Hämäläiset ruoat rakentuivat perusaineksista
Hämäläinen ruokavalio on perustunut viljaan, perunaan ja maitoon. Vuosisadan alussa aterioita ryhdyttiin yleisesti vahvistamaan sianlihalla ja suolakalalla.Kasvimaiden yleistyessä lisääntyi myös vihannesten ja juuresten kulutus. Jälkiruoaksi ja kesäisten poutapäivien herkuksi tarjottiin usein talkkunaa, jota hämeessä valmistetaan kaurasta, ohrasta ja herneestä.
Juomista puolestaan sahti kruunaa hämäläisen pitopöydän vielä nykyäänkin.
Pastori perunan puolustajana
Maamme perunanviljelyn ja perunaruokien kehittämisessä on päijäthämäläisellä Asikkalalla ollut tärkeä rooli. Pitäjän varapastori Axel Laurell, joka toimi kappalaisena 1700-luvun loppupuoliskolla, tunnetaan myös ansiokkaana perunanviljelyn puolestapuhujana ja kehittäjänä.
Hän innostui nauriinviljelyn vaihtamisesta tuottavampaan perunanviljelyyn tarkkaillessaan lasten nälkätilannetta. Kuningas Kustaa III kuuli kappalaisen innostuksesta ja kehotti tätä kirjoittamaan asiasta oppaan.
Laurellin toiminta ei rajoittunut yksinomaan perunanviljelyyn, vaan hän valmistutti ja suositteli perunaa eri ruokiin, joista perinteiset perunaruoat kehittyivät.
Näistä ruuista tunnetuimmiksi ovat tulleet lohikeitto Laurellin tapaan, perunamunavoi sekä imelletty perunalaatikko, joka on nykyisin jouluherkku, mutta jota aikoinaan syötiin usein viikonloppuisin.
Suolaus ja savustus säilyvyyden parantajina
Suolattu sianliha kuului aikoinaan päijäthämäläisen talon ruokavarastoihin ja pitopöytää komistivat lammasherkut. Eläinten ruhot suolattiin tiinussa tai kaukalossa ja keväällä puolikkaat sianruhot nostettiin orrelle.
Myös makkarat olivat tärkeitä ja niitä valmistettiin suurten syysteurastusten aikana verestä, ruisjauhoista ja rasvasta. Makkarat paistettiin uunissa oljilla tai pannussa ja niitä säilytettiin aitassa kevättalveen saakka.
Hämeessä valmistettiin hyvin paljon juustoja, varsinkin piimäjuustoa, jota paistettiin uunissa oljilla. Lisäämällä juustoon munaa, saatiin se entistä maukkaammaksi. Ennen vanhaan juustoja myös savustettiin niiden säilyvyyden parantamiseksi.
Hämeessä leivottiin verkkaisesti
Leipominen on ollut Hämeessä harvaa ja harrasta. Hapanleipää leivottiin perinteisesti suurtaikinoista kahdesti vuodessa ja leivät asetettiin vartaille kuivumaan tuvan katonrajaan.
Paksut limput vietiin jyvälaariin, missä ne sitkistyivät maukkaiksi ja pysyivät pehmeinä. Vehnäleipää ei leivottu kuin juhliin ja harvinaisille vieraille.
Hämäläinen näkkileipä on perinteinen pitoihin leivottu leipä, joka sopii edelleen tämän päivän ruokapöytiin. Sitä valmistetaan yhä maittavana alueellisena herkkuna muun muassa Kärkölän, Hollolan ja Hämeenkosken alueella.
FF-IA
11.8.2000
