntä yleissitovuudesta. Ammattiyhdistysjohtaja toisensa jälkeen on tehnyt asiasta jos jonkinmoista kynnyskysymystä.
Onpa ammattiyhdistysliikkeen piirissä väläytelty sitäkin, että asiasta on tehtävä kynnyskysymys tulevaa tulopoliittista kokonaisratkaisua tehtäessä. Jos ei yleissitovuus laajene ja jopa nimenomaan komitean hahmotteleman mallin mukaan, ei tule tupoakaan.
Yleissitovuuden laajentaminen oli esillä hallitusneuvotteluissa, joissa Kokoomus kaatoi sen. Johdonmukaisesti tämän kanssa puheenjohtaja Sauli Niinistö kieltäytyi hyväksymässä hallituksessa mallia yleissitovuuden laajentamisesta.
Kompromissina hallitus päätti itse kirjoittaa asianomaisen lainkohdan ja sen perustelut uudelleen. Tässä poikkeuksellisessa menettelyssä hallitus perusti Tarja Filatovin (sd.) johtaman toimikunnan, joka muotoili yleissitovuus pykälän perusteluja yötä myöten.
Nyt hallituksen kynänikkarien tuotos on asiantuntijoiden arvioitavana.
Merkille pantavaa on, että Kokoomus sai puolustaessaan pieniä ja järjestäytymättömiä työnantajia osakseen ymmärtämystä myös pääministeri Paavo Lipposelta (sd.). Ammattiyhdistys ei siten tällä kertaa saanutkaan aikaan näkyvää riitaa Kokoomuksen ja SDP:n välille.
TIMO KERVINEN
Kansanedustajat kaavailevat itselleen noin 30 prosentin palkankorotusta. Tilaisuus palkankorotukseen avautui, kun kävi selväksi että kansanedustajien palkkiolaki avataan joka tapauksessa Esko Aho Harvardin-matkan vuoksi. Kun laki kerran avataan, oli sopiva hetki myös yleiskorotuksen tekemistä varten.
Kansanedustajien hanke omien palkkojensa korottamiseksi on mitä epäsuosituin. Vast´ikään yleiseen 3,1 prosentin palkankorotuslinjaan tyytyneet äänestäjät eivät hanketta hyväksy - olkootpa palkkaukselliset lähtökohdat mitkä hyvänsä.
Varmaa onkin, vaalikentille jalkautuvat kansanedustajat saavat kansalaispalautetta palkankorotusaikeestaan.
Eduskunnassa hanketta viedään eteenpäin ryhmäpuheenjohtajien aloitteen pohjalta. Sen ovat allekirjoittaneet kristillisten ryhmäpuheenjohtajaa lukuun ottamatta kaikki muut ryhmäjohtajat.
Kristilliset ovatkin käyttäytyneet asiassa samaan tapaan kuin Veikko Vennamo aikanaan puoluetukiasiassa: salissa vastustetaan, mutta raha kuitenkin kelpaa.
Tiistaina eduskunnassa asiaa käsitellessä olivat äänessä lähinnä vain hankkeen vastustajat. Urhoollisimmin aloitetta puolusti sen ensimmäinen allekirjoittaja Antti Kalliomäki (sd.).
Jyrkimmin hanketta arvostelivat vasemmistoliiton kansanedustajat, jotka omien sanojensa mukaan olisivat sitoutuneet aloitteeseen mikäli se olisi hyväksytty yksimielisesti. Näin siis vasemmistoliiton kansanedustajat pakenivat kristillisten tunnetusti leveän selän taakse.
Kansanedustajien palkankorotushaaveilla on perusteensa. Kansainvälisesti vertaillen suomalaiset parlamentaarikot saavat verrattain huonoa palkkaa. Moni kansanedustajaksi valittu saa myös havaita, että hänen ansiotasonsa siviilielämään verrattuna laskee. Näin on laita esimerkiksi niiden kansanedustajien, jotka ovat siviiliammatiltaan lääkäreitä.
Kansanedustajien palkkojen tarkastaminen on aiemmin sujunut nihkeästi. Edustajat ovat pelänneet kansalaisten vaaleissa antamaa tuomiota. Niinpä edellisestä perusteellisemmasta palkantarkastuksesta onkin kulunut 14 vuotta.
Jotta vastaavalta vältyttäisiin tulevaisuudessa, nyt on tarkoitus nimetä kolmesta ulkopuolisesta koostuva elin, joka aika ajoin tekee esityksen kansanedustajain palkkiolain tarkastamisesta.
Media on ainakin pääkirjoitustasolla suhtautunut kansanedustajien palkkojen tarkastamiseen pääsääntöisesti ymmärtäväisesti. Uudistusta on kuitenkin aiheellisesti moitittu siitä, että siihen jää veroton kulukorvauselementti ilman velvollisuutta tilittää syntyneitä kuluja.
Vaikka kulujen selvittämiseen liittyisi eduskunnan virkamiesten osalta lisätyötä, olisi selkeää ollut, että kansanedustajille korvataan aiheelliset syntyneet kulut niiden todellisen määrän mukaisena.
Vaikka edustajien palkankorotus on kertarysäyksenä tuntuva, eivät suomalaiset kansanedustajat silti pääse kansainvälisessä vertailussa kehuskelemaan huippupalkoillaan. Esimerkiksi heidän italialaiset kollegansa ansaitsevat tuntuvasti suomalaisia enemmän.
TIMO KERVINEN