Ennakoitavuutta ja alueellisuutta raskasmetallitutkimuksiin
Elintarviketuotannon ympäristövaikutukset painottuvat ketjun alkuun
Elintarvikkeiden valmistuksen ympäristövaikutukset painottuvat tuotantoketjun alkupäähän eli maatilalle.Maidon ja ruisleivän koko elinkaarenaikaisista vaikutuksista merkittävin on vesistöjen rehevöityminen, ja viljely aiheuttaa huomattavan osuuden useiden muidenkin ympäristövaikutusten synnystä.
Teollisuuden, kuljetusten ja kaupan osuus ympäristövaikutuksista tulee selvimmin esiin uusiutumattomien polttoaineiden vähenemisessä.
Tutkija Juha Grönroos Suomen ympäristökeskuksesta selvitti elintarvikkeiden elinkaaritutkimuksessa saatuja tuloksia maidon ja ruisleiväntuotannon ympäristövaikutuksista keskiviikkona AEL:n järjestämillä Elintarviketeollisuuden ympäristöpäivillä Vantaalla.
Hän kertoi, että elintarvikkeiden ympäristövaikutusten oleelliset vaiheet alkavat jo lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden valmistuksesta, ja tarkastelu päätyy kaupan hyllylle.
Energiankulutus erilainen maidolla ja leivällä
Tutkimuksessa laskettiin, että kaupan hyllyllä olevan maitolitran valmistukseen on käytetty noin 5,5 kJ energiaa.
- Se jakautui melko tasaisesti eri tuotantovaiheiden kesken, joskin energiasta 35 prosenttia kului lannoitteiden valmistamiseen ja 22 prosenttia maatilan sähköön,
Grönroos selvitti.
Ruisleivän saaminen kaupan hyllylle asti kulutti puolestaan runsaat 16 kJ energiaa, mistä leipomon osuus on yli 70 prosenttia.
- Muiden ympäristövaikutusten kannalta tärkein vaihe on maatila, sillä luonnon toiminta on monimutkaisempaa kuin esimerkiksi teollisuuden suljetut järjestelmät, Grönroos korosti.
Tarkastelun kohteena olevat muut ympäristövaikutukset jaotellaan tutkimuksessa perinteisiin ja subjektiivisiin mitattavuutensa mukaisesti. Perinteisiä ovat rehevöitymisen ja energiankulutuksen lisäksi ilmastonmuutos, happamoituminen, otsonin muodostuminen alailmakehässä sekä vesistöjen happivajaus.
Subjektiivisia ovat mm. maan viljavuus, torjunta-aineiden aiheuttama ekotoksisuus sekä jäämien vaikutus kuluttajien terveyteen.
Tilataso vastuussa rehevöitymisestä ja happamoitumisesta
Grönroos kertoi, että tilan toimet vaikuttavat eniten maidon elinkaaren aiheuttamaan happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja ilmastonmuutokseen, mutta uusiutumattomien polttoaineiden vähenemistä aiheuttaa suhteellisesti eniten lannoitteiden valmistus.
Myös meijerin osuus maidontuotannon ympäristövaikutuksista on enimmillään juuri polttoaineiden vähenemisessä. Alailmakehän ylimääräisen otsonin suhteen maidon tuottamat ympäristövaikutukset jakautuvat muita vaikutuksia tasaisemmin ketjun eri vaiheiden osalle.
- Ruisleivän aiheuttama rehevöityminen ja happamoituminen tulevat hyvin suurelta osin viljelystä, Grönroos listasi.
Uusiutumattomien polttoaineiden vähenemisen ja vesistöjen happivajauksen synnyn syyt sen sijaan löytyvät enimmäkseen leipomosta ja pakkaamisesta. Alailmakehän otsonin vähenemiseen vaikuttaa ruisleivän elinkaaressakin useat ketjun vaiheet, ja ilmastonmuutosta edistävät eniten viljely ja leipomo.
Ennakoitavuutta ja alueellisuutta raskasmetallitutkimuksiin
Asioiden ennakoitavuudella ja riskienhallinnalla on lihan vierasainetutkimuksessa entistä suurempi rooli tulevaisuudessa.
- Enää ei riitä, että kerätään joukko näytteitä ympäri Suomea, vaan on osattava keskittyä alueellisiin kartoituksiin ja niissä mahdollisesti esiintyviin ongelmakohtiin, toteaa professori Timo Hirvi Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksesta (EELA).
Elintarvikevirasto ja EELA ovat tehneet yhteenvetotutkimuksen, johon on koottu yli kymmenen vuoden aikana tehdyt sika- ja nautanäytteiden lyijy- ja kadmiumtutkimukset.
Yhteenveto on osa suurempaa hanketta, jossa selvitetään kemiallisten saastutuslähteiden vaikutusta elintarvikevalvonnassa. Vuosien mittaan tutkittuja näytteitä on ollut noin 4 000, joista on tehty lähes 10 000 määritystä.
Ei ratkaisevaa alue-eroa
- Näytteenotto on jakautunut koko Suomeen, joten tulokset antavat hyvän yleiskuvan naudan ja sian lyijy- ja kadmiumpitoisuuksista ja pitoisuuksien muuttumisesta valtakunnan tasolla, toteaa Hirvi.
Tulokset osoittavat suomalaisten naudan- ja sianlihan, maksan sekä munuaisten sisältävän vähän raskasmetalleja.
- Suuresta määritysten joukosta on hyvä katsoa löytyykö tuloksista alueellisia eroja ja painottaa valvontaa sinne, Hirvi huomauttaa.
Suuntaa antavien tulosten mukaan kuitenkaan mitään oleellisia alueellisia eroja raskasmetallipitoisuuksissa ei ole havaittavissa.
Hirvi muistuttaa myös, että näytteenotossa ja tulosten ilmoittamisessa on otettava huomioon eläimen ikä. Eläinten maksan ja erityisesti munuaisten kadmiumpitoisuus riippuu suoraan eläimen iästä. Yleensä vanhojen eläinten sisäelinten kadmiummäärät ovat niin korkeita, että niiden syöntiä tulisi välttää.
Kotieläinten lisäksi raskasmetallimäärityksiä on tehty muun muassa hirvistä, poroista ja jäniksistä. Tänä keväänä valmistuu ensimmäiset tulokset uusimmasta laajasta hirvien raskasmetallitutkimuksesta.
FF-IA
19.5.2000
