Ruotsin saamelaiset haluavat hallita maailmanperintökohdetta

Kylät luovuttivat torstaina saamelaisasioita hoitavalle ministerille Margareta Winbergille yksityiskohtaisen ohjelman alueen kehittämiseksi saamelaishallinnon johdolla.

Ohjelma luovutettiin Tukholman valtiopäivätalon ulkopuolella, missä saamelaiset ovat tällä viikolla osoittaneet mieltään Ruotsin liittymiseksi YK:n alaisen Kansainvälisen työjärjestön (ILO:n) sopimukseen alkuperäiskansojen oikeuksista.

Saamelaiskylät - Sirkas, Tuorpon, Unna cearus (Sörkaitum), Baste (Mellanbyn) ja Jåhkåkaska - haluavat tehdä Laponiasta koealueen saamelaiselinkeinojen sekä saamelaisen identiteetin ja kulttuurin kehittämiseksi.

Saamen kieli ja ruotsi olisivat alueen viralliset kielet. Poronhoidon lisäksi saamelaiset hoitaisivat matkailuyrityksiä ja muita tehtäviä sekä tuottaisivat Laponian aluetta koskevaa tietoa.

Kaikessa toiminnassa kiinnitettäisiin hyvin paljon huomiota luontoon ja ympäristöön. Saamelaiset sitoutuisivat vähentämään moottoriajoneuvojen käyttöä mm. poronhoidossa ja huolehtimaan siitä, ettei porojen laiduntaminen pilaa maaperää.

Alueella sallittaisiin ja hoidettaisiin elinvoimaisia petoeläinkantoja, kylät ehdottavat.

Norrbottenin lääninhallitus antoi alkuviikosta kolmelle kylälle luvan hallinnoida Padjelantan kansallispuiston läpi kulkevaa suurta turistireittiä. Padjelanta on yksi Laponian alueeseen kuuluvista neljästä kansallispuistosta.

Muut ovat Sarek, Stora Sjöfallet ja Muddus. Myös Sjaunjan ja Stubban luonnonsuojelualueet sekä eräät muut alueet kuuluvat Laponiaan. Laponia on pinta-alaltaan yhteensä 9 400 neliökilometriä.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO valitsi vuonna 1996 Laponian maailmanperintökohteeksi, osaksi alueen arvokkaan luonnon ja osaksi sen vuoksi, että alueella on elävä saamelainen kulttuuriperintö.

Vain neljässä nykyisistä 582 maailmanperintökohteesta on edelleen alkuperäisväestö. Ruotsissa on kaikkiaan yhdeksän UNESCO:n maailmanperintökohdetta.

STT-MH
19.5.2000

Ulkomaat -sivulle