Työttömyysturvan laji on ohjannut ikääntyvien työttömien valintoja

Ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha näyttää ohjanneen 1990-luvun puoleen väliin saakka ikääntyviä työttömiä aktiivisille työvoimapoliittisille toimenpiteille ja työttömyyseläkkeelle.

Peruspäivärahaa saaneiden ikääntyvien työttömyys päättyi työllistymiseen todennäköisemmin kuin ansiopäivärahaa saaneiden työttömyys.

Peruspäivärahaa saaneiden työttömyys päättyi ansiopäivärahaa saaneiden työttömyyttä todennäköisemmin myös työvoiman ulkopuolelle tai siirtymiseen sairausperusteisille varhaiseläkkeille.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkaisemassa Marjo Pyy-Martikaisen tutkimuksessa Työhön vai eläkkeelle? Ikääntyvien työttömien valinnat työmarkkinoilla tarkastellaan ikääntyvien työttömien työttömyyden päättymistapoihin vaikuttavia tekijöitä viime vuosikymmenen alkupuoliskolla.

Tutkimuksessa ikääntyvillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat tarkasteltavan työttömyysjakson alussa vähintään 49-vuotiaita.

Tutkimuksen mukaan 56-vuotiaana tai sitä vanhempana työttömäksi joutuvien työttömyys päättyi todennäköisimmin siirtymiseen työttömyyseläkkeelle.

49-55-vuotiaina työttömäksi joutuneilla työttömyysturvan laji oli erotteleva tekijä. peruspäivärahaa saavilla todennäköisin työttömyyden päättymistapa oli työllistyminen ja ansiopäivärahaa saavilla aktiivisille työvoimapoliittisille toimenpiteille siirtyminen.

Työvoimapoliittiset toimenpiteet ja työttömyyseläke tarjosivat ikääntyville, ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa saaville työttömille mahdollisuuden suuntautua ensisijaisesti muualle kuin avoimille työmarkkinoille.

Ansiosidonnaisen päivärahan maksukausi voitiin uusia työvoimapoliittisen toimenpiteen avulla ja näin turvattiin sen jatkuminen työttömyyseläkkeen alkamiseen saakka.

Tämä lienee tutkimuksen mukaaan syy siihen, että tutkimustulosten mukaan työttömyysjaksoa edeltänyt osallistuminen aktiivisille työvoimapoliittisille toimenpiteille ei parantanut ikääntyvien työttömien työllistymistodennäköisyyttä.

Työssäoloehto pidennettiin vuoden 1997 alusta 6 kuukaudesta 10 kuukauteen. Muutoksella pyrittiin vähentämään aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden hyväksikäyttöä vain työttömyyspäivärahan 500 päivän maksukauden uusimiseksi.

Työttömyysturvaan ja työttömyyseläkkeeseen tehdyt muutokset ovat ilmeisesti kaventaneet eroja työttömyysturvan eri lajien vaikutusten välillä.

Tutkimusaineistona on yksilötason paneeliaineisto, joka poimittiin vuosina 1992 ja 1994 työttömyyden päättäneistä työnhakijoista.

Aineistoon on yhdistetty Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston, Työministeriön työnhakijarekisterin, verohallinnon sekä Kelan rekisterien tietoja.

Aineistossa on yhteensä noin 900 työttömyysjakson alkaessa vähintään 49-vuotiasta henkilöä. Kustakin henkilöstä on seurantatiedot vuosien 1987-1994 ajalta.

Tutkimuksen analyysimenetelmänä on hierarkkinen multinomi-logit-malli. Menetelmän avulla voidaan ottaa huomioon se aikaisemmissa tutkimuksissa esille tullut seikka, että osa työttömyyden päättymistavoista saattaa toimia toistensa läheisinä korvikkeina.

IA
11.8.2000

Politiikka -sivulle