Määrä vaihtelee eri kunnissa
Erityisopetus lisääntynyt vauhdilla
Erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden määrä on lisääntynyt nopeasti muutamassa vuodessa. Viime vuonna normaalin pituista oppivelvollisuutta suorittavia erityisoppilaita oli koko maassa jo 16 450 eli kolmanneksen enemmän kuin 1996.Heidän osuutensa kaikista peruskoululaisista kasvoi näin kolmessa vuodessa 2,1 prosentista 2,8 prosenttiin, ilmenee Tilastokeskuksen tiedoista.
Samaan aikaan erityisopetuksen määrä vaihtelee erittäin selvästi eri kunnissa. Suuremmista kaupungeista esimerkiksi Oulussa ja Porissa erityisopetuksessa on noin kaksi sadasta oppilaasta, Kotkassa kaksinkertainen määrä eli neljä sadasta ja Vaasassa sekä Vantaalla vielä useampi.
STT:n Tilastokeskuksen aineistosta laatiman laskelman mukaan erot ovat maaseutukunnissa jopa suurempia.
Pienten kuntien lukuja ei kuitenkaan voi suoraan vertailla, koska ne järjestävät usein erityisopetusta yhdessä tai lähettävät erityisoppilaansa lähikaupunkeihin. Oppilaat kirjataan koulun, ei kotikunnan mukaan.
Vaihtelu todellista
Ylitarkastaja Tapio Säävälä Opetushallituksesta arvioi kuitenkin erityisopetuksen tilanteen todella vaihtelevan huomattavasti kunnasta toiseen. Nykytilastoista ei vain ole apua sen selvittämiseen, miten eri kunnat hoitavat lakisääteisen velvoitteensa.
Säävälä tuntee pulmat vastattuaan puheluihin, joissa vanhemmat tuskailevat joko puuttuvaa erityisopetusta tai erityisopetuksen järjestämistapaa. Myös kouluavustajien järjestämisestä erityisoppilaille syntyy kinaa.
Viime vuonna voimaan tulleessa perusopetuslaissa oppilaalle säädetään yksiselitteisesti oikeus saada erityisopetusta oppimis- tai sopeutumisvaikeuksien takia. Erityisopetuksen kova kasvu alkoi jo ennen lainmuutosta.
Lääneittän tarkasteltuna erityisopetuksen määrä putoaa merkittävästi etelästä pohjoiseen. Kun erityisoppilaita Etelä-Suomen läänissä on 3,2 prosenttia kaikista oppilaista, Oulun läänissä erityisopetukseen on siirretty 2,3 ja Lapissa 2,2 prosenttia oppilasta.
Itä-Suomessa luku on 2,9 ja Länsi-Suomessa 2,6 prosenttia oppilaista.
Koulujen kulttuurissa eroja
Erityisopetuksen lisääntymiseen tai kuntakohtaiseen vaihteluun tuskin on yhtä syytä. Taustalla voi olla yhtä lailla sekä ongelmaoppilaiden määrä että erityisopetuksen tarjonnan lisääntyminen, ja tilanne vaihtelee kunnasta toiseen.
Tutkijoillakaan ei ole selkeää selitystä jyrkkiin tilastovaihteluihin. Ainakaan suurempien kuntien välisiä eroja ei kuitenkaan voi selittää pelkästään erilaisella oppilasaineksella tai luokanopettajien kyvyllä käsitellä erilaisia oppilaitaan, arvelee kasvatustieteen lisensiaatti Matti Kuorelahti Jyväskylän yliopistosta.
Hänen mukaansa erityisopetuksen tarpeellisuuteen ja hyödyllisyyteen suhtaudutaan selvästi eri tavoin eri kunnissa ja kouluissa. Erilaiset opetuskulttuurit tulivat hyvin esiin Kuorelahden piakkoin tarkistettavassa väitöstutkimuksessa.
Kaikkiaan 60:tä koulua koskevassa kyselyssä ilmeni, että rehtorilla on koulussaan keskeinen rooli myös erityisopetusta koskevien asenteiden muokkaamisessa.
Erillään tai yhdessä
Koulumaailmassa erityisopetuksen järjestämistapa on viime aikoina herättänyt vilkasta keskustelua, kun integraatio eli erityisoppilaan opettaminen erityisopettajan tuella normaaliluokassa on yhä suositumpi ratkaisu.
Tutkimuksensa perusteella Kuorelahti arvioi, että selvästi sopeutumattomien oppilaiden siirtäminen erillisluokkaan on usein integraatiota parempi vaihtoehto sekä heille että heidän luokkatovereilleen.
Ongelmaoppilaasta koituva häiriö voi muuten rasittaa kohtuuttomasti muiden oppimista, hän toteaa. Samalla tutkija kuitenkin painottaa opettajan suurta vastuuta, kun oppilasta ryhdytään määrittelemään sopeutumattomaksi. Tulkinnat vaihtelevat, ja joskus vähänkin poikkeava käytös johtaa oppilaan leimaamiseen.
Integraatio on toki käypä ratkaisu, jos opettajalla on halua ja kykyä erityisoppilaan käsittelyyn ja hän saa työhön riittävästi resursseja.
Lisäksi vammaisoppilaiden opettaminen vammattomien ikätoverien seassa on hyvinkin perusteltua ja helpottaa heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan, uskoo Kuorelahti.
Aikainen aloitus kannattaa
Erityisopetuksen merkitystä kouluvaikeuksista kärsivälle oppilaalle ei Kuorelahden mukaan voi kiistää. Hän pitää kuitenkin tärkeänä, että tukitoimet aloitettaisiin riittävän varhain.
Nykyään ala-asteikäisiä siirretään erityisopetukseen useimmiten oppimisvaikeuksien takia. Heikosti sopeutuvien oppilaiden kanssa sen sijaan sinnitellään ehkä liian pitkään eli murrosikään asti, jolloin apu voi olla jo myöhässä.
Kuusivuotiaiden esiopetuksessa erityisopetus on ollut jokseenkin tuntematon ilmiö. Tänä vuonna alkava esiopetusuudistus antaa kuitenkin myös kaikille "eskarilaisille" tarvittaessa oikeuden erityisopetuksen saamiseen, järjestetään esiopetus sitten päiväkodissa tai koulussa.
Myös valtakunnalliseen esiopetuksen opetussuunnitelmarunkoon on ensi kertaa tulossa ohjeet erityisopetuksen järjestämisestä, ja jatkossa asiaan on kiinnitettävä huomiota myös kuntien omissa opetussuunnitelmissa.
Opettajien täydennyskoulutuksessa kiinnitetäänkin tällä haavaa paljon huomiota sekä esioppilaiden erityisopetukseen että erityisopetuksen kuntakohtaisiin kehittämissuunitelmiin yleensä, kertoo ylitarkastaja Säävälä.
Hän muistuttaa myös, että erityisopetuksen suureen määrään verrattuna ongelmia on rajallisesti.
- Suurin osa on varmasti hyvin järjestettyjä, yksilöllisesti suunniteltuja integroituja ja osittain integroituja erityisopetusmalleja, uskoo Säävälä.
STT-VT
11.8.2000
