Kaikki on muuttunut, paitsi työnjako puolueessa
Sosialidemokraattinen naisliike 100 vuotta
Työnjako puolueissa naisten ja miesten välillä ei ole muuttunut sadan viime vuoden aikana miksikään, sanoo sosialidemokraattisen naisliikkeen historiikin kirjoittanut Maria Lähteenmäki.
- Miehet johtavat ja naiset tekevät taustatyön.
- Sen sijaan kaikki muu onkin muuttunut. Naisen asema ja rooli
perheessä sekä yhteiskunnassa ovat kokeneet mullistuksia.
Tasa-arvo on lisääntynyt naistenkin päästyä johtaville
paikoille.
Viime vuosisadan alkupuolella puolue-elämä ja miehet olivat
yhtä kuin puolue. Eikä naisten murtautuminen puolueen johtoon
ole käynyt helposti.
Lähteenmäen mukaan saavutetuista eduista on vaikea luopua.
Sosialidemokraateilla oli pitkään vielä 1960-luvulla ns. yhden
kiintiönaisen periaate. Mallinainen ei kerro juuri
edustusjärjestelmän tasa-arvoisuudesta.
Ensimmäinen nainen, Margit Eskman, valittiin puoluejohtoon
vasta 1972. Ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen naispuolinen
puoluesihteeri oli vuosina 1987-1991 Ulpu Iivari.
Naisten osuus puoluekokousedustajista oli 1960-luvulla vielä 10
prosenttia eli sama kuin vuosisadan alussa. Nykyisin se on
noussut jo 28 prosenttiin. Puolueen johdossa on naisia 31
prosenttia ja jäseninä 40 prosenttia.
Lähteenmäki kirjoittaa rajuistakin ristiriidoista puolueen ja
naisliiton välillä.
Toisen maailmansodan jälkeen puolueessa tulivat valtaan ns.
asevelisosialistit. Puoluesihteeri Väinö Leskinen ilmoitti tuolloin,
että naisliitto on tehtävänsä tehnyt ja saa mennä.
Tähän oikeastaan kiteytyy naisliikkeen vaikea historia: koko
ajan on pitänyt todistaa olemassaolonsa oikeutta.
Valistusta naisten piirissä
Jo kansalaissodan jälkeen yleispolitiikka ja naisasiaa
harrastanut naisliitto eriytyivät, ja liitto siirtyi porvarillisen
naisliikkeen omaksumalle linjalle: kotitalouden ja perheen hyvää
hoitoa korostettiin. Tämän politiikan myötä 1950-luvun lopulle
mennessä naisten edustus puolueen edustuselimissä laski.
Naisliitto eli lisäksi hajaannuksen aikaa, ja yhdistymisen myötä
vuoden 1979 jälkeen nousi esille tasa-arvopolitiikka. Naiset
myös "sukelsivat" puolueen sisään, arvioi Lähteenmäki.
Lähteenmäki sanoo olevansa hengästynyt siitä vaikuttavasta
työstä, mitä naisliike on SDP:ssä tehnyt. Se ei ole ollut vain
vertauskuvallista liikehdintää, kuten filosofi Simone de Beauvoir
on sanonut, hän huomauttaa.
Naisliikkeen aloitteet sosiaalipolitiikan, tasa-arvon ja
suvaitsevaisuuden edistämisessä ovat merkittäviä.
Aatteen palo
Lähteenmäki ihailee aatteen paloa varsinkin liikkeen alkuaikoina,
jolloin palkkatyön ja perheen hoidon lisäksi istuttiin illat
kokouksissa. Sitä työtä kun tehtiin ilmaiseksi ja ilman miehen
kiitosta.
Työläisnainen-identiteetti rapisi SDP:ssä vähitellen 1950-luvun
jälkeen. Naisliitto muuttui keskiluokka-liikkeeksi, vaikka
sosiaalisten ongelmien kimppuun käyminen oli ja on edelleen
ykkösasia.
Nykyisin punaliput, työväenlaulut ja käynti Miina Sillanpään
patsaalla lienevät enemmän tunneside, kollektiivinen kokemus.
Aatteen palo silti lepattaa.
Satavuotishistoriikki kertoo suuret linjat SDP:n naisliikkeen
vuosista. Lähteenmäki sanoo, että mm. naisten työ tärkeässä
kunnallispolitiikassa odottaa vielä perustutkimuksia.
Vuosisadan naisliike -historiikki julkistettiin perjantaina.
STT-IA
1.9.2000
Politiikka -sivulle
|