Arkadianmäen ääni
1.9.2000
Onko varmasti kotimaista?
Ruuan turvallisuus kiinnostaa kuluttajia enenevässä määrin. Kahden pienen lapsen äitinä ruuan turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtiminen on arkipäivää.
Monet ruokaskandaalit, kuten hullun lehmän tauti ja Belgian dioksiinikanasotku ovat tehneet meistä jokaisesta enemmän tai vähemmän epäluuloisen. Huomaan kaupan hyllyillä tarkistavani yhä useammin tuotteen alkuperämaan.
Erityisesti lihan alkuperä kiinnostaa. Kasvissyöjänä olen lasten syntymisen jälkeen saanut opetella niin lihan ostamisen kuin valmistamisenkin.
Suomessa on jo jonkun aikaa ollut voimassa naudanlihan alkuperän
merkitsemispakko Suomessa tuotetun lihan osalta. Suomessa on kattavat tiedot
kaikista naudoista, missä ne ovat syntyneet ja missä merkitty. Jatkossa on
mahdollista tietää myös teurastuspaikka.
Ulkomaista lihaa ei ole ollut pakko
merkitä. Kuitenkin noin 15 prosenttia Suomessa syödystä lihasta on ulkomaista.
EU:n maatalousneuvosto on vihdoin päässyt sopuun naudanlihan merkitsemispakosta
EU-alueella. Syyskuusta lähtien on kaikessa naudanlihassa oltava merkintä
teurastusmaasta. Siirtymäajan jälkeen vuoden 2002 alusta lähtien on oltava
merkintä myös naudan syntymä- ja kasvumaasta.
Suomalaiselle kuluttajalle
uudistus on varmasti mieleen. Lihan alkuperän ilmoittaminen on tärkeä ase
taistelussa kuluttajien luottamuksen palauttamiseksi.
Uudistus ei ole kuitenkaan riittävä. Puuttumaan jäävät edelleen tiedot rodusta,
ja mikä vielä pahempaa, ruokinnasta. Ruokintatietojen ilmoittamisvelvoitetta on
kiirehdittävä ja rehuhygieniaa
lisättävä, sillä rehu on yleisin syy eläinperäisiin sairauksiin.
Iso puute on myös se, että lihajalosteisiin käytettävän ja ravintolassa
tarjottavan lihan alkuperää ei tarvitse ilmoittaa. Tässä onkin ravintoloilla
mahdollisuus luottamuspisteiden hankkimiseen.
Elintarviketurvallisuuteen on kiinnitetty EU -maissa kasvavaa huomiota,
skandaaleista on siis ollut hyötyäkin. Vielä on kuitenkin monia pulmia
ratkaistavana.
Elintarviketurvallisuuden lisäksi erityistä huolta aiheuttavat
edelleenkin epäinhimilliset teuraseläinten kuljetukset joissakin EU-maissa.
Surkeat kuvat muutaman vuoden takaa ovat valitettavasti vielä tämänkin päivän
todellisuutta.
EU-maiden onkin luotava yhteisölle tiukka turvallisuuslinja
elintarvikepolitiikalle. Kun maataloustuotantoon menee unionin budjettivaroista
melkein puolet ja huomattavia summia kansallisella tasolla, on varaa oltava
myös ruuan turvallisuudesta ja terveellisyydestä huolehtimiseen.
SARI SARKOMAA
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja.
Kolumnit -sivulle
|