Avignon hakee mainetta nykytaiteen keskuksena

Taiteilijoista esimerkiksi Vincent van Gogh ja Paul Gauguin ja kirjailijoista Victor Hugo, Frédéric Mistral ja Charles Dickens ovat Provencen idyllissä viihtyneet.

Vuonna 1897 Mistral kirjoitti Avignonista "rakastettavana kaupunkina, jossa Mistral ottaa paitansa pois ja pörröttää tytön hiuksia, ja joka, vaikka on nähnyt loistokkaampiakin kunnian päiviä, pysyy yhä huolettomana."

Nykyisin Avignon tunnetaan etenkin kansainvälisestä teatterifestivaalistaan, jonka pariisilainen teatterinjohtaja Jean Vilar (1912-1971) pani alulle jo vuonna 1947 tuomalla Pariisista näyttelijäseurueen Avignoniin esiintymään.

Seurue näytteli Paavien palatsin aukiolla T.S. Eliotin Murha katedraalissa ja teatteria tuntemattomat provencelaiset olivat kerrasta myytyjä.

Seuraavina vuosina alaspäin viettävällä aukiolla nähtiin Vilarin tuomana edustava joukko klassikoita ja pian ulkoilmateatteri alkoi houkutella väkeä muualtakin Ranskasta Avignoniin.

Ei siis ihme, että kulttuurikaupungeista pienimmän, 90 000 asukkaan Avignonin vuoden teema on Taide ja luovuus.

Pelkkään teatteriin ei arvonsa tunteva Avignon kulttuurivuoden juhliaan keskitä. Tarjolla on runsaasti mm. kuvataidetta, elokuvaa, tanssia, muotia ja muotoilua.

- Avignon on jo teatterin pääkaupunki Euroopassa ja se tunnetaan myös Paavien palatsista ja arkkitehtuurista, seuraavaksi haluamme nykytaiteen keskukseksi, jos nyt ei ihan Euroopan niin ainakin Ranskan mittakaavassa, Avignonin kulttuurikaupunkivuoden johtaja Fabien Strack määrittelee kursailematta piskuisen kaupunkinsa kulttuurivuoden tärkeimmän tavoitteen.

Hänen mielestään Avignonilla on perinteitä, maalasihan hollantilainen Vincent van Goghkin monet hienoimmista töistään Provencessa, mm. auringonkukkia ja Langlois'n siltaa esittävät maalauksensa.

Toisaalta taiteilijan hulluuskin äityi juuri Etelä-Ranskassa pahaksi. Hän oli viiltää asuintoveriaan Gauguinia partakoneen terällä, mutta leikkasikin lopulta oman korvalehtensä.

Avignon oli myös taidekoulunsa ansiosta jo 1400-luvulla yksi Euroopan suurimmista taidekeskuksista.

- Taiteilijat asuvat talvet Pariisissa ja saapuvat kesäksi Provenceen maalaamaan, haluamme heidän asuvan täällä vuoden ympäri, Strack palautuu nykypäivään.

Hulppea nykytaiteen keskus

Taiteilijoita lienee houkuttelee Avignoniin pian nouseva uusi Yvon Lambertin nykytaiteen keskus. Sen tyyssijaksi kunnostetaan kaupungin kauneimpiin rakennuksiin lukeutuva herraskartano Hotel de Caumont, joka sijaitsee taidekoulun vieressä.

Museoon sijoitetaan Lambertin maineikas kokoelma; lähes 400 teoksesta koostuva valikoima maalauksia, veistoksia, installaatioita, videoita ja valokuvia, jotka valottavat nykytaiteen historiaa.

Kokoelmaa ei ole julkisesti esitelty kuin kaksi kertaa 25 vuoden aikana. Lisäksi keskuksessa on tarkoitus järjestää mm. vierailevia näyttelyitä ja tutkimusta. Hankkeen takana on Avignonin kaupunginjohtaja Marie-Josée Roig, joka rakastaa nykytaidetta.

Avignonissa on tarjolla myös oivallinen otos vanhaa taidetta. Paavien aukiolla sijaitsevaan Petit Palaiseen on esimerkiksi nykyisin kotiutunut keskiaikaisen taiteen museo, josta löytyy ainutlaatuinen kokoelma 1200-1300-lukujen taidetta, mm. italialaisesta koulukunnasta Giottoa, Peruginaa ja Raphaelia.

Italia vaikuttaa yhä

Kuuluisa Provencen aurinko lämmittää Avignonia keväällä ja katukahvilat täyttyvät leppeästä ilmapiiristä nauttivista matkailijoista ja paikallisista rakastavaisista.

Avignonin kaupungintalon edustalla avautuvalla Place de l'Horloge -aukiolla sijaitsee vierivieressä ravintoloita, mutta vatsansa saa nopeasti täyteen myös nappaamalla kioskista mukaan palan pizzaa tai tötteröllisen italialaista jäätelöä.

Avignon on paavien hovista lähtien ollut varsinainen pikku-Italia ja edelleen kaupungissa asuu paljon saapasmaasta kotoisin olevia. Silmä lepää kaupungin ilmavassa italialaisarkkitehtuurissa ja Paavien palatsia ympäröivässä keskiaikaisessa kaupungissa.

Ilman kulttuurivuottakin Avignonissa on jo kauan tajuttu vanhan arvo ja joka vuosi käynnissä on isoja restaurointiohjelmia.

Paavit majailivat Avignonissa 1309-1377. Noina vuosina kaupungin väkiluku kasvoi 40 000:een, mikä oli keskiajalla paljon. Muurilla ympäröity kaupunki otti tosin turvalliseen huomaansa myös joukoittain rikollisia ja kerettiläisiä.

Teatterifestivaali ja Eurooppa

- Nykyisin täällä käy yli kaksi miljoonaa turistia vuodessa. Kulttuurivuoden budjettimme on 75 miljoonaa frangia, kun tavallisesti kaupunki tukee kulttuuria vuosittain 50 miljoonalla frangilla. Rahalla yritämme järjestää turisteja houkuttelevaa ohjelmaa, joka kiinnostaa myös avignonilaisia, Strack tilittää.

Teatterifestivaali on toki yksi Avignonin kulttuurivuoden huipentumia. Tänä kesänä juhla järjestetään 54. kertaa ja teemana on Eurooppa. Festivaali juhlii etenkin itäisen ja läntisen Euroopan yhteistyötä, josta kulttuurivuosikin on esimerkki.

Ohjelma painottuu Ranska-Saksa-Venäjä -akselille, mutta nuoria teatterintekijöitä saapuu Avignoniin aina Itämeren maita ja Balkania myöten.

Kiinnostusta varmasti herättää vaikkapa ranskalaisen Jacques Lassallen Medea, jota tähdittää Isabelle Huppert. Kaikkiaan heinäkuussa on luvassa yli 50 virallista ja yli 500 epävirallista esitystä.

Gérard Gelas johtaa teatteria vanhassa kirkossa

Lyonissa vuonna 1947 syntynyt Gérard Gelas on Avignonin tunnetuin teatterivaikuttaja sitten festivaalin perustaneen Jean Vilarin. Gelas on teatteri Le Chene Noirin perustaja ja voimakastahtoinen johtaja.

Gelas toteuttaa esikuvansa Vilarin näkemystä teatterista kaiken kansan huvina ja vie ryhmineen näytelmiä sinne missä ihmiset asuvat, lähiöihin. Hän itsekin näki ensimmäisen kerran teatteriesityksen, kun Jean Vilar toi sellaisen hänen kotikulmilleen.

- Haluamme löytää vielä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet teatterissa, Gelas haaveilee.

Enää Gelasin näytelmiä ei sensuroida, mutta 40 vuotta sitten, vuonna 1968 hänen uransa oli kampeutua alkuunsa. Hänen ensimmäinen käsikirjoituksensa, kenraali Charles de Gaullea kritisoiva La paillasse aux seins nus kiellettiin kaikkialla Ranskassa. Sitä ei koskaan esitetty, eikä se vieläkään ole päässyt pannasta.

- Ruokapöydästä tulivat poliisit hakemaan putkaan. He takavarikoivat käsikirjoituksen ja poistivat mainokset kaupungilta. Enää sellaista ei tapahdu, mutta rahoittajien takia politiikasta täytyy yhä kirjoittaa varoen.

Toisin kuin luulisi, Avignonissa on Gelasin mielestä vaikeaa tehdä teatteria. Kansainvälinen teatterifestivaali tarjoaa kesällä kaupunkilaisille niin yltäkylläisesti ohjelmaa, etteivät oman kaupungin antimet tahdo festivaalin ulkopuolella enää houkutella yleisöä.

- Ammattiteattereita on Avignonissa kymmenkunta ja ryhmiä kaikkiaan viitisenkymmentä, festivaalin aikana kaupungissa esiintyy satoja ryhmiä, viime kesänä päivässä nähtiin yli 500 esitystä. Kuukauden aikana avignonilaiset saavat yliannostuksen teatteria, kuuluu Gelasin tyly palaute.

Myös Le Chene Noir esittäytyy festivaaleilla, sekä epävirallisessa että virallisessa ohjelmassa. Teatterin ohjelmistoon mahtuu niin ranskalaisten rakastamia klassikoita kuin nykynäytelmiäkin.

Gelasin mielestä Avignonissa vuonna 1655 ohjannut Molie're on yhä Ranskassa suositumpi viihdyttäjä kuin vaikkapa Michael Jackson koskaan on ollut.
- Hän on suurin, the Boss, Gelas huomauttaa.

Gelas kirjoittaa ajankohtaisista aiheista, eikä aina ole ilkeä. Esimerkiksi jalkapalloilija Eric Cantona ihastui teatterimiehen hänestä kirjoittamaan näytelmään niin paljon, että heistä tuli elinikäiset ystävykset.

Le Chene Noir sijaitsee 1300-luvulla rakennetussa kirkossa, Paavien palatsin takana Sainte Catherine -kadulla. Kirkko paloi Ranskan vallankumouksessa pahoin ja toimi sen jälkeen varastona ja myöhemmin parkkihallina, kunnes teatteriin hurahtanut Gelas vuokrasi sen.

Kirkossa on kaksi esitystilaa, 350-paikkainen ja 180-paikkainen. Siellä esitetään paljon myös jazzia, sillä Gelas on intohimoinen jazzbasisti.

STT-IKK
19.5.2000

Ulkomaat -sivulle