Liköörit pitävät pintansa juomingeissa

- Ihmisten juomatottumukset ravintoloissa ovat parissakymmenessä vuodessa muuttuneet olutta ja siideriä suosivaksi, eivätkä coctailit enää maistu entiseen tyyliin, toteaa markkinointipäällikkö Heikki Hirvonen Scanfrentz Oy:stä.

- Vaikuttaa kuitenkin siltä, että liköörejä hankitaan tuliaisiksi matkoilta, hän sanoo.

Hänen mukaan mauste- ja yrttiliköörit ovat kiilanneet suosiossa perinteisten marjaliköörien ohitse.

Kotimainen Scanfrentz valmistaa vuosittain noin miljoona litraa liköörejä. Yrityksen jo 1970-luvun alusta tunnettu Chymos-sarja saa elokuussa vahvistusta kahvista ja mustaherukasta.

Liköörisarjan aiempia aromeja ovat karpalo, vadelma, lakka, tyrni sekä omena-vanilja.

- Chymos-sarjaa tuotetaan lähinnä kotimaiseen kulutukseen. Sen sijaan vientiin Baltian maihin sekä Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan valmistetaan Lapponia-sarjaa ja piparminttulikööriä, kertoo Hirvonen.

Alunperin likööriä nautittiin lääkkeenä

Tunnetuimmat yrttiliköörit ovat peräisin keskiajalta asti. Alkujaan niitä käytettiin yksinomaan lääkkeenä, kuten Italiassa suojaksi ruttoa vastaan. Nämä liköörit perustuivat konjakkiin, yrtteihin ja hunajaan.

Viinasta tuli Pohjoismaissa kansan juoma vasta 1600-luvulla. Enimmäkseen juotiin maustamatonta viinaa.

Sitä aromisoitiin kuitenkin muun muassa kuminoilla, mäkikuismalla ja tuomenmarjoilla osittain siksi, että niiden uskottiin parantavan ja osittain siksi, että ne kätkivät raa'an pontikan maun.

Mielikuvituksellisimmat mausteet olivat juomapulloihin lisätyt kultahiput, muurahaishappo sekä timantit.

Ero likööriksi nimitetyn ja viinaksi kutsutun aineen välillä oli pitkään hyvin epäselvä. Vasta 1800-luvun taitteessa likööri määriteltiin maustetuksi ja makeutetuksi alkoholiksi.

Vielä 1700-luvulla likööri oli miesten juoma, mutta jossain vaiheessa he alkoivat pitää makeutetun viinan juontia epämiehekkäänä ja vähitellen liköörilasi kallistui paremmin naisten huulille.

FF-IA
11.8.2000

Ajassa -sivulle